Rentoa viikonloppua ihmiset!

Nihkeä on nihkeää. Kun homma alkaa mennä siihen suuntaan, niin vaikka kuinka pyristelisi, on pulkan suunta vakaa. Eilinen lähti hiljalleen valumaan nihkeän suuntaan, ja jossain vaiheessa piti jo vakavasti miettiä, että kannattiko herätä.. Siihen päälle vielä mukava kastuminen vesisateessa kotimatkalla ja pari kuukautta myöhässä oleva pimennysverho -ostosprojekti Ikeaan.
Aamulla päätin ostaa hillomunkkeja työkavereilleni, jotka ovat kestäneet minua urhoollisesti koko viikon. Myyjä tyttö oli todella kiva ja sosiaalinen..mutta olisi pitänyt aavistaa kun hän useamman kerrankin toisti että "tää on ollut tosi hämärä päivä". (viittasi siihen että kahdessa tunnissa oli mennyt jo sata munkkia). Noooh, kun sitten pääsin töihin ja tarjosin munkkeja duunifrendeilleni, kävikin ilmi että pussiin oli ehtinyt vain kolme munkkia! Mikä tietysti on todella jaettavissa viiden kesken.. Ja on kai enää edes turha mainita että munkeissa ei myöskään ollut hilloa..Niin ja siis Ikeasta ei voinut ottaakaan niitä verhoja kun ei voinut sokeasti luottaa itse ottamiinsa mittoihin..
Mutta asioilla on tapana järjestyä paremmin kuin hyvin ja Norppa lähtee kuitenkin ihan tunnelmissa tästä nyt viikonlopuksi entiseen pääkaupunkiin Turkkuusseen melko vapaaehtoisesti entisille huudeilleen tsekkaamaan mikä siellä on tahtotila, ja pyhäpäivän ratoksi saviseudun rakkaisiin maisemiin. Yeah!

Hyvät neuvot viikonloppuun:
- Jos avaa silmät ja on ihan mustaa, niin on tajuton.- Hilda 7 v
- Ulkonäkö on tärkeä ruumiinosa.- Elisaweta 6 v
- Ihmisellä on monenlaista nahkaa. Esinahka on edessä ja takanahka ontakana. - Therese 6 v.

ps. mä tiedän jo vastauksen Prepen kyssäriin: missä suomen kunnan nimessä on kaksi eläintä! (toinen on possu ja toinen on lintu)

Puhdasta tuli!

Voi hämmästysten hämmästys! Miten voi tulla puhdasta pyykkiä kun heittää pesukoneeseen hiukan pähkinänkuoria pikkuruisessa kangaspussissa?! En tiedä mutta tuli vaan.(taikasana: saponiini) Ja se uskomaton innostus, joka liittyi pyykin pesemiseen oli myös tervetullut lisä..Ei nimittäin tapahdu yleensä(milloinkaan). Tai oikeastaan koneen päälle saamisessa ei ole ongelmia, ainoastaan ripustusvaihe aiheuttaa hitaampaa liikehdintää. Ehkä voisin yrittää laittaa osasyytä fyysisten mittojeni niskoille..kylppärissä olevat narut ei ole millään tavalla mitoitettu niin että edes hyppäämällä(ja kuka muutenkaan ripustaa pyykkejä hyppäämällä) ylettyisin laittamaan mitään kuivumaan, ja siksipä joka kertainen agropatia esitys joskus odottaa suorittajaansa.. *Jalka..pesukone..kurotus..oho, ohi..auts..ei ylety..ylettyy...eiku..auts..kiroulua..eiku..nyt*
Mutta pesupähkinät oli hauska yllätys, ja itseltäni tosi extompere kokeilu. Mietin kyllä että mistä tietää että vaatteet ovat oikeasti puhtaita, ja että ne eivät ole "vain" vedessä huljutettuja mutta kyllä sen eron selkeästi kyllä huomaa vaikka vaate ei tuoksu "pesuaineen puhtaalta". Oikeastaan aika miellyttävääkin että kankaassa ei ole keinotekoista puhdastuoksua. Yritän olla tupputtamatta koska en itsekään siedä sitä. Mutta suosittelen lämpimästi pesupähkinöitä! Hauskaa ja puhdasta. Ja ehkä jopa vähän ekologistakin. Sopii myös meille ei hurahtaneille. (tosin asiakkaamme kysyi tänään että olenko alkanut polttaa aineita kun selitin pesupähkinöistä..)
Mutta siis tottakai puhdistumiseen on myös syynsä. "Pähkinät" ovat Sapindus mukorossi -puun hedelmiä ei voida käyttää ravinnoksi, mutta niiden kuorista irtoaa vedessä luonnon sapoiinia, jolla on puhdistava vaikutus, ja joita on käytetty Intiassa ja Nepalissa pitkään pyykin pesemiseen.
Jään odottamaan millaista kommenttia tulee Juden testipyykistä!

Uteliaisuuden herätessä vois esim. tilata täältä
Tai hankkia täältä

Kaunis ja onnellinen hallitus?

"Ei kukko käskien laula!"; on mielestäni hyvin, hyvin osuva suomalainen sanonta. Asioilla on aikansa ja paikkansa. Toisinaan. Prepe peräänkuulutti hallituskommentteja..ja oikeastaan sinun lisäksesi taidan tietää ainoastaan toisen henkilön joka niitä odottaa, ja epämääräinen blogikommentointi toimii yleensä paremmin niin että kommentteja tulee silloin kun niitä on. (olisin mielummin kirjoittanut isäpuoleni lähettämästä esitepaketista(mm. vartiotorni) ja tänään ovellani olleista jehovantodistajista) Mutta lukemisen pitää myös palkita ja jos hiukkaakaan saa palautetta, sitä voi halutessaan myös kuunnella.
Odotukseni uutta hallitusta kohtaan ovat korkealla. On syytä antaa reilu mahdollisuus. Samaan aikaan kuullostelen toisella korvalla myös mitä demareiden leirissä tapahtuu, mikä on suunta ja millä työkaluilla, ja mikä on kentältä tuleva kokonaispalaute. Kaiken kaikkiaan odotukset ovat korkealla kumpaankin suuntaan.
Hallitus naisistui. Elämme yhteiskunnassa, jossa puhutaan paljon lasikatoista ja eriarvoisuudesta, luin myös taannoin kolumnia jossa väitettiin minkä tahansa naisistuvan hallintoelimen menettävän arvovaltansa. Kirjoituksessa sanottiin "todellisen vallan etsivät aina jollakin tavalla väylänsä"; tässä yhteydessä viitattiin suuryritysten päättäviin elimiin mutta huomaan ajatusteni harhailevan kysyvänä samalle kehälle myös poliittisen päätännän suhteen...
Mutta salkkujaosta:
Ilkka Kanerva ulkoministerikisi..täytyy myöntää etten olisi heti ensimmäisellä osannut arvata. Ile on pitkän linjan poliitikko, ja niitä harvoja turkulaisia jotka pystyvät kommunikoimaan myös vanhan pääkaupungin ulkopuolella. Mutta ulkoministerin posti on out of that league missä Kanerva on totuttu viime vuosina näkemään. Yllättävä veto ja nyt jää nähtäväksi hoitaako Ilen hommia Ile vai Astrid.. Erkki Tuomiojan jälkeen saappaat saattavat vaatia ylimääräiset villasukat.
Suvi Linden oli myös yllätys, eikä miellyttävä sellainen. Nyt on näytön paikka ja vahvan esille tulon aika asiakysymyksissä. Toivon hartaasti positiivista yllätystä niin kuin aikoinaan kävi Paula Lehtomäen kanssa.
Paavo Väyrynen...mitä voi sanoa? Kaveri tiesi mitä halusi, piti siitä kiinni, ja sai sen. Voiko moittia?
Tulevan hallituksen ratkaisut sosiaaliturvan uusimisessa ja erityiseti vaikeasti työllistyvien työttömien osalta näyttävät miten kylmiä talvista seuraavan neljän vuoden aikana tulevat. Ja miten suhteet alkavat toimia työmarkkinajärjestöjen kanssa..? Henkilökohtaisesti uuden superministeriön luominen tuntuu todella epävarmalta. En usko sen millään tavalla parantavan jo nyt jalkoihin jäävien asemaa, päinvastoin, kun työllisyyspolitiikka altistetaan markkinataloudella, on selvää mihin resurssit kohdentuvat. En kritisoi sitä etteikö työvoimapalveluiden olisi hyvä olla tiiviissä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa, päinvastoin, ehkä samalla orastaa toive siitä. että elinkeinoelämä ja ns. "itsenäisesti pärjäävät ja työllistyneet ei-laiskiaiset näkevät" minkälaisten mahdottomien haasteiden kanssa työvoimahallinto painii. Ei kyse ole ihmisten laiskuudesta, viitseliäisyydestä tai siitä että "asiat ovat liian hyvin". Vaan siitä, että työvoiman tarve ja markkinoilla oleva vapaan työvoiman osaaminen ei kohdennu. Osaava ammatti-ihminen voi joutua eläkkeelle alle 50 vuotiaana paikkakuntansa itsestään riippumattomista syistä, ja vaihtoehtoisesti tarjolla voi olla verkostomarkkinointia, lehtienmyyntiä tai muuta provikkapalkkaista pakkomyyntiä. Tällaisessa tilanteessa jään mielelläni katsomaan elinkeinoelämän innovatiivisia ja kannustavia ratkaisuja.
(taustalla yli vuoden työskentely työvoimahallinnossa - yrityspalvelussa)
Tuleeko porvarihallituksesta mustelmahallitus vai toiveikkaan, kauniin, sivistyneen, yritteliään ja onnellisen kansan hallitus?

Vaatteet puhtaaksi..pähkinöillä

Miten tähän pisteeseen tultiin..en tiedä. Kuulin kuitenkin ehdottavani Judelle tullessamme Rosen-luennolta että poikkeaisimme Ekokauppaan koska haluaisin ostaa pesupähkinöitä... Pesupähkinöitä!(wtf?!)
Nyt mulla on sitten pieniä kangaspusseja ja pähkinän puolikkaita, jotka laitan seuraavan pyykkikoneellisen kanssa koneeseen pyörimään.. Ja kädet kyllä syyhysivät jo heittää kamaa koneeseen välittömästi, koska jollakin tavalla musta on aivan uskomatonta että vaatteet puhdistuvat pähkinöillä! Mutta tiun tikittäessä ehtoopuolella, pelkäsin ettei innostus jaksaisi pitää minua tarpeeksi kauaa hereillä, joten joudun odottamaan yön yli.
Ekokaupassa tuli vähän viherpiipertäjä olo.. Tosin oli vähän sama fiilis kuin ulkomailla kaupassa; mahtavaa tuijotella erilaisia pakkauksia ja katsoa uteliaana mitä seuraavalta hyllyltä löytyy! Myös muiden kaupassa olijoiden tuijotteluun meni enemmän aikaa kuin normi lähikaupassa olisi mennyt. Terveellisen ja ekologisen näköistä tuotetta. Mutta siihen on vielä aikaa että sunnuntain pakestepizzani on toiselta puolelta kaupungia raahattua luomupizzaa..
Maaemon pesupähkinät ovat aito luonnontuote. Ne eivät sisällä mitään keinotekoista. Siksi ne sopivatkin monille allergikoille (kokeile ensin varovasti!) sekä tietysti ympäristötietoiselle kuluttajalle.
Tänään olin siis ympäristötietoinen kuluttaja.

Onko niitä kortteja turhaan lähetetty?

No todellakaan ei ole! Ja lämmin kiitos kaikille teille jotka olette päässeet reissuillanne kynänvarteen ja postilaatikon lähettyville. Ilo kotiin saapuessa on ollut joka ikinen kerta lapsellisen riemastunut kun olen tulkinnut käsialojanne/piirroksianne maailman turuilta ja toreilta(+after skistä). Monta kertaa virtuoosimaiset vuodatukset ovat hymyilyttäneet vielä sen jälkeenkin kun olette jo palanneet reissuiltanne fyysisesti kunnossa..
JA nyt viimeinen yksityiskohta tässä proseissa on hiottu kuntoon. Etutöölö lahjoitti tapeellisen korttitelineen missä isotädin ja hiihtohäiriköiden kortit ovat järjestyksessä ja sulassa sovussa. Miten mä oon voinutkaan elää ilman??! Nyt ei kenenkään tarvitse murehtia sitä viekö norpan pöytäpintatilaa liikaa tai riittääkö sillä jääkaappimagneetit, vaan voi huoletta pistää postikorttia tulemaan useammaltakin kesäreissulta.
Ja vaikka allekirjoitus on yliarvostettua..saattaisi se joskus olla kortissa se yksi kohta josta saa selvää..

Million Little Pieces vai Million Little Lies

Suomalaista kirjastoa ei voi tarpeeksi ylistää. Tai ainakin täällä pääkaupunkiseudulla me olemme hemmoteltuja. Kirjoja, musiikkia, lehtiä, ilmaiset nettiyhteydet ja usein vielä kauniit ja viihtyisät tilat..Ja avuliasta sekä osaavaa henkilökuntaa. Toisista kirjastoista voi tilata kirjoja toisiin kirjastoihin, ja kirjoja voi myös palauttaa minne sattuu..
Sain käsiini, vihdoin, tilaamalla James Frayn Million Little Pieces, ottamatta etukäteen selville mitä se käsittelee.. No kippas kappas, näin sunnuntain kunniaksi onkin hyvä aloittaa kirjan lukeminen joka käsittelee alkoholista ja huumeista eroon pääsemisestä..
Satuin näkemään Oprah shown(joo joo, tiedetään..) jossa käsiteltiin kirjaa, ja jokainen ihminen kirja kädessä hoki vain että se oli todellinen mestariteos mitä ei voinut laskea kädestään, ja aivan uskomaton tarina..ja tämä tietysti amerikkalaiseen tapaan höystettynä ylisanoilla.
Ajattelin että okei, jos näin on niin pitääpä etsiä kirja ja lukea mistä nuo kaikki ihmiset kohkaavat, ja koska meidän kirjastostamme sai jo uudemman painoksen missä oli jo kirjailijan kommentit palautteeseen..oli selviämässä että tarinaan liittyy muutakin... Sama käy huimat paljatukset tehneiltä nettisivuilta. Lukaisen kuitenkin tämän "oooooh...ja aaaaaaah" -kirjan ensin.. ja luen "totuuden" vasta sen jälkeen..Mutta kiinnostukseni on herännyt.

"When the investigative website The Smoking Gun raised questions about the validity of James Frey's memoir A Million Little Pieces, many journalists wrote about the controversy. Headlines across the country read: "The Man Who Conned Oprah" and "A Million Little Lies."

The Smoking Gun

Valehteleeko Frey: by Stephen King

Perhettä kasaamassa ja kevättä nuuskimassa

Lauantaina oli lämmin. Ja ihana siivouspäivä..kunnes puhelin soi: "Sunhan piti olla täällä". Ja siitähän se sitten lähti. Kaivopuistoon oli tullut pallogrilli ja kevät. (ja siis tässä vaiheessa iso käsi sille pariskunnalle joka osasi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja suosiolla antoi leffalippunsa tuntemattomille..ja keskittyi ollennaiseen)
Sunnuntaina ei ollutkaan enää niin lämmin. Mutta sitten soi taas puhelin:"Tuu tänne"- Ja siitähän se sitten lähti. Perheruokailu kasaan tunnissa.
Mistä tietää että homma on taas karannut käsistä? Ei mistään? Vai siitä että aikuisiällä, soittelee toisille aikuisikäisille, kerätäkseen perheruokailua kasaan, koska ei olla nähty moneen tuntiin, ja jos yksi yrittää olla muissa porukoissa niin mennään sitten porukalla sinne. Eikä mitään päätä eikä häntää koko touhussa. Mutta jollakin tavalla..sellaisessa rehellisessä älyttömyydessä on jotakin hirveän viehättävää, lämmintä ja aseistariisuvaa. It takes one to know one..

Kuva: tuoksuuks näissä hei kevät?

Lenkkiä ja kaipausta

Miten sitä on aina niin suosittu kun ei ole paikalla? Tarkoittaako se sitä että pitäis olla paikalla vähemmän? Vai että enemmän, niin sitten myöhemmin olisi useammasta paikasta pois? Vai miten tää logiikka menee? Koskaan ei kukaan ole yhtä innostunut jos on mestoilla, kuin jos joskus ihmeellä sattuu olemaan pois.
Vai korostuuko innostuksen sisältö, jos itse sattuu samalla ihmeellä olemaan selvänä, ja lähettäjä osapuoli ei ehkä niinkään..? Mutta kyllä tuli hyvä mieli perjantaina kun norpalle laitettiin tekstareita, ihan olisi ollut kaivattu ja oikeati hauskaa nähdä mestoilla!
Mutta zuubi duubi hei.. EKA LENKKI taas takana valovuosiin. TA-DAA! Hyvä mieli, ihan ookoo meni. Lyhyt oli - ja hidasta mut ei ylivoimaista, ja hyvällä hapella meni! Ehkäpä, ehkäpä..tästä vielä tulee jotain ja fenixnorppa nousee tuhkasta! (onks tää kuultu joskus aikaisemminkin..?) No mutta se hyvä puoli levossa, ja erityisesti pakkolevossa oli, että ymmärsi(ainakin vähäksi aikaa), että nyt ei ole mitään väliä pääseekö länkkärille, cityrunille tai stokholmeniin.. ainut millä on väliä on se että pääsee kivalle lenkille, tai esittämään divailmeitä tenniskentälle yhden naurettavan vahinko-onnistumisen jälkeen, ja että kroppa on vahva ja mieli notkea..vai meniks se toisinpäin..
Että terkkuja teille kaikille jotka ruoskitte, piiskaatte(ja nyt ei puhuta niistä messuista), rääkkäätte ja kiusaatte kehoanne...se on välillä ihan ookoo, ja tekee hyvän olon mutta jos on tuntuu pidempään ettei kulje ja on vaan kurja olla, niin jalat pöydälle ja kirja käteen! Myös riippumatto keittiössä tekee keholle ihmeitä. Ottakaa iisiä jengi!!

Ja vielä toinen sananen (jotta ei menis ihan hengelliseksi)

sExhibion järjestetään taas kaikkien pornoilijoiden iloksi Helsingissä. Kyse ei ole erotiikka- vaan pornomessuista. Raja menee mielestäni siinä jos messulipussa lukee, että joissakin esityksissä harjoitetaan sukupuoliyhdyntää. "ooo..onpa mielikuvituksellista.."
Uskon olevani ainakin keskimääräisen suvaitsevainen ja avarakatseinen. En ole hirveän kiinnostunut muiden tekemisistä, enkä usko että yleisesti ketään kiinnostaa omat puuhailunikaan. Työn puolesta olen myös tutustunut tarkkaan Kaalimato.comin valikoimiin ja miettinyt kyseisen valikoiman markkinointia suurelle yleisölle, joten uskoisin etten suhtaudu ainakaan mitenkään tavallista jyrkemmin kyseisen alan menoon ja meininkiin.
Työkaveri(koiras) tiivisti asian hyvin: "..enemmän vaan siinä tulis itelle sellanen olo, että mitä mä täällä teen tätä katsomassa.." Ja sama fiilis tiivistyi itsellekin.. Why on earth, mä menisin katsomaan vapaa-aikanani kun ammattilaispari höylää toisiaan lavalla kännisten ihmisten tuijottaessa...
Messut myönsivät Vuoden Eroottinen -lataus palkinnon HKL "sarkastisena vttuiluna" , koska Seksimessuja ei voinut mainostaa liikennevälineissä. Järjestäjien mukaan erotiikalla saa myydä kaikkea paitsi sitä itseään.. (no tästäkin voi olla jo erimieltä)Erotiikka on erotiikka. Porno on pornoa. Musta on ihan ookoo ettei lavalla höyläämistä mainosteta spåran kyljessä.
kuva: työpaikan kahvipöytä tänään

Sana viikonvaihteeksi (ja miksei ensi viikoksikin)

Olen TV jumissa

Minulla on TV-kriisi. En seuraa tällä hetkellä yhtäkään sarjaa tai ohjelmaa. Ja se on sääli. Mistä muualta elämään on niin helppo saada sisältöä kuin televisiosta? Kauniita ihmisiä, nopeita autoja, nokkelaa dialogia, yllättäviä käännöksiä... Ihanaa yhdensuuntaista viihtymistä.
Yritän katsoa Grayn Anatomiaa, olen jo vähän pääsemässä jyvälle kuka on kuka, ja melkein välitän mitä he sanovat seuraavaksi mutta sarjassa on silti vielä liikaa tuntemattomia hahmoja, enkä ole saanut tunnesidosta henkilöihin. En esim. tiedä kuka on Dr Krev kun heillä on naamiot(lue:kasvosuojat) päällä. Oho, se olikin Karev..(sorry, my mistake)
TV-kriisi on ärsyttävä. Ennen sentään pystyi jaksottamaan viikkonsa sitä mukaan mitä sieltä tuli..Nyt on vain hämärä aavistus siitä, että keskiviikkoisin ei tule mitään...Ja viikonloppuisin kun herää liian aikaisin..tulee eläindokumenttia jossa bambi, taas jälleen kerran, menettää henkensä, tai muka urheiluohjelmaa, jossa sponsorien rahoilla raahataan puolijulkkista pitkin pulkkamäkeä tai treenautetaan suomen jonkun lajin maajoukkueen kera.
Kun tätä kirjoitusta naputellessani otin tv-ohjelman käsiini, ymmärin miksi sitä painetaan ja luetaan. Jos on huono tv:n katsoja ja "vain pitää sitä avoinna", käy niin kuin minullekin. Katsoo Koiralle koti -sarjaa kakkoselta...kun ykköseltä olisi tullut dokumentti Berliinin muurista. Vaikka siis oonhan mä iloinen, että pieni ja pippurinen Manta pääsi ihanaan kotiin.
Toisaalta..sama vilkaisu ohjelmistoon varmisti etten varmastikaan katso"huippu-uusinta" Irtiottoja...
Ai niin! Tottahan toki pitää mainita, että tiedostavana tietysti katson joka päivä aamu-uutiset, iltauutiset ja myöhäisuutiset, A-plussan, A-studion..45 minuuttia, Pressiklubin, Arto Nybergin, Timo Harakan, Valvomon(onkohan sellanen), K-rapun, Punaisen langan, Kulttuuriuutiset, Inhimillisen tekijän, Lauantaiseuran, Sunnuntaivekkarin ja Strömsjön - mitä Ylen teeman ja Yle24.sen katsomiselta ehdin..
Mutta hyvänen aika - tärkein meinasi unohtua(yllis!) HUOMENNA torstaina kannattaa katsoa TV:tä, esittelyssä Eurovision Queen -mallisto.
Nyt kun on kyse Hnnasta..mulla ei oo taas aavistuskaan mitä/missä/milloin - mut et mä luulen että Viihdeuutiset klo 18.30.

No mikä se sitten on?

Knoppitietokeskus(KNT) antoi pähkinän purtavaksi ennen pääsiäistä. Nyt ymmärrän, että ainakin osalle takapenkkiläisistä haaste olisi ollut liian vaikea. Samoin kyllä hahmotin nopeasti, että tässä porukassa olisin pärjännyt myös K -alkuiset kunnat kilpailussa. Uskon että tällä paluumatkalla myös Karvinen olisi ollut hyväksyttävä k-alkuinen kunta..samoin kuin Lapua tai ihan mikä vain kunta mikä olisi lausuttu ääneen.
Takaisin asiaan.KNT kysyy:
Missä Suomen kunnan nimessä on kaksi eläintä?
Anyone?
Mun vahva veikkaus on Orimattila? (Olettaen että Matti on naapurin kani?)

Ja sitten se täysin aiheeseen riippumaton linkkivinkki: Kulutusjuhla.com

Valintoja ja rutiineja

Melkein sattumalta osuin sivustolle, jonka nimi sai minut hymyilemään; Yhteiskuntakriittinen feministi. Sitä kautta osuin saman kirjoittajan toiselle sivustolle, jolla ei ole yhtään huonompi nimi: Superravintoa ja hyvät lihakset.
Ja kun vielä selailin paluumatkalla ruokavaliotyyppistä lehteä, ja siinä eräs laiduttaja kertoi (en muuten pahemmin välitä sanoista mässy, puputtaminen ja mussutus) elämäntapansa muutoksista konkreettisesti, mietin että oma ruokavalioni on hyvin hyvin rutiininomainen, enkä ole liiemmilti edes kaivannut siihen muutoksia.
Olen kyllä altis vaikutuksille. Toisinaan. Mutta inhoan myös tuputtamista. Vaikka olisi innostunut minkä tahansa, ja tietäisi minkä tahansa pelastavan yhteiskunnan, ja vaikka olisi ihan varma että muiden elämän valinnat ovat pöyristyttävän itsekeskeisen maapalloa tuhoavia..Tuputtaminen ei ole rakentavaa vaihtoehtojen tarjoamista. Se saa korkeintaan hyvin nopeasti, hyvin vahvan vastareaktion aikaiseksi. On ymmärrettävä, että ihmiset ovat erilaisia, eri elämän tilanteissa. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, ja omaan asiaansa vihkiytyneen on joskus hirveän vaikea muistaa tätä. Asiastaan innostuneen mielipiteitä on kiinnostava kuunnella. Yleensä se tarkoittaa sitä että kertoja tietää paljon, on seuraa asiaansa ja on tottunut vastaamaan aihetta koskeviin kysymyksiin.
Elämä on täynnä valintoja. Välillä vapaaehtoisia ja välillä taas jopa hieman vastentahtoisia. Eikä aina voi edes valita, tai kaikki vaihtoehdot ovat yhtä vähän innostavia.
Muutokseen pitää olla motivaatio. Sen pitää olla houkuttelevaa ja kiinnostavaa. Rutiinit tuovat turvaa, helppoutta ja ne tekevät elämänhallinnasta mahdollista. Mutta ne myös väsyttävät, passivoittavat ja eivätkä anna uusia onnistumisen iloja.
Niin kuin aina, eksyin alkuperäisestä aiheesta mutta jatkoa seuraa. Joko rutiinien tai uusien valintojen parissa.
kuva täältä

Sur-rur, Sur-rur..

Tämä oli viides pääsiäinen Tahkolla.(muistaakseni). Myös juhlavuosi huonekavereideni kanssa, jotka varsinaisesti pyysivät laittamaan minut heidän seurakseen. Suora lainaus: "Ei olis kyllä ekana vuonna uskonut että näin tulee vielä joskus käymään.." Nooh, noille reissuillehan ei koskaan lähdetään kavereita hakemaan. Siitäkin huolimatta niitä taisi tulla taas kourallinen. Erityisen lämmittävää oli kun paluumatkalla A kysyi toiselta A:lta; "pitäisikö meidän ottaa toi Norppa huostaan.." (no siis tottakai pitäis). Adoptio tai huostaanotto..melkein sama asia..
Paluu kotiin oli lohduton. Hiljaista, rauhallista, hajutonta ja alkoholitonta. Kukaan ei nukkunut sängyssäni, sohvalla tai lattialla. Eikä jatkuva 24 tunnin nauha toista samoja juttuja, uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja... Näinkö sitä sitten pitäisi elää.
Onneksi aina voi pysäyttää lopullisesti henkisen kasvunsa ja katsoa tämänkin pätkän 6000 kertaa peräkkäin: Vares, Sutsihomma ja mitä vttua?!

Sittenkin omakin linja

Ja ihan pakko sanoa tosta hallituksen muodostamisesta, että tunsin helpotusta kun Vanhanen kertoi että hallitusta ei muodostettu pelkästään vaalituloksen perusteella vaan oli myös ohjelmallisia eroja! Huh!
Polvillaan voi olla, ja sieltäkin noustaan mutta kontillaan on jo liikaa.
Ja Pentille ja muille "tosi kiinnostuneille"; keskustelua käydään myös täällä: Täältä pesee
Solidaarista ja Vastuullista Pääsiäistä!

Pääsiäistä ja Easteriä!

Happy Easter kaikille! Se on taas se aika vuodesta kun Tahko ja todellisuus eivät millään tavalla kohtaa. Mukava sitten mennä levänneenä töihin. Nyt jos vois yhen pääsiäistoiveen esittää niin ois kiva jos kunto ja kroppa(ja pää) kestäis. Ja että sitä aurinkoo kuitenkin kaikille!
Kamat on melkein pakattu. Katotaan mitä tänä vuonna unohtuu..Jos ottaisi vaikka ihan vaihteen vuoksi oman pyyhkeen ja vuodevaatteet.
Syökää luomulammasta ja nauttikaa lasillinen reilun kaupan viiniä! Iisiä pyhäpäivää ja harmoonisia ajatuksia.
kuva pääsiäiseltä 04. terkkuja anskulle, eikö oo kiva että muut kuvat on toisella koneella..?

Prinsessaa tervehtimässä Haikaranpesässä

Kävin katsomassa Prinsessaa koska vanhemmat vapaaehtiosesti pyysivät. En siis jankannut ja lähettänyt häirikkötekstareita, vaan sain ilman pakottamista tulleen kutsun tervehdyskäynnille. Otin pyhälaukun kaapista(hnna heti huomas), olihan erityistilaisuus, kampasin hiukseni(eli todella special occation)ja mietin pitkään minkä takin laittaisin kun tapaan ihmisen hänen elämänsä toisena päivänä.. Tosin prisessa sitten vetikin torkkua siihen malliin, että taisi mennä satsaus vähän hukkaan..
Vierailuaika -lapun nähdessäni seisoin Haikaranpesän oven takana vähän aikaa miettien että "onks ne tosissaan?"(aika usein ihmiset lappuineen on)mutta koska olin jo paikalla niin päätin mennä tietäväisen näköisenä sisään. Ja siellä se oli! Pieni nukkuva vauva. Joka nukkui. Ja nukkui. Ja nukkui. Ja tosin ihan hiukkasen väänsi naamaansa kun isänsä toheloi kännykkäkameran kanssa, ja nyt meillä on kuuden sekunnin pätkä miten royal-maisesti voidaan äännähdellä jopa laatusylissäkin.
Paikalle tuli kätilö, joka kehui perheettä esimerkilliseksi. Äiti sai superpisteet itse synnyttämisestään ja keskittymisestään luonnolliseen tapahtumaan ilman lääketieteellistä kivunlievitystä. (tosin äidin itsensä kertomat kaikki pienet yksityiskohdat eivät antaneet koko tapahtumalle tai niissä mukana olleille ihan yhtä täysiä pisteitä) Tuosta kivusta...Olen aina suhtautunut kivun ihannointiin vähän epäillen. On niin paljon mihin meitä tässä luterilaisessa maailmassa pakotetaan. "Kipu kuuluu naiseuteen." Se on luonnollinen osa synnytystä. Ja synnytys on aivan luonnollinen osa ihmiselämää.
Mitä luonnollista on siinä että toisen ihmisen sisältä tulee toinen nelikiloinen ihminen?? Jos se olisi luonnollista niin siihen ei varmastikaan liittyisi yli-inhimillistä kipua, yli-inhimillistä suoritusta ja riskejä jotka vaarantavat kummankin terveyden tai jopa hengen.
Ymmärrän kyllä kätilöä, ja pidin hänen tavastaan sanoa suoraan ja puhua selkeästi, mutta se että "me naiset välttelemme kipua ja moni ei uskalla antautua sille ylivoimaiselle kivulle" No eikä?! Harvahan sitä nyt ihan vapaaehtoisesti hakkaa päätään seinään ilman, jos voi kypäränkin laittaa päähän..
Mutta me ihmiset olemme erilaisia, fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksistaltamme. Voin hyvin kuvitella että Hnna on synnyttänyt mentaliteetilla "Havuja perkele" ja "tässä mitään epiduraaleja" mutta toinen ystävistäni joka pakotettiin toisen kerran synnyttämään ilman puudutusta, taitaa vieläkin omistaa kätilö woodoo-nuken..Hienointa olisi jos ihmiselle annettaisiin mahdollisuus valita, ja sen jälkeen häntä tuettaisiin täysillä tämän valinnan jälkeen.
Mutta ihana oli nähdä seesteinen ja hyvin voipa perhe! Saaristosta kuulunee terveisiä pikapuoliin..

Perimmäisten kysymysten äärellä

Viime aikoina olen huomannut että olen alkanut kaivaa ja selailla hyllystäni eri runokirjoja. Yksi sai minut pitkästä aikaa naisellisesti hirnahtelemaan ääneen.
Kai Niemisen, Perimmäisten kysymysten äärellä. (2004)
Löysin sen pari vuotta sitten Akateemisesta. Oli märkä loskailta, selailin väsyneenä kirjoja, ja muutama silmiin osunut lause pysäytti, ja päätin ostaa kirjan itselleni ansaitsemattomana palkintona ja lohdutukseksi maailman pahuutta vastaan. Sen jälkeen hihittelin kotona lukulampun valossa ja mietin ettei kukaan sivistynyt aikuinen voi olla näin...hmm...sekaisin.
Lähetin saman kirjan Iso-tädilleni, joka mielestä se oli loistavaa lääkettä kaamokseen, ja ilahduin kun olimme taas samoilla aalloilla.
Loistava kirja syntymäpäivälahjaksi jokaiselle 30-vuotta täyttäneelle! Uskaltaisin jopa sanoa että ehkäpä runokirja miehelle jolla ei aikaisempaa kokemusta runoista ole. kuva: täältä
Niin että jos arki kaipaa muutosta, aina voi aloittaa monumentaalisen luomiskauden!

Kun elämäsi tuntuu tyhjältä ja tarkoituksettomalta, päätä aloittaa monumentaalinen luomiskausi. Se helpottaa, muut huolet muuttuvat pieniksi, näyttäytyvät oikeissa mittasuhteissaan. Ei ole varsinaisesti väliä mitä päätät luoda, runoja, romaanin, maalauksia, veistoksen, sinfonian, ryijyn, historian, maisemapuutarhan, uuden tieteellisen maailmankuvan - kunhan se on kyllin haastavaa: haalit vanhat kunnon huolet kainaloosi, alat vaalia niitä ja opit elämään niiden kanssa, pienten herttaisten huoltesi, miten saatoit koskaan kuvitella kyllästyväsi niihin.

Ote arviosta Tuli&Savu:
Oletettavasti Nieminen tietää johtavansa lukijaa kanssaan vaikealle tielle, jolla ratkaisut eivät putoa eteen valmiina ja jolla perimmäisiä kysymyksiä löytää kaikkialta, mistä niitä vain haluaa etsiä. Mutta yhteisen tietoisuuden ohella meillä kaikilla on ”äärettömyyden pelko ja halu hypätä, kokea miltä vapaa pudotus tuntuu”. Niinpä tämä harvinaisen suorapuheinen ja huonotapaiseksi itseään nimittävä runoilija saattaa kyllä viedä lukijalta mielenrauhan, mutta ehkä juuri siksi hänen ei tarvitsekaan hävetä.
Runoraadin sivuille

Go Harald, go!

No onhan se Harald hyvinkin koskettanut, ja erityisesti nosti mieltä kun kaveri oli jo alkanut vähän ärhentelemään siellä Korkeasaaressa- Kyllä ne pitää sitä siellä hyvässä hoidossa(kalseista betonisäilytystiloista huolimatta) koska ne ihan kalastaa sille elävääkin kalaa.
Kaverille nyt vaan napa täyteen kalaa ja takaisin vapauteen nauttimaan elämästä ennen kuin laitostuu ja hukkaa itsensä!

Toivon vain ettei tässä käy mitään saman tyyppistä mitä kuutti Victorian kanssa taannoin...

Mutta nyt Harald on saamassa seuraa Ranesta(palomiesten antama nimi) Korkeasaareen. Tosin koska Harald on äkäinen ja Rane vielä nälkiintynyt niin kaverit pidetään erillään tovi. Rane on siis viikkoa nuorempi ja löytyi Porvoon Kilpilahdesta. Ja Korkeasaari kertoo ettei Rane oikein ymmärrä ruuan perään..kalaakin jouduttiin syöttämään aikamoisella temppuilulla ja tappelulla..Mutta ehkä kaksikosta tulee Kuutti-kaverit. Ei ole norpan hyvä yksin olla. Go Rane, go!

Tarpeellista ja tarpeetonta

Tänään keskusteltiin hyvistä tavoista, moralisoinnista, tarpeellisuudesta, tarpeettomuudesta, valinnoista, arvoista, tästä ajasta ja tyytyväisyydestä. Samaa aihetta hipaistiin sunnuntaina kun todettiin, että on ihmistyyppi joka koskaan vain ei ole tyytyväinen. Tai ehkä satunnaisesti kun vahingossa unohtaa oman tyytymättömyytensä mutta fiilis löytyy kyllä nopeasti tuplana takaisin. "oho, nauroinko mä nyt vahingossa?" Ja taas jaksaa olla naama happamana..
Huomaan, että olen rönsyilemässä aiheesta. Pointtina piti pysyä, että asioista saa keskustella ja niistä saa olla eri mieltä. Eri näkökulma tai mielipide ei tarkoita, etteikö arvostaisi toista osapuolta ihmisenä, tai että väittelisi hänen persoonaansa vastaan. Keskusteltavasta asiasta vaan voi olla erimieltä. Ja se arvostelu..hmmm..sehän on nyt vaan sellaista ääneen pohtimista.. Vetoan maikkiksen kanssa käytettyyn puolustussanontaan; "saa sanoa jos ei tarkoita, ja pitää sanoa jos tarkoittaa".
Ja siitä tarpeellisuudesta...
Pari viikkoa sitten samaan pöytään tuli istumaan turkki ja Prada-laukku. Kaunis turkki ja ihan ookoo laukku, laukussa enemmän kiinnitti huomitota mitä siinä luki, ei niinkään millainen se oli. Mutta niinhän se on monen muunkin "luxus-tuotteen" kanssa. En osannut olla edes kateellinen. Kantajaallaan oli todennäköisesti taas jo 80 centtiä enemmän sääriäkin, ja jos lähtee kadekukkaroksi niin se pitäisi tehdä perusteellisesti ja todennäköisesti laukku olisi vain ollut pelkkää alkusoittoa loputtomalle suolle! Keskityin siis esittelemään valloittavia puolia luonteessani.(toivottavasti vastaanottajapuoli havaitsi edes yhden)

Saako asioista nauttia? Totta kai saa. Saako ostaa törkeän kalliita asioita? Totta kai saa. Etenkin jos on siihen varaa. Mutta onhan se vähän sääli.
Koska mikä osa siinä avomersussa on sitä joka tekee erityisen onnelliseksi? Ainakin pieneltä osaltaan varmasti se että kaikki eivät aja avomersuilla. Mitä jos joku muu tekisi onnelliseksi ja säväyttäisi ja saisi saman olon ihmisenä kun kalliimpi tavara mitä muilla on?
Mitä jos viherpiipertäjä Linkoloita olisi enemmän? Mitä jos törkeen kalliit hyvät teot saisivat järjettömän hyvän fiiliksen ja saman ylemmyyden tunteen aikaiseksi?
Monta maailman historian tapahtumaa on kirjoitettu eri loppuisiksi jossittelemalla mutta tänään piti katsoa peiliin kun tajusin, että olen todella huono moralisti, toisaalta huomasin että pelkkä läsnäoloni riittää saamaan aikaan tunnin pituisen puolustuspuheen isokulutusyksityisauton hankkimiselle, jossa pelkät lisävarusteet ovat 20 000 juuroo.