Sunnuntai Länkkärillä

Olen varmaan niitä harvoja ihmisiä jotka käyvät tulosluettelosta katsomassa monenneksi viimeinen on ollut.
Olin itseasiassa ollut hieman toiveikas tämän kevään suhteen koska poikkeuksellisesti talvellakin tuli kilometrejä alle mutta ilmeisesti kropassa ollut tulehdus vei yleiskunnon niin alas, ettei sieltä niin vain noustukaan. Mutta. Jos todella, todella positiivisesti ajattelee niin tänä vuonna olin sentään 8. viimeinen -> nousua kuusi sijaa. Ja aikaparannus oli n. neljä minuuttia, joka on sentään parempi kuin ei mitään. Juoksu saattoi joltakin osin vielä vähän helpompaa kuin esim. viime vuonna, erityisesti ennen niin tajuntaa räjäyttävät ylämäet menivät sujuvammin, vaikka tiukkaa teki nytkin. Ennen vain on tehnyt vielä tiukempaa.
Mutta aivan parasta oli nähdä Kuisman huikea nousu(tai en minä sitä nähnyt koska tulin niin paljon jäljessä) ja tyttöjen upea tsemppi. Etenkin kun siellä ihan miesjuoksijaa tuppasi seuraan ihan rupattelumielellä. Ensi vuonna (jota kuulemma ei tule - ja taas aivan varmasti tulee) onkin entistä huikeampaa kun kaikki haluavat voittaa kaikki.
Ja jos muuta hyvää(seuran lisäksi) hakee sunnuntaipyrähdyksestä, niin paikalla olleessa rasvaprosentin mittauksessa mahduin vielä normaaliin luokkaan, ja painokin oli normaalipainoisten luokassa.
Mutta toivottavasti kaikkien paikat ovat kunnossa taas alkuviikosta, ja nähdään viimeistään kun pitkä ja intensiivinen Lumumba-kausi alkaa. Sitähän ennen oli vielä Suvi-ilta, Tukholma, Espoon rantamaraton ja Ahvenanmaa..