Lippuja ja lappuja

Muutto alkaa olla hienosti siinä hyvässä vaiheessa, että karsintaraja alenee ja alenee. Kun kävelee tarpeeksi monta kierrosta asunnossaan sama esine kädessä, alkaa jätesäkki tuntua sille sopivimmalta vaihtoehdolta. Sama homma lippujen ja lappujen kanssa. Kun niitä katselee tarpeeksi kauan niin myös niiden poistuminen autuammille A4-maille selkiintyy.
Onneksi viime muutosta on vain kaksi vuotta mutta kyllä sitä kahdessakin vuodessa ehtii kerryttämään jos jonkilaista artikkeli-, resepti-, konserttilippu- tai muuta todella tärkeää "tätä katson vielä ajatuksella myöhemmin" -kokoelmaa. Mutta hyvää kamaa taas valui sormien läpi.. esim. paksu nippu printattuja sähköposteja vuodelta -99... Tällä kertaa uskalsin myös jo luopua myös vanhoista korvalappusteroista sekä upeista työpsykologian ja kriisiviestinnän esseistä..
Mutta entä sitten ihmisten hääkutsut ja -kuvat tai -karkit? Onko soveliasta lakata säilyttämästä niitä jos pari ei enää ole yhdessä? Joulukortteihin olen ottanut nyt kylmemmän linjan. Jos ihminen ei ole kirjoittanut korttiin muuta kuin oman nimensä, ei sen varmasti ole tarkoitus enää vuosien kuluttua nostaa hymyn karetta suupieliin. Tosin sitten on tullut kyllä laatikollinen niitäkin kortteja jotka jaksavat ääneen naurattaa vielä vuosien kuluttua. Kaiken kaikkiaan kannustaisinkin korttien lähettelemiseen, etenkin muuten vaan. Päivä kirkastuu heti kun tulee kotiin ja lattialla odottaa yllärikortti! (jopa silloin kun sana tissit on kirjoitettu kolmesti)
Takaisin vielä muuttoasioihin. On ihan hyvä kysyä itseltään, että koska viimeksi on tarvinnut jotain, ja jos ei ole kahteen vuoteen koskenutkaan kyseiseen karahviin tai oppikirjaan, niin on varmasti oletettavaa, että myös seuraavat kaksi vuotta hujahtavat niin ettei tarvetta synny. Mutta vielä olisi nippu levykkeitä ja tietysti itse kuvattuja VHS-nauhoja, joiden arvohan luonnollisesti on Priceless.
Yritän välttää myös imperiumin vastaiskun syntymistä. Kun ensin tavaroiden pois heittäminen tuntuu vaikealta, seuraavaksi käykin niin että haluaisi päästä kaikesta eroon, eikä energiatason laskiessa järki tahdo pysyä mukana. Muutaman tunnin jälleen ei keksi enää mitään, jota muka oikeasti tarvisi. Onneksi tuli ohjeellinen tekstiviesti jossa sanottiin, että kunhan muistaa ottaa riippumaton mukaan se riittää.