Alan vähitellen näyttämään naiselta jolla on kilometrejä mittarissa. Tai ainakin toivon niin. Tänään alkoi jo väsy painaa, vaikka vireystaso on noin 200% parempi kuin talvemmalla. Viikon aikana tuli hölkkäkilometrejä kasaan hieman yli neljäkymmentä. Noin alkuun ihan ookoo mutta tässä vaiheessa viikkokilometrejä pitäisi kertyä jo yli viisikymmentä - ja sitäkin suurempi tekijä on että saman verran kilometrejä olisi pitänyt kertyä tätä edellisenä, ja sitä edeltävänä viikkona - eli vähän jälkijunassa ollaan. Tai jos treenijuna meni jo, tässä tullaan kovaa vauhtia resiinalla perässä..!
Tällä hetkellä ovat jumissa jalat, olkapäät ja selkä. Selkä alkoi tuntumaan jo ookoolta buranalla ja icepower tuntui jelppaavan lapaluihin. Veikkaanpa että kolotuksen aiheuttajana on ollut liian jäykkä juoksuasento, eikä joka päiväinen näyttöpäätteen ääressäkään istuminen luonnollisesti helpota. Eniten mietityttävät jalat. On ymmärrettävää että määrä alkaa vähitellen tuntumaan kun rutiini ja rytmi puuttuu pohjilta. Mutta koska aikaa ei ole, nyt yritetään vähän suorempaa reittiä.
Huomenna pitäisi saada kasaan tähän mennessä pisin lenkki, eli ensimmäinen puolikas. Mukaan pitää ottaa urheilujuomaa ja vaikka paketti rusinoita, koska tässä mennessä on tuntunut, että energia on loppunut. Samaan syssyyn olisi mukava ympätä myös pikkuriikkisen tekemisen riemua ja onnistumisen iloa. Nyt tuo kaksikko on jäämässä jalkoihin ja ilmassa on suorittamista suorittamisen vuoksi. Siitähän ei ole koskaan seurannut muuta kuin pohjaan palanut kiisseli ja harvinaisen myrtynyt kokki. Pidänpä tuon mielessä kun huomenna suuntaan kohti Keskuspuistoa ja raportoin miten kävi.
Kokista tulikin mieleen vielä tankkaaminen ja syöminen. Yllättävän vaikeaa puuhaa. Siis ruokahan maistuu ja sitä on aina mennyt paljon. Tosin nyt käänteisesti tuntuu, että vaikka kulutus on noussut huimasti, jostain kumman syystä ruokahalu on vähentynyt. Se taas aiheuttaa mahdollista energiavajetta, mikä taas vähentää treenin tehoa ja laatua. Kummallista. Kerrankin kun voisi/saisi/pitäisi vetää ruokaa niin paljon kuin mahtuu, ei maistukaan. Elämän kummallisia käänteisiä jekkuja arvelisin.
ps. Jos joku ei ole vielä tiennyt mistä löytyy KAIKKIIN juoksukysymyksiin vastaukset,
se on Seppoilijoilta täältä.
Ja eräänkin Pertun treeniblogi täällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti