Voi hyvänen aika!
Töissä. Ovikello soi. Lähettipalvelu toi kukkia. Mulle! Pomo parka erehtyi menemään avaamaan oven ja joutui kantamaan kukat pöydälleni; sanojen saattelemana; "mitä sä muka nyt oot tehnyt?"
Olin hämmentyneenä kukkapaketti sylissäni - ja loppuporukka työjengistä huuteli kaikkea väliltä kesähäät ja syysvauva... Erityistä hilpeyttä herätti myös kasvojeni hieman punertavaksi muuttunut väri, koska(yllis, yllis) kukat eivät ole osa joka päiväisiä huomionosoituksia ja - kaikki tuijotti.
Tuota. Ehkä kannattaa valittaa, ja ehkä kannattaa jaksaa olla vähän aikaa ihan maansa myynyt surkee sairastoipilas, jos sitten ne kivat päivät on sellasia että "Hei, tässä ois sulle liioitellun kokoinen puska ruusuja!! "
Kiitosta saa ja tulee annettua liian harvoin. Usein tulee ajateltua mutta aina ei muista sanoa sitä ääneen. Tämä päivä muistuttaa siitä varmasti taas pitkään.
Iso Kiitos kiittämisestä S ja onnittelut!
Se mitä ihminen ajattelee itsestään ratkaisee hänen kohtalonsa.
Henry David Thoreau
5 kommenttia:
Onko S alainen ihailija? Kerro kerro!
No eiiii.. :) Mut S on aivan mahtavan upeat käytöstavat omaava herrasmies..jolla on ylenpalttinen tapa kiittää asioista ja ilahduttaa silloin kuin sitä vähiten odottaa.
Noita pitäis olla enemmän!
mä yritän toipua tästä yhdestäkin ;) - 20 isoo oranssia ruusua!
Herrasmies osaa ajatella (myös) muita kuin itseään, ilahduttavaa tässä ajassa.
Kun antaa (aikaa) niin saa. Ja Norppa sai ansaitusti ruusuja, mahtavaa!
Lähetä kommentti