Kerta se on ensimmäinen! ja toinen! ja kolmas! ja..

Se oli sitten lenkkipäivä. Ja se vihoviimeinen - starttipäivä. Jos nyt en parane lopullisesti, ja pysy terveenä voi Tukholman unohtaa. Järkevä ihminen ymmärtäisi ettei nyt muutenkaan enää ole tarpeeksi aikaa mutta "ainahan sitä voi yrittää kun sille päälle sattuu!" Joten tänään se taas alkoi.
Vaikka ihan ilman kröhimättä kieppaus ei mennyt, olen toiveikas. Tänään meni 40 minuuttia. Enää siitä siis puuttuu viisi tuntia..
Mutta jos huomenna pääsen uudelle lenkille. Ja yli huomenna. Ja sen jälkeen, niin ensi viikolla olisi mahdollista juosta 1,5 tuntia. Ja sittenhän enää kokonaisajasta puuttuu enää nelisen tuntia jne.
Kieltämättä myös tänään loskassa liukastellessani käväisi mielessä että syksyn juoksutapahtumissa on pointtinsa. Silloin on koko kevät ja kesä aikaa treenata olosuhteissa jotka ovat miellyttävät, ja jopa itsessään kutsuvat. Loskassa lumipenkkaan keikahtaminen tietysti kasvattaa luonnetta, mutta kun se on se kunto jota tässä nyt yritetään jumpata. Tuota toista jo on.