Mielikirjani vitriinissä

Sain eilen sähköpostiini liitteen, jossa kerrottiin, että parin viikon päästä olisi minun vuoroni esitellä mielikirjani. Meinasin saada sydärin. Sama juttu kun Mieto Marinadi haastoi minut kertomaan syysbiisini. Tuntui kuin olisin jäänyt kiinni omenavarkaista. "Siis apua - kun siis just nyt mä en oo kuunnellu mitään silleen kunnolla." Ja sama juttu kirjojen kanssa. Vaikka kesällä tuli luettua kerrankin uralla, en ole henkisesti valmis esittämään lempikirjojani. Otan asiat liian vakavasti. Luulen että esittelyiden pitää olla jotain suurta ja hienoa. Kysehän on vain lempikirjoista. Vaikkapa tällä hetkellä. Ensi kesänä ne voivat olla jotain muuta. Eikä ole taroitus kerätä samaan vitriiniin koko elämän kirjoa, vaan kevyesti esitellä mielikirjoja. Ei sen ihmeellisempää.
Ei sen ihmeellisempää muka! Pikaisesti ajattelin, että minulla olisi viikon verran aikaa lukea hyvinkin "tärkeitä kirjoja", joiden sitten voisin kertoa muuttaneen elämäni, mutta ketä se taas palvelisi. Nyt vuorossa olevalla on listallaan mm. Orwellia. Minun Orwellini ovat kaikki lukematta.
Eihän se nyt ole mikään häpeä, jos yhteen vitriiniin kerää kokoelman; " Vaara vaanii Lotta"; "Loimaalaisia sanontoja ja "Englanti- Suomi sanakirjan ".
Minä nyt vain satun olemaan niitä ihmisiä joilla ei ole lempikirjaa,ehdotonta mieliruokaa, suosikkimusiikkilajia tai pidetyintä pukeutumistyyliä(ai nou, ja se näkyy). Mutta tuntuu niin äkkinäiseltä ja suurelta, että pitäisi valita kymmenisen kirjaa mielikirjoiksi.
Ääh..