Päivien kulumista parhaiten kuvaavat sanat tuntuvat olevan sujahdus ja vilahdus. Taas on pari päivää kadonnut jonnekin aika-avaruuteen kun Loimaan nuorempi prinsessa(11 v.) tuli vierailulle. Vierailun lyhyyden vuoksi, olemme satsanneet ravintokokemuksiin, emmekä niin kutsuttuun laatuaikaan, jota lasten kanssa pitäisi kuulemma viettää. Otetaan se laatuaika sitten vierailuohjelmaan kun lapsi ehtii leireiltään olemaan useamman yön. Tai vaikkapa siihen kun vastaanottaja on vanhainkodissa.
Ruuaksi ollaan nautittu pelmeneitä ja sushia. Melkein, jopa säälin tyttöä kun hän tulee luokseni kylään, eikä saa syödä "missään normaalissa paikassa" mutta kunnon kasvattajan tapaan vakaasti uskon, että myöhemmin hän on kiitollinen näistä eksoottisista kokemuksista. En ole aivan varma olisinko itsekään kyseisessä iässä hihkunut innostuksesta levästä lautasella.. Yritäpä siinä sitten perustella miksi merilevän muka on suorastaan herkullista, ja puolustella toisena päivänä pelmenien, ehkä hieman kalvakkaa ulkomuotoa. Mutta hyvää oli, ja reipas vieras maistoi kaikkea. Puikoilla ruokailukin onnistu
i, ja misokeittokin meni alas, kunhan sitä saattoi huuhdella aidolla Coca Colalla.Lintsille ehdittiin ja lautalla suokkiin, joten ei tämä sentään ihan pelkkää kulinaristiksi pakottautumista ole ollut. Huomenna viedään neitokainen elämänsä ensimmäistä kertaa metroon.. Voin siis säästää helikopteriajelun Tallinnaan vielä muutaman vuoden päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti