Nukuin viime yönä epätavallisen levottomasti ja katkonaisesti. Näin unta pommi-iskusta. Kostonhimoinen pommimies uhkasi räjäyttää kaikki. Ainut vaihtoehto oli yrittää paeta ja purkaa pommi. Pakeneminen epäonnistui, emme päässeet purkamaan sytytintä ja niinpä kostoksi tämä mielipuoli päätti räjäyttää kaikki.
Outoa oli se, että unessa yleensä viime hetkellä pelastuu mutta viime yönä ei. Viimeinen mielikuva unesta oli pienoinen epäusko, räjähtävä oranssivärinen ympäristö ja valtavan paineaallon iskeytymisen odottaminen.
Tänään pommi räjähti Kauhajoella. Monet eivät pelastuneet. Itkettää.
7 kommenttia:
Sulla on nyt väärää tietoa. Ei siellä mitään pommia ollut. Mielipuoli tappoi ampumalla.
Jep, valitan unien lähettämöön, että ovat tarkempia yksityiskohdista.
Ja lisäkommenttina uutisiin, että kun moni terveyskeskuslääkärikin missaa pahoinvoinnin ja syrjäytymisongelmat, niin ei sitä nyt voi kuvitella että aseenkatoluvan myöntäjä on selvännäkijä. Tietysti jos jokaista aselupaa varten pitäisi käydä keskustelemassa ryhmässä ja erikseen vaikka parisenkymmentä kertaa ja sitä seuraisi alan ammattilainen, niin voi hyvinkin olla että estettäisiin aseiden joutuminen epätasapainoisiin käsiin.
Se ei taas poistaisi itse ongelmaa, eikä parantaisi sitä ihmistä jonka perusmielenterveys on järkkynyt.
Ehkä nyt pitäisi oikeasti ottaa järki käteen. Pistoolia ei tarvitse muuhum kuin harrastukseen. Ruutiase vain kun on ampunut ilmapistoolilla muutaman vuoden ja on näyttöä, että oikeesti harrastaa.
Silti haluaisin että asiaan pystyttäisiin puuttumaan syvemmin, eikä vain niin että "kun ei anna asetta, ei voi mitään sattua".
Kyllähän ihmiskunnan jäsenen pitäisi olla niin terveessä kunnossa, että vaikka kotona olisi kaappi täynnä aseita, ei silti lähde niinden kanssa räiskimään.
Miksiköhän nämä tapahtuvat näissä pikkukaupungeissa? Ehkä kaupunki/betonihässäkkä ei olekaan niin huono paikka kasvaa. Vaikka toki täälläkin on pahoinvoinita ja arki raskasta.
Lähetä kommentti