keskiviikkona, elokuuta 08, 2007

Kuumuutta ja kulttuuria


Poden äärinmäisiä vierotusoireita ulkona (en pihalla) olemisesta. Kehoni on vaikea ymmärtää miksi olen sisätiloissa näillä keleillä, eikä sitä ole aivan helppo puolustella mielellekään.
Syksyhän perinteisesti pärjätään sillä että ollaan imetty itseensä aurinkoenergiaa ja happea... Hieman ikäväkelisen heinäkuun jälkeen kesäkapasiteetissa on vajausta.
Mutta viikot kuluvat nopeasti, ja ohjelmaakin näyttää siunaantuvan omiksi tarpeiksi. Jälkihääjuhlia, poikien polttareita, Pärnuun reissua ja kummilapsien synttäreitä. Taas kaivattaisiin tupla-Minää, jotta voisi olla joka paikassa samaan aikaan. Ja erakkominänikin toivoisi vielä voivansa olla telttailemassa huitsin kuusessa nauttimassa keisarinnamaisesti "nää on mun maita" ajatuksesta. + kirjat odottavat lukijaansa. (kyllä jude, arvostan todellakin sitä että sain helsingin viimeisen naisen tien, joka varta vasten tilattiin kustantajalta)
Vaikka huomennakin tie vie sisätiloihin, odotukset ovat todella korkealla!
Sain varattua liput Tero Saarisen Igor Stravinskyn/Petruska&Hunt:iin.
Olen halunnut nähdä Tero Saarisen jo pitkään mutta vasta nyt se näyttää onnistuvan. Saarinen on saanut esityksestään loisteliaat arvostelut.
Vaikka taiteenlajien vertailu keskenään on yhtä hedelmätöntä kuin keskustelu "mikä musiikkilaji on parasta", itselleni ehkä tanssi on se minkä edessä hiljennyn nöyrimmin. Se että kehon liikkeellään pystyy ilmaisemaan jotain yhtä täsmällistä kuin kirjoittamalla lauseen, tai tulkinallista kuin abstraktilla maalauksella, koskettaa minua ja herättää vahvaa kunnioitusta.
Nyt hehkutuksen ja The New York Timesin korkean reittauksen jälkeen, fiilis on sama kuin menisi katsomaan suosikkiyhtyeensä keikkaa! Toivottavasti en ole rakentanut pilvilinnaanni liian korkeaksi. Toisaalta olen valmistautunut iltaan hyvin avoimin mielin, enkä ole edes ollut Aleksanterin teatterissa aiemmin, joten luvassa on "punaista viivaa".(kuisman käyttösanonta kaikelle mitä ei ole tehnyt aiemmin)


Tanssi on minun yritykseni ymmärtää ihmisen perusolemusta ja sen monia ilmenemismuotoja - ystävyyttä, rakkautta, hengen voimaa. Uskon muutokseen, joka kunnioittaa traditiota ja menneisyyttä: emme voi välttää kantamasta edeltäjiemme ja esi-isiemme perintöä mielessämme ja kehossamme. Tanssillani haluan tavoittaa sanomatonta, selittämätöntä, nimeämätöntä. Uskon tanssiin joka koskettaa, tanssiin joka puhuu puolestaan.

- Tero Saarinen

3 kommenttia:

Prepe kirjoitti...

"itselleni ehkä tanssi on se minkä edessä hiljennyn nöyrimmin."

Kumman? Mun vai sun viime perjantaina? Vai se kokonaisuus...?

norppa kirjoitti...

Mitä vaihtoehtoa itse toivot hartaimmin..?

Prepe kirjoitti...

En tiedä. Tanssin niin harvoin tähtien kanssa...

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...