Vastustan ydinvoimaa

Tulkoot tämäkin nyt kirjoitettua tekstiksi. Vastustan ydinvoimaa. En halua uusia ydinvoimaloita suomeen. En edes lupia. Ydinvoiman vasustaminen ei tarkoita, että on kivihiilen rakastaja. En vain halua tähän maahan, en myöskään naapurimaihin, saatika mihinkään muuhun maahan yhtään lisäydinvoimalaa. Päätös kotimaamme osalta tehdään huomenna aamulla klo 10.00.
Pekkarinen ja Arhinmäki ovat voineet esittää kukkoröyhistelyään eduskunnankyselytunnilla mutta pöyristyttävintä on, että ylijohtaja Taisto Turunen on ollut jäävi lupahakemuksia käsiteltäessä. "Mutta hei, ei se mitään - meillä on demokratia ja mehän äänestetään vaikka joku olis vähän jäävikin!" Alan enemmän ja enemmän uskoa siihen, että suomalaiset pitävät suomea yhtenä vähiten korruptoituneimmista maista, koska eivät tiedä mitä korruptio on. Meillähän vain tutut tekevät toisille tutuille töitä ja toisten tuttujen päätöksia, ja niinhän siinä sitten käy että sattuu istumaan tutussa hallituksessa kun tuttua lupa-asiaa käsitellään...
Voi olla että väliaikaisesti saadaan työllistettyä voimaloiden tekijöitä mutta ydinjätteiden sijoitusongelmaa se ei ratkaise. Ja kun ydinvoimalobbarit eivät muuta keksi, he syyttävät vasemmistoa työläisten unohtamisesta. Mitä oikeisto on tehnyt muistaessaan työläiset? Jättää radioaktiivisen maan heidän lapsenlapsenlapsilleen?

http://www.ydinvoima.fi/ei-ydinvoimalle

EI YDINVOIMALLE

Huutamalla kirjahankintoja

Aloittaessani taiston Loimaan Maalla Villiintyneen Pihan kanssa, kiinnostuin myös puutarhakirjallisuudesta. Kuulun niihin ihmisiin jotka eivät ehdoin tahdoin halua tehdä kaikkia virheitä a:sta ö:hön(c:stä y:hyn riittää). Koska olen laiska otan mielummin vähän selvää, kuin teen kymmenen kertaa uudelleen. Poikkeus vahvistaa säännön. Pienimuotoisissa maalausprojekteissani en jaksa kovin kauaa istua ja ihmetellä. Ainahan voi maalata uudelleen.
Humppilan alennuskirjakaupasta löysin Suomalainen piha ja puutarha -kirjan.(Pentti Alanko, Taina Koivunen, Elina Regårdh, Meeri Saario) Huomasin, että kirjassa riitti tankattavaa ja olen lukenut sitä useaan otteeseen. Vaikka muuten suosin kirjastolaitosta, puutarhakirjoista tuntuu että on mukavaa jos ne ovat käsillä silloin kun sattuu tulemaan tunne että "nyt voisi katsoa hieman kasvien kuvia".
Siitä se idea sitten lähti - ei muuta kuin Huuto.net auki ja puutarhakirja hakusanaksi, ja siellähän niitä oli. Halvalla. Tai ainakin edullisesti. Hyvästä kirjasta toki maksaa, ja kannattaakin. Mutta jos haluaa selailla useampia teoksia, eikä välttämättä tiedä juuri mitä hakee niin miksi ostaa niitä uutena?
Yhtä paljon hintansa väärti oli lähteä bussilla Malmille hakemaan kirjoja. Koska en halunnut maksaa postikuluista yhtä paljon kuin kirjoista, huusin netistä kirjan jonka sai noutaa pääkaupunkiseudulla. Napsautin osoitteen reittioppaaseen ja "ta-daa" yhtäkkiä olinkin Malmilla viehättävällä rivitalokadulla.
Kirjojen myyjä oli iloinen ja reipas. Kävikin ilmi että hän oli kotoisin Loimaan naapurikaupungista Forssasta. Ei siis ihme että päädyimme lopuksi ihastelemaan hänen pihaansa, joka oli todellinen löytö. Jos en olisi näinkin hyvä ihminen olisin halunnut napauttaa häntä takaraivoon sunnuntaihesarilla pelkästä kateudesta mutta mukaville ihmisille suo mielellään mukavia asioita. Olen nähnyt useampia pihoja mitä olisin välittänyt viime aikoina, mutta hänen pihansa olisin voinut ostaa välittömästi. Suojaisa, sympaattinen, polveileva ja viihtyisä. Rivitalon pihalle harvemmin saa kalliota kivikkokasveille, omaa tilaa kasvihuoneelle, patiota sekä tilaa vielä kukille ja kauniille puutarhapöydälle tuoleineen. No, ainakin tuli nähtyä, etteivät kaikki rivitalojen pihat ole vain ahtaasti siivutettuja nurmikonkaistaleita. Oli hauska myös vaihtaa muutama sananen siitä miten
Kotiinpäin lähdin tyytyväisenä kolme kirjaa(5 e/kpl) kainalossa ja hyvällä mielellä. Hauska pieni iltapäiväretki, mukava kohtaaminen ystävällisen ihmisen kanssa ja edulliset kirjahankinnat piristivät iltapäivän. Jopa bussikuski hymyili.


ps. Lasten vanhemmat - vaikka itse ette olisi koskaan viljellyt tai kasvattanut mitään - lapsille on aivan loistavia puutarhakirjoja, joita selailemalla voi itsekin oppia innostavia juttuja ja herättää omassa perheessä kiinnostusta kasveja, luontoa ja ruokaa kohtaan. Esim. täältä tai esim. Mari Mörö - Marjo Nygård-Niemistö: Jutta ja Julius puutarhan parissa (Puutarhaliitto)
Myös oiva lahjavinkki isovanhemmille, kummeille, tädeille, sedille, enoille, naapureille yms. turhan krääsän sijaan.

Juhannus ilman lossitörmäystä

Terveisiä vesiltä ja kesän ensimmäiseltä meriseikkailulta. Juhannuksen päätepysäkkiä jouduttiin arpomaan pitkään. Sääennusteita oli yhtä paljon kuin ennustajiakin, joten oli mahdotonta arvioida mitä kelit olisivat.
Voittajaksi päätyi purjehdus, ja kohteeksi Tammisaaren lähettyviltä Saunasaari.
Kaikki meni loistavasti. Kelit olivan nousujohteiset ja ruoka oli hyvää. Olikin vaikea taas tottua mantereruokailuun kun veneessä ja saaressa taso oli pysynyt herkullisen paremmalla puolella. Ruuanlaitto veneessä sujuukin yllättävän helposti, paitsi silloin kun osaavampi miehistö arvelee Viking Mariellan tulevan syliin ja pyytää keittiöhenkilökuntaa siirtymään kiehuvan vesikattilan ulottuvilta kannelle.Eipä hätää, Mariellan kapteeni oli opetellut sääntökirjasensa ja väisti purjeilla vastaantulevaa...
Myöskään luvattu lossitörmäys jäi tekemättä ja youtube-kuvaamatta.Hyvä näin. Milläänhän ei nykyään saisi, tai oikeammin kannattaisi, pelleillä mutta jos ei huumorinkukka kuki juhannuksena, turha sitä on lannoittaa enää syksylläkään.(vanha loimaalainen sanonta)
Keli Helsingistä lähdettäessä oli epäillyttävän harmaa ja niinhän siinä kävi, että vettä tuli niskaan. Myös tuuli oli epävakaa. Purjehtiessahan pärjää ilman aurinkoakin mutta ilman tarvittavaa ilmavirtausta matkasta alkaa tulla todella puisevaa. Mutta niin kuin aina, luonto palkitsi seuralaisensa ja juhannusaaton auringonlasku oli häkellyttävän kaunis.
Palkintoa riitti myös paluumatkalle. Aurinkorasvan kerroin 50 tuli tarpeeseen. Ystävällisesti totesivat töissä että "olet saanut väriä". (ei siis pukevaa päivetystä) Yhdeksän solmun etenemisvauhti alkoi tuntua jossain vaiheessa jo norpankin vatsanpohjassa.Tai sitten se oli juhannus mutta ei ole mitään, mitä ei raikas meri-ilma sekä maailman paras sienikastike varhaisperunoineen parantaisi. Oli se kyllä virkistävää ja raikastavaa. En yhtään ihmettele, että toiset karkaavat merille. Homma ei ehkä aina ole hääppöistä mutta ainakin ajatuksille on tilaa. Kiitos osallistuneille, You made my Juhannus.

Kesää ja kesästä

Ennen kesälomaa alkaa väkisinkin virtalataus olla pienemmällä kuin syksyn sykkeessä. Tämä kevät on tuntunut kuitenkin viime kevättä kevyemmältä. Osa syynä on ollut ns. "väkisin vapaan" lisääminen. Kun ainut vapaa ei ole ollut heinäkuussa, on happi riittänyt paremmin kuluneelle vuodelle.
Nyt ovella on jo Juhannus. Tämän jälkeen päivät pitenevät. Luonnon vihreys käy tummemmaksi ennen kuin muuttuu taas syksyn punertavaksi ja tuulesta häipyy lempeä lämpö.
Tämä on sitä aikaa mitä odottaa "koko vuoden". Sehän ei käytännössä ole totta. Aivan siedettävää keliä riittää kuitenkin lokakuuhun asti ja viimeistään huhtikuussa veressämme virtaa jo orastavaa kevään huumaa.
Olen palannut tauon jäleen suunnittelemattomaan loma-aikaan. Ajatukseen, että loma olisi vain vapaata ja levännyt ihminen saa kyllä virkistäviä ideoita. Neljässä viikossa ei ehdi kuitenkaan ihmeitä. Tämän etukäteisuunnittelija joskus unohtaa. Ehkä lukee muutaman kirjan. Käy sukulaisissa. Kalastaa pari kertaa. Pulahtaa järveen, heittää löylyä. Raapii hyttysenpuremia. Näkee muutaman ystävän joita näkee liian harvoin. Rapii hyttysen puremia vähän lisää. Istuu laiturilla ja tuntee kotimaansa kauneuden kosketuksen.
Hyvää ja kaunista Juhannusta ystäväiset!

Erikoinen kohteliaisuus

Sain eilen varsin erikoisen kohteliaisuuden. Silmiäni kehuttiin kauniiksi. Se mikä kohteliaisuudesta teki hauskan, oli kompuroiva lisäys, jonka antoi ymmärtää: vaikka sinulla ei ole muuta kuin silmät, niin älä huoli, ne kantavat pitkälle. Nauroin ääneen. Toki kiitin kohteliaisuudesta. Pitää aina antaa tunnustusta kauniiden asioiden sanomisesta, jotta kaikki me muistaisimme sanoa niitä ääneen useammin.
Periaatteessa on kauheaa sanoa ihmiselle, ettei hänellä ole muita etuja puolellaan kuin silmänsä. Tuollaiset kommentit meille muutenkin aroille ja herkkä itsetuntoisille suomalaisille saattavat olla kohtalokkaita. Kohteliaisuuden lausuja halusi varmasti ilahduttaa minua ja olla ystävällinen, joten tyydyn nauttimaan ystävällisten sanojen miellyttävämmästä puolesta, ja unohtaa siihen liittyvän realismin jyvänen. Olisi tietysti upeaa olla nainen jolla on monenlaisia etuja puolellaan mutta jos jonkun mielestäni edes silmäni korvaavat muiden "avujen" puutetta, niin täytyy tuuletella edes sitä.

Miksi kaikki rakastavat nurmikoita?

Nyt kun olen tuhlannut elämääni ja hermojani seuraavan mahdollisen kodin etsimiseen, on huomio kiinnittynyt myös rakennusten ympäristöön. Voisitteko valaista minua, miksi ihmiset ovat niin ihastuneita nurmikkoon? Kun ajelee pitkin espoita, vantaita ja kirkkonummia, näkee paljon tasaisen vihreää pintaa, joka on aivan käyttämättä.
Nurmikkohan on pihassa/puutarhassa kaikkein työläin. Nurmikko ei myöskään kevällä puhkea kukkaan, ei ilahduta värillään vuoden aikojen vaihtuessa ja aiheuttaa kesänaikana myös runsaasti työtä.
Kyllä, ymmärrän että lapset voivat potkia siinä palloa, koiran voi hätätapauksessa pissittää, toiset rakastavat oman nurmen leikkaamista ja nurmikaistale on hyvä aluerajauskeino mutta tuota viherkenttää on vain paljon.
Taloyhtiöillä on järjettömän kokoisia nurmialueita, joita kukaan ei käytä koska ne ovat "ei kenenkään maata", eikä niitä ole alunperin suunniteltukaan käytettäväksi.
Miksi, näillä alueilla ei voisi kasvattaa vaikka yrttejä, vihanneksia, kukkia tai ottaa ne jollakin muulla tavalla hyöty/virkistyskäyttöön. Kasvihuoneita, yhteisiä grillausalueita, tai vaikka kesäsunnuntaisin taloyhtiön kirpparialue? Tietenkään niin ei ole ollut tapana, eikä kukaan voi "niin vain mennä" rakentamaan kasvihuonetta taloyhtiön alueelle mutta katsokaapa vain ympärillenne, meillä on todella asuinalueilla "vain pelkkää nurmikkoa". Taloyhtiön yleiset yrttiviljelylaatikot voisivat olla kevyempi vaihtoehto ns. kunnon kasvimaille ja monelle ihan virkistäväkin kokemus.

Nelosen sivustolta löytyy muuten Edenin "Arvostele mun piha" -kuvasovellus.
Viherpihan pihakuvia

Kaunista kivetystä Keskuskadulla

Juoksin torstaina pitkin kaupunkia etsimässä herkullisen näköistä sämpylää. Tuli varmasti nähtyä ainakin 30 erilaista. Koska pääasiallisesti itse syön tummaa leipää, oli mielenkiintoista tutkia valikoimaa siemenillä ja ilman. Kokemuksen jälkeen suosittelisin esim. Crustumia hyvää leipää haluaville.
Samalla reissulla koukkasin Akateemisen kautta hakemassa pahviveitsen teriä. Ilokseni huomioni kiinnittyi Stockan vähitellen valmistuvaan katuremonttiin. Auringon säteiden osuessa uuteen kivetykseen, se näytti jopa viehättävältä. Hyvänen aika, saammeko tänne Helsinkiin asiallisen näköisen kävelykadun?

Pannaas sillai si

Mitenkäs onkin päässyt käymään niin, että on kulunut tovi Loimaa-tietouden levittämisestä. Korjataanpa se vaikka murretietoudella.

Loimaalainen käyttää apuverbiä panna:
Pannaas sillai si. Pantiin mennen pakkoon.
Panna-verbin käyttöä on irvailtu siinä määrin, että mummorukka mietti päänsä puhki, mitä sanoisi linja-autonkuljettajalle, kun piti päästä autosta panimon paikkeilla (entinen Loimaan Oluttehdas). Sano sitten: "Pääsisiks mää pois siinä tälläämön kohralla."

Tämä kaikkien päivää ilahduttava tietopläjäys tuli mieleeni oluesta ja historiasta. Loimaallahan on ollut oma olutpanimonsa, ja tänään tuli yllättäen eteen kysymys: "Minä vuonna Loimaan pilsneri on tullut Alkon valikoimiin?". Ei ollut tietoa. Onneksi Loimaan lehden lukijoilta aka kaikki tietäviltä paikallisilta voi asioita nykyään kysyä täältä pääkaupunkiseudulta tekstarilla. Uskon että tämä visainen kysymys ratkeaa jo alkuviikosta. Kysymys lehdessä lauantaina, seuraava ilmestyy tiistaina.
Kuvat beerfinland.comista.

Mitä mielessä liikkuu

Tällä viikolla olen ehtinyt jo ihmettelemään pelkissä trikoissa kulkevia naisia, sekä aamuratikassa itseään meikkaavaa(pohjustus, ehostus, viimeistely) kanssasisarta. Olen myös kiertänyt tutkimassa puolet Espoosta(Kukkumäki, Laurinlahti, Tiistilä, Suna ja Viherlaakso) sekä saanut täysin tyhjästä idean kokeilla beatboksauksen harjoittelua. Viimeksi mainittu aiheutti lähimmäisessä rajattoman naurunpyrskähdyksen ja olikin kiinnostavaa kuinka estottomasti aikuinen pystyy naurmaan toiselle aikuiselle. Melkein jo mietin, että olisiko kuitenkin vähemmän itsetuntoa murskaavaa, yrittää edes hieman pidätellä sitä. Toisaalta, elämän yksi suurimmista iloista on saada toinen ihminen nauramaan.
Tämän lisäksi ollen myös hyvin ilahtunut, että keskustan varapuheenjohtajista 2/3 on lähestulkoon Loimaalta. Toivottavasti heillä pysyy vallankahvan lähellä kotiseutualue mielessä. Saviseudulla kaivataan nyt intohimoista ja peräänantamatonta kehittämistä.
Sofi Oksanen potkut saivat kulmakarvani nousemaan yllätyksestä. Ruokkivaa kättä ei purra mutta WSOY taisi olla pakkoraossa. Oksanen ei ole tullut tunnetuksi siloittelevista lausahduksistaan, eikä toimitusjohtajan sihteerin ja apinan rinnastaminen ainakaan parantanut yhteitä "me"-henkeä. Mutta kiinnostavaa ja uutta kustannuspuolella. Ottajia varmasti on.
Hesarin yleisönosastolla alkanut lapsia vai ei -juupas/eipäs -keskustelu herättää myös ajatuksia. Koska tulee aika jolloin voidaan antaa kaikkien kukkien kukkia ja huolehditaan omasta tontista ennen kuin alkaa huutelu naapurin puolelle?
Tästä ontuvana aasinsiltana puutarhanhoidollisiin ajatuksiin (ei Ikemäisiin). Vuoden parhaan ajan ollessa käynnissä mieli harhailee usein VilliPihalle, ja haluaisin päästä kitkemään ennen kuin koko läntti on jälkeen heinikon ja koiranputken vallassa. Ajatukseni ovatkin jo tavallaan ensi keväässä. Tänä syksynä pitää huolella istuttaa ensi keväänä kukkivat kasvit, ja tänä kesänäkin ehtii vielä kaivamaan maahan vuoripionia, päivänliljaa, jalokurjenpolvea ja muutaman pensasvadelman.

Beatboxing "alkeiskurssi"

Aleksin beatboxsausta

Kysy helposti kukista ja mehiläisistä suoraan asiantuntijoilta

ja Suomi24:ltä legginssi-päivittelyä :)

Lahnaa lautasella

Viikonloppu hujahti aivan liian nopeasti Paraisilla tuulessa ja tuiverruksessa. Aivan täydellinen mökkikeli ei ollut. Kovan tuulen varoitus ja vettä taivaalta.
Mutta tuimempi sää ei menoa haitannut. Mukana oli kaksi niin innokasta kalastajaa, että laiturilta piti onkia vielä keskellä yötäkin. Tosin se loppui kyllä melko lyhyeen kun kylmäveriselle vahti-norpalle tuli viileä. Samat kalastajat sitten nukkuivat melkein puoleen päivään pää niin tiukasti tyynyssä, että heikkohermoisemman piti välillä mennä kurkkaamaan, että ovatko ne hengissä..
Jättihauki jäi odottamaan noutajaansa mutta kohtuullisen kokoinen lahna palkitsi pyytäjänsä. Ei muuta kuin merisuolaa sekä tuoretta kesäsipulia sisään ja hiilloksen huomaan.
p.s. yritin olla reipas ja erähenkinen teur..anteeksi perkauksen suhteen mutta vielä sitä pitää työstää. Pelkästään päättömän kalan sätkiminen tuntui ilkeältä, saatika se vaihe kun eläin pitää oikeasti ottaa hengiltä, ja puukko iskeytyy kaverin niskaan.

Piha-aarteita

Ullakon ja kaappien tyhjennyksen ideana ei ole suinkaan täyttää niitä mahdollisimman nopeasti uudelleen mutta minkäs teet kun omalle kotiovelle tuodaan kaiken maailman aarteita. Tänään löytyi itseasiassa maailman kaunein lasineliö, joka oli pakko saada turvaan. "Siitähän saa vaikka todella hienon tarjottimen pohjan"(lue: myydään eurolla 5 vuoden päästä kirpputorilla, koska siitä ei ole koskaan syntynyt mitään) Mutta on kestävämpää tehdä kierrätyslöytöjä kuin kantaa tarpeetonta tavaraa kotiin kaupasta. Ja tämä lasi on kaunis. Sitäpaitsi, näin eilen pätkän Huvila & Huussi ohjelmaa missä ällistynyt pariskunta katsoi kauniita tavaroita jotka olivat löytyneet heidän vintiltään tai navettarakennuksesta. Arvokasta pöytää ja kirstua oli vain säilytetty likaisena ja hylättynä. Kirstusta tuli todella kaunis; mäntysuovalla ja juuriharjalla.

Uusi ammatti: Asuntolöytäjä

Olen ohimennen selannut kaikki omassa haarukassani olevat asunnot pääkaupunkiseudulla läpi, sekä muutaman sen ulkopuolelta. Sekä seudun, että haarukan. Olen kerännyt myös reippautta ja käynyt muutamassa asuntonäytössä. Se on yhtä mieluista kuin lehtimyyjälle puhelimeen vastaaminen. Minulla ei suinkaan ole mitään myymistä vastaan, sehän on parhaassa tapauksessa todellista palvelua ja ostajan paras apu, asuntokaupassa se vain tuntuu kohtaavan tarpeet yhtä hyvin kuin verkostomarkkinoinnissa konsanaan..
Voisin kirjoittaa tästä päiväkaupalla mutta taisin jo tilittää aiheesta pari vuotta sitten. Säästän siis mustetta pullossa ja totean, että uudelle ammatille olisi kysyntää. Nimittäin Asuntolöytäjälle.
Olen jo kolmesta välitystoimistosta kuullut, että heillä on liian paljon asiakkaita pystyäkseen auttamaan ketään henkilökohtaisesti. Tosin kaikki kolme ovat hyvin innokkaasti tarjoutuneet aivan ilmaiseksi tulemaan katsomaan nykyistä asuntoani ja tekemään siitä arviointia. Viimeiselle sanoin jo hyvin viileästi, että ongelmani on ostaminen, ei myyminen, ja nettiä osaan käyttää itsekin. Kaikkihan ehdottavat että "internetin kotivahti" voi etsiä puolestani.
Nyt tarvittaisiin asiakaspalvelijaryhmä pääkaupukiseudulle, joka kävisi läpi myytäväksi tulevia asuntoja, pitäisi yhteyttä välittäjiin ja arvioisi onko asuntojen joukossa heidän asiakastaan kiinnostavaa. Asiakas olisi siis asunnon ostaja, ei myyjä. Erityisesti tästä olisi apua meille junantuomille jotka voimme irtolaisina sijottua minne puolelle tahansa pääkaupunkia. Mutta alapa etsiä missä on Pisamäki, Lintuvaara, Marttila tai Kuitinmäki.. *huoh* Onneksi elämänsä voi käyttämällä näpyttelemällä eri katuosoitteita Reittioppaaseen..
Asunnon löytämisestä voisi aivan hyvin maksaa löytöpalkkion. Osaava ja ammattitaitoinen asunnonhankkija olisi kullanarvoinen. Sunnuntain voisi käyttää muuhunkin kuin pitkin Kehiä ajelemiseen, eikä tarvitsi vapaapäivänään kuunnella luonnotonta painelitaniaa siitä kuinka katsomasi asunto todennäköisesti myydään tunnin sisällä tai jonottaa muiden etsijöiden seassa varttia jotta pääsee omalla vuorollaan kurkkaamaan vaatekomeroon...

Koira kaupunkikylässä

Ranskanbulldoggi Topi on tullut kaupunkikylään muutamaksi päiväksi. Alkuinnostus lenkillä oli taas niin kova, että pelkäsin, että kaveri saa pian jonkun puhinakohtauksen. Mutta kyllähän se meno siitä sitten vähän rauhoittui, ja kun vastaan tuli vielä kaunis vaalea mopsityttö, ei yhtäkkiä ollut enää kiire minnekään. Ihme homma.
Lenkin jälkeen ei mennyt varmaan edes viittä minuuttia kun kaveri sammahti matolle. Ihailtavat unenlahjat.

Pelkkää populismia

Pari vuotta sitten keskustakansalainen voivotteli minulle miten ikävää katsottavaa oli perinteikkään työväenpuolueen alamäki.
Jos tuntisin paremmin keskustan perinteitä, voisin sanoa samaa mutta tyydyn toteamaan, että julkisuuskuva näyttää kiinnostavalta.
Puolueen kunniapuheenjohtajana on Paavo Väyrynen, äänenä euroopassa on pääministerin virasta erotettu Anneli Jäätteenmäki, johtajana itse eroava Matti Vanhanen, eikä nuorisopuolellakaan näytä lupaavammalta. Siellä oksettaa, että perussuomalaiset ovat kiinnittäneet huomiota nousseeseen valtiontukeen, samalla kun jäsenmäärä on laskenut. Keskustanuoret ovat varmasti ainut järjestö, jolla on haamujäseniä on vain yhden käden sormien verran. On kyse sitten Nivalan noutajayhdistyksestä, Laurinmäen lavatanssiliikkeestä tai Sunninmäen sinfoniafriikeistä, niin koskaan jäsenrekisterit eivät ole kunnossa. Tai voi olla, että laskijan kädessä sormiluku vaihtelee tilanteen mukaan.

Kengät joita ei myyty kirpputorilla

Lauantain kirpputoripäivä Hietsussa meni aurinkoisesti ja sujuvasti. Kauppa kävi vilkkaasti ja kaikki saivat tavaransa hyvin kiertoon, vaikka arveluttikin etukäteen vievätkö valmistujaisjuhlat kaikki asiakkaat. Eivät vieneet. Päinvastoin. Eräskin rouva osti itselleen 80 centillä juhlalaukun. Aina elämä ei ole kallista.
Päivä hujahti nopeasti myös hyvässä seurassa. Samoilla mestoilla myös Nora ja Minkki P, joka oli varustautunut erinomaisin eväin.
Kirpputorille lähtemisestä ei kannata tehdä sen suurempaa suoritusta kuin se on. Moni miettii ja miettii paikan varaamista ja tavaroinen lajittelua mutta kumpikin on yllättävän vaivatonta. Kun tavarat on kasannut kerran, jäljelle jääneet kannattaa pakata siististi ja tiiviisti seuraavaa kertaa varten, jolloin ne on taas helppo napata mukaan.
Kotiin palatessani jäin hymyilemään kengille jotka eivät päätyneet myyntiin. En ole aivan varma syystä.

ps. kenellään tarvetta mökkitelkkarille tai keittolautasille? :)

Koko kansan suosikki & vekkuli veijari

Pitkästä aikaa politiikkaa. Kiitos Jarmo Korhoselle, siinäpä vasta kiinnostava hahmo. Matti Vanhasen valmiiksi unohtuneita muistelmia odotellessa, pysyy Korhosen poukkoiluja seuratessa hereillä.
Samaan aikaan yksikään puolueen johtajaksi halajava ei kommentoi sihteeriasiaa. Miksi ei? Onhan luottamus ja sujuva yhteistyö ensiarvoisen tärkeää toimivan suurpuolueen johdossa. Miten nukkuu vuonna 2008 puoluejohtokisasta, nykyään koko kansan suosikki(HS) tiputettu Mari Kiviniemi(ai kuka?) , jos veijarimainen Jarmo Korhonen valvoo yhteisen pitopöydän ääressä.

Keskustapuolueen tulevan kokouksen huippuhetket, suora lainaus:

Lauantai 12.6.2010

Lauantai on politiikan parasta draamaa puheenjohtajavaaleineen. Viralliset puoluekokousedustajat valitsevat Keskustan puheenjohtajan, kolme varapuheenjohtajaa ja puoluesihteerin klo 14 alkavissa äänestyksissä.

Tanssilavojen kestosuosikki Yölintu esiintyy klo 21 Suurhallissa. Saat alennusta pääsylipusta Keskustan jäsenkortilla.