Klassista. Niiiin klassista. En varsinaisesti ollut edes kiinnittänyt huomiota, että kelloja siirrettäisiin, joten kello soimaan normaalisti ja herätystä aivolohkoille. Onneksi käteni hapuili kaukosäädintä ja sain itseni hämmästelemään miten meedia
(kyllä, kahdella e:llä) vielä nukkuu vaikka minä olen jo hereillä. Ja syykin selvisi, elimme eri aikavyöhykkeillä. Tosin Jamien keittiössä ei ole ihan se minkä sunnuntaiaamulla seesteisen virkeänä haluaisin haastavan pikku solusiani. Ja siksipä nautinkin ylimääräisestä tunnista sanomalehden kanssa.
Hämmästyttävää miten luksukselta ylimääräinen tunti aamulla tuntuu. Tai mitäs hämmästyttävää siinä on. Onhan se nyt ihan selvä että hermo lepää kun ei tarvitse juosta ympäri asuntoa etsimässä bussikorttia ja kotiavaimia sekuntikellon tikittäessä takaraivossa.
Aamukahvi Reilun kaupan -kahvia, pesukone pesee pesupähkinöillä ja kurssille lähden julkisilla.
(Sitä ennen pieni pätkä Taikuri Savista)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti