Eihän se sellainen sovi. Kertakaikkiaan.Terveisiä siis lauantai-iltaisesta kotiasunnosta. Sen jälkeen kun olen kuluttanut koko päivän asuntoasioiden pähkäilyyn(kyllä, taaas) sain aikaiseksi järjestellä vaatekaapin(osittain) ja vedettyä tavarat eteisen lattialle toisesta komerosta(osittain). Komero järjestyksessä, pää järjestyksessä u know. Tosin nyt siis toinen aivopuolisko on järjestyksessä, ja toinen eteisen lattialla mutta eihän tässä nyt koko maailmaa rakenneta kerralla.
Perjantai ja lauantai on mennyt kotosalla. Tosin perjantaina ystävä tuli piipahtamaan kylään ja useamman tunnin keskustelu oli pitkästä aikaa vakavaa ja tärkeää. Niin paljon jää ihmisiltä sanomatta.
Tänään tuli myös kevyen keskustelun lomassa toisen ystävän kanssa todettua, että miksi kaikki vaikeat ja
tärkeät asiat jäävät niin helposti sanomatta ja kertomatta mutta sitten niitä älyvapaita kevennyksiä jaksetaan ja ehditään toistamaan viikko kaupalla.Mutta meillä ihmisillä on välillä vähän vaikeaa. On asioita jotka ovat voineet kulkea mukana vuosikausia, ja on asioita jotka ovat voineet tapahtua edellisenä päivänä. Välillä vai toivoo että voisi taikasauvalla kopauttaa ihmisten olkapäiltä vuosien mukana kannetut murheet ja kompastelut. Kun vain osaisi soittaa oikeana päivävänä ja kysyä oikeat kysymykset. Tai kun vaan ottaisi ja halaisi toista silloin kun se tarve suurin. Oman ystävän hapuilua, murheita sekä surua on vaikea katsoa vierestä. Olo on voimaton ja hyödytön. Kun vain pystyisi olemaan se pieni energialamppu frendille kun tunnelissa hämärtää. Asiat selviävät aina mutta niiden ei pitäisi selvitä vaikeimman kautta. Välillä elämässä pitäisi päästä vähemmällä.
Ja vähemmällä pääsee jos jakaa ystävien kanssa ne kivuliaimmat ja vaikeimmat asiat. Kun itse ei osaa, jaksa, ymmärrä tai kestä niin silloin on parempi nojata olkapäähän. Välillä vierestä asiat näkee selkeämmin ja kohtuullisemmassa mittakaavassa. Ihminen on herkästi itselleen armahtamaton. Itselleen pitää antaa anteeksi ja olla vähän ystävällisempi.
Muuten lauantai meni myös hieman keskustellessa ja pähkäillessä. Oli ihana ehtiä vaihtamaan muutama sana puhelimessa ja mesessä ja facebookissa muidenkin ystävien kanssa(kyllä prepe, jopa sun). Ehdin myös käymään happilenkillä Meikun kallioilla ja päätöspenkissä istumassa. Hyvä metodi asioiden kirkastamiseen on se että ajatuksen on synnyttävä jos niitä mietittävä ulko-olosuhteissa ja jossain vaiheessa on mahdollisuus hypotermiaan. Nyt tosin oli vain kaunista ja aurinkoista sekä happirikasta. Kyseisiä kallioita tulee kyllä ikävä muuton jälkeen. Ne ovat jo pari kesää tarjonneet huippupaikan kesähengailuun.
Ja vielä nopea tv-kommentti. Lauantaisin ei tule mitään herkkua tv:stä. (paitsi lauantaiseura) Jouduin katsomaan jopa aika-ajotkin. Jopet Shown ja BigBrotherin kohdalla piti vetää raja.
Tv1:n Sisarraukkautta on harmittoman lempeä sarja mutta ei myöskään juhli liiallisella sisällöllä. Onneksi huomenna tulee Ponille kyytiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti