keskiviikkona, lokakuuta 24, 2007

Asuntomarkkinoilta päivää!

Mikäli melkoinen aikataulupeikko, eli aikakapeikko ei hengittäisi niskaani, vaatisin porvarihallitusta puuttumaan välittömästi kuumenneisiin asuntomarkkinoihin ja pakottamaan hintatason ns. normaali ihmisen tasolle. On aivan järjetöntä - siis korostan, suorastaan älytöntä, että esim. vuokra pienelle yksiölle on 600 euroa. "Silloin kun minä muutin Helsinkiin, yksiön vuokra oli n. 2 400 mk, eikä nyt siis puhuta vielä vuosikymmenistä.
Muutenkin olen sitämieltä että ihmistä ei ole edes tarkoitettu asumaan yksiöön. Meillä on suomessa tilaa, joten jokaisella voisi olla edes pieni makuutila sen yhden pikkuruisen huoneen lisäksi.
Asuntojen hinnat ne vasta järjissään ovatkin. Pieni yksiö, ei edes ydinkeskustassa 145 000 tai Merihaassa kaksio 180 000 - joka nyt(anteeksi vain) ei mielestäni ole edes asuinympäristöltään niitä viehättävimpiä.
Sain eilen ensi kosketuksen lainamarkkinoille ja hmmm..jokaisella meillä on omat vahvuutemme. Yksi urheilee, toinen maalaa, kolmas taas on maailman parhain leipoja ja eräällekin naiselle kauppaopiston laskentatoimen opettaja kirjoitti kokeen taakse että " huomaan että lahjasi ovat täysin muualla mutta meillä on tässä oppilaitoksessa tiettyjä kriteerejä jotka jokaisen oppilaan pitää saavuttaa".
Mutta siis eilen istuin pöydän toiselle puolelle kun kaveri, nuorehko sellainen, piirteli paperille eri korkovaihtoehtoja ja ehkä hieman kokemattomuuttaan otti kevyehkön "hei soita mulle ni mä annan sulle vihreetä valoo" linen. Voin toki soittaakin mutta todennäköisesti asuntoni rahoittaa kuitenkin joku toinen yritys. Amattitaitoa voi olla vaikkei elämänkokemusta olisikaan mutta ei se aina pahitteekikaan ole. Tilannetaju ja ihmistuntemus antavat moneen palvelutilanteeseen sen minkä asiakas nettisivujen sijaan tarvitsee.
Tarina jatkuu.

jk. mutta onneksi ottanut sentään mikä on asuntovelallisen pahin painajainen..

3 kommenttia:

fogues kirjoitti...

Pakko kommentoida tuota Meristä.. paikkahan on arkkitehtipiireissä yksi beton-brutale -tyylisuunnan ehdottomia Länsi-Euroopan harvinaisuuksia/helmiä. Moskovan muutama lähiö ja Itä-Berliinin pari suojelukohdetta yltävät kokonaisuutena kuulemma Merihaan tasolle. Itse pääsemme sinne vuoden vaihtessa vasta, sillä pidemmällä settlausajalla meni Larun kämppä. Joten tervetuloa vaan mestoille! Se on kuules ihanaa aamulla tuulisena tammikuun maanantaina ottaa dösä kuivin jaloin valaistusta tunnelista ja hurauttaa keskustan humuun 6 minuutissa... ;=)

norppa kirjoitti...

En tietenkään halunnut väheksyä Meriksen merkitystä arkkitehtuurin helmenä..ja jalat kuivana suomen talvessa on harvinaista herkkua. (itsekin itä-pasilassa asuneena osaan arvostaa sitä etten kompastu puiden juurakoihin tai sokeudu liian kirkkaasta luonnon viheriöinnistä)
Yritin pikemminkin osoittaa mieltäni asuntojen hinnoille täällä ruuhkasuomessa.

Anonyymi kirjoitti...

Eihän Merihaassa ulkona seiniä ihaillen/vihaten asuta, vaan kyllä siellä on ihan mukavia asuntoja. Parasta Merihaassa asumisessa onkin se että Merihaka ei näy. Toista se on asua täällä mistä betonibrutalismi häiritsee näkymiä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...