Rappukäytävässä tapahtuu

Normaali ihminen vastustaa muutosta. Ja syystä. Vanha hyvä - muutos paha. Aina kun sekoitetaan pakkaa, jotain menee pieleen tai ainakin tulee hankalaa. Siksi on aivan ymmärrettävää yrittää pitää kynsin ja hampain mukavasta menneestä kiinni. (esim. riittaväisäsen hiustyyli). Sama ajatus käväisi siis mielessäni kun kuulin kolinaa rappukäytävästä ja kävi ilmi, että saan uuden naapurin, juuri kuin olin pääsemässä nirvanamaiseen nukkumalähiöfiilikseen.

Ja eilenhän jo alkoi tapahtua. Ovinorsuni oli lattialla. Naru katki ja fantti permannolla. Whatthewock??! Onko uusi naapurini norsuvihaaja? Inhoaako hän oranssia? Kokeeko hän ovikoristeen uskonnollisiksi tunnuksiksi? Vai olikohan hän vain kade ihanasta sävy/sävyyn toteutetusta eteiskokonaisuudesta, josta Inno-Markokin voisi olla ylpeä..?
VAI onko syy kuitenkin muualla, kiinnittyykö huomio nyt väärään kohteeseen?? Oliko kenties kuitenkin eilinen puhelinluetteloiden tuoja suivaantunut siitä ettei taaskaan ovi avautunut, ja kun hän raivonsa tunnoissaan on paiskonut luetteloita erikseen postiluukusta, on hän samalla "vahingossa" tempaissut myös elefanttini mäkeen.

Arkeeni on kajottu. Nyt todellakin seuraamme tilannetta.