Reaggae - ei aina niin oggae

Istun parhaillaan reggaekylvyssä Eerikinkadulla. Tyylilajina dub. Se on tässä vaiheessa ainut reaggaetyyli jota kutakuinkin pystyn kuuntelemaan. En tiedä mikä siinä on, mutta kyseinen muusiikki käräyttää yleensä sulakkeen välittömästi. Tämä taas on perin hankalaa ystävilleni, joista yllättävän moni käsittämttömästä syystä symppaa reaggae-myssy-musaa. Olisi siis kaikille helpompaa, jos a) sietäisin kyseistä musiikkia b) jopa pitäisin tai kertakaikkisesti vaikka innostuisin siitä. Etenkin kun Helsingissä voisi kauniina pyhäpäivänä mennä ystävien kanssa iisille reaggaebrunssille. Olettaen, että yksi ei koko ajan pyörittele silmiään ja käy pyytämässä dj:tä lähtemään tauolle.
Tämän päivän aikana olemme päässeet sentään jo pisteeseen jossa Augustus Pablo melodikalla ei kuullosta aivan niin pahalta kuin keskimääräisesti kaikki muu saman lajin musiikki. Mutta siihen on vielä aikaa, että Rastafari-liike avautuu..
Hyvä puoli tässä aivopesukylvyssä on että pojat suostuvat kokkaamaan ja itse ei tarvitse muuta kuin nauttia tunnelmasta. Ruuaksi on tulossa Tofuburgeria(itse tehtyihin sämpylöihin), lohkoperunoita ja runsaan salaatin kera. Kyllä suomalainen mies aurinkoisena reggaepäivänä osaa.