lauantaina, lokakuuta 13, 2007

Saman pöydän ympärillä

Oi kun oli taas mukavaa tavata ystäviä saman ruokapöydän ympärillä, vanhoja ja vähän uusiakin. Ihmiset omassa keittiössä ovat kuin lukijat blogissa. Sielu tulee sydämistä.
Eilen oli Anun ja Antin "häälahja"ilta. Supernerokkaina häävieraina päädyimme maikkiksen kanssa antamaan lahjaksi dinnerishillan, ja koska tapana on ollut antaa homman lipsahtaa käsistä...mukaan piti kutsua myös puolisukua. Ja aivan ihanaa että kaikki tulivat paikalle!(etenkin sen jälkeen kun kaikki päästettiin sisään)
Historiallisesti olimme melkein ajoissa. Yleensä maikkiksen kanssa kaupassa varttia ennen vieraiden saapumista, tai eräskin nainen on ovikellon soidessa ollut muutamia kertoja hoitoaine päässä suihkussa... Ja vaikka kuinka aikoisi, yrittäisi ja yrittäisi vielä enemmän, aina ei ehdi mutta nyt sentään varauduimme useamman tunnin hääräilyyn.
Ja hyvällä sykkeellä sitä tulikin puuhasteltua. Tällä kertaa ovikellon pirahtaessa piti vain hujauttaa pöytäliina pöytään ja jättää juhlavalot vieraiden ripustettavaksi.(yritän unohtaa vihjailut oman hierontalaitoksen perustamisesta, vaikkakin loimaa-hieronnalle saattaisi olla etninen tilaus pääkaupunkiseudulla)
Itse päivänsankarit tulivat myös onneksi hieman myöhässä. Ilta oli speciaali, kuten he itsekin totesivat, ikinä eivät ole olleet niin vähän myöhässä! A&A tulivat omaan iltaansa vielä tuliaisten kera. Ihanaa Diva- juomaa ihan ulkomailta asti.
Ja välähdys logiikkaa... Suuremman porukan mahduttamiseksi saman pöydän ympärille tarvitsee tuolit. Niitähän ei yhden hengen taloudessa yleensä ole kahtatoista. Niinpä kävin lainaamassa niitä naapurista(dänks api) mutta en ollenkaan ajatellut haarukoita ja veitsiä! Lautasia ja laseja kyllä oli mutta ajatustakaan en uhrannut sille pikku seikalle että monesta on kiva syödä ruokailuvälineillä. (nooh, onneksi kesästä oli jäänyt kertiksiä, ja tästä oppineena pitää hankkia suurperheen kalusto ensi tilassa. olisi vaan pitänyt aikoinaan mennä pari kertaa naimisiin niin ei tätäkään tilannetta olisi päässyt syntymään)
Ilta alkoi juhlallisesti Sopparoska alkudrinkillä. Moni veikkasi sangriaa mutta Sorbus taipuu juhlallisesti moneksi.(jäämurskaa+sokerisitruunalientä). Kiitos baarimestarille, tosin hän jäi hieman harmittelemaan ettei pihlajanmarjan ärjyys päässyt aivan oikeuksiinsa.
Illan icebreakreriksi(niin kuin sitä olisi edes tarvittu) yritimme saada aikaiseksi jonkinlaisen esittelykierroksen "kuka kukin on ja missä on tavattu"-tyyppisesti. Kierros oli karahtaa karille heti ensi metreillä kun jokaista yksityiskohtaa piti piiristä kommentoida facebook-termein. "Can you corfim this" tai " I dont even know this person"-tyyliin. Mutta kierros päästiin loppuun, vaikka monella vaihtelivat mielikuvat ensi näkemisistä. Eikä edes pelkästään miehillä. Naisillahan näissä asioissa on pettämätön muisti. Mutta näkeminen ja tapaaminen ovat kuulemma eri juttu. Tietysti sisarusten kohdalla luulisi vuoden edes täsmäävän ensi näkemisen kohdalla.

Ruoka syntyi siis vauhdikkaalla sykkeellä tiimityönä. Nestori teki piirakoita ja alkupaloja, Maikkis taikoi moussakaa, parsakaalisalaattia ja perunaa, ja itse kokeilin uskaliaasti uutta kookos/tomaatti/linssi keittoa. Ja Jude - tuo jälkiruokien kruunamaton KatiNappa ja JamieOliver toi ihanan jälkiruuan! Lähestulkoon kaikki meni, muovilusikasta tai eri pari lautasista huolimatta. (tai siitä, että erätkin vieraat joutuivat istumaan senkin päällä)
Levyraatiin asti ei koskaan päästy, ja jengakin jäi koskemattomana keskelle pöytää. Mutta Hnna sai pitää puheensa. Oikein oli paperille kirjoitettu, ettei totuus pääsisi unohtumaan. Ja kyllä puhe tekee juhlasta oikein juhlan. Puheenkohde tosin jäi vielä loppuillaksi miettimään ihmisyyttään haasteissa ja hyvyydessä mutta lopputulos jäi plussalle.
Tuttuun tapaan ilta hujahti nopesti(paitsi ehkä naapureiden mielestä) ja jotain jäi. Jude jätti taas oman lihakirveslahjansa(sitä tarvii aina) ja joku muu vaaleanpunainen kaulanympärille laitettavan lämmittimen.
Ja edellisillan rentoutuminen tuotti ilmeisesti tulosta koska voimme onnitella Tervasaaren tynnyrin voittajia!

2 kommenttia:

kuisma kirjoitti...

KIITOS kaikille illasta oli oikeen hauskaa istua saman pöydän ääressä niin monen hienon ihmisen kanssa ja kiitos emännälle joka jälleen järjesti upean illan.

KIITOS

hna kirjoitti...

Kuisma!? Onko aatelista perää?

Kiitokset juu taasen! Oli niiiiin mukavaa ja haus-kaa!

Ja siis sinnekös se jäi, kaulaliina.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...