Huh huh. Projekti Uutta Maalia Seiniin -alkaa olla ohitse. Ja vieläpä varsin onnellisesti, jos ihan uskaltautuisin näin sanomaan. Hyvä olisi tietysti nähdä maali seinissä myös päivänvalolla mutta kuka sitä päiväsaikaan nyt kotosalla muutenkaan on..
Maalia kului parisenkymmentä litraa ja työtunteja kertyi neljän ihmisen voimin kahdeksisen tuntia. Yksin tehtynä pikaisesti eilen laskimme että se olisi ollut noin viikon homma töiden jälkeen... Kaikenhan pystyy tekemään yksin kiukulla ja pitkäjänteisyydellä mutta jo pelkän annetun pituustekijän vuoksi, en usko että olisin saanut edes katonrajoja teipattua viikon aikana.
Lämmin kiitos auttajille. Paras lahja mitä voi saada ja toivoa on se että saa apua, ja että ihmiset näyttävät tekevän sen vielä suunnilleen mielellään.(toisaalta friends, teillä on aina ollut sosiaalisia lahjoja ja tilannetajua) .
Anderssonin kanssa olimmekin samaa mieltä, että pitää olla tosi onnellinen että on hyviä ystäviä jotka tulevat maalaamaan ja vielä osaavat sen.(andersson vielä maalaili tilannetta pahemmaksi ja sanoi että jotkut antavat mutsinsa sisustaa kämppänsä - ja taisi viitata usheriin) Ja minä kyllä olenkin! Sillä jos ei ole valittamista tekijöiden osallistumisesta ja fiiliksellä tehdystä duunista, niin ei ole jäljestäkään. Hienot ja loppuun asti vedetyt seinät tulivat ja heikoin lenkki tässä käsityöläisten taidokkaassa projektipiirissä taisi olla tämän näppäimistön tällä puolella.. nimm."OHO, nyt sitä tippu tänne"
Mutta kova rysäys oli. Tiesin että aikataulu oli vedetty vähän liian tiukalle, eikä jättänyt itselle arpomisen varaa. Jossakin vaiheessa epävarmuustekijöitä oli enemmän kuin niitä toisia mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Olisi ollut mukava tehdä tätä vaikka keväällä päiväsaikaan mutta olisihan sitä mukava käydä vaikka kuussakin. Järjestely-, sopimis- ja kyselyvaiheessa tuli jo muutaman kerran väsy ja ajatus siitä että eihän tätä pakko nyt ole tehdä ja näin mutta tiesin itsekin että oli. Mutta siinä vaiheessa kun eräskin ystävä oli tulossa maalausavuksi ja olisi myöhästynyt hääpäivänsä vietosta "vain muutaman tunnin", osasin sentään suhteuttaa asioita ja pyytää ystävääni juomaan lasin shampanja omasta puolestanikin.
Ajoitus tähän joulun alle ei ollut se paras mahdollinen, eikä tekemisen intokaan ole ehkä kukkeimmillaan puolen yön aikaan kun seuraavana päivänä on töitä mutta tv:stä tuttua sanontaa lainatakseni: "Ilman teitä tämä ei olisi ollut mahdollista."
Ja kun sitten vuorokauden vaihtuessa tuli Syntymäpäiväpaketti, ei riemulla ollut rajoja. (mutta miettikää, ensin pakottaa toiset maalaamaan pari yötä asuntonsa seiniä, ja sitten saa vielä paketin, eipä täydellistä!) Tosin käyttäydyin historiallisesti ikäni mukaisesti, enkä kiljahdellut ääneen tai juoksennellut ympäri huonetta varsalaukkaa, koska pelkäsin naapurirapun kaverin tulevan muuten taas pimputtamaan ovikelloa. OK, myönnän kyllä vilkutelleeni valoja, jotta olisin saanut vastapäisen asunnon hereillä olevan perheen huomion kiinnittymään hienoon tarroilla koristeltuun syntymäpäivälahjaani. Mutta eiii, siellä oma piparkakkutalo kiinnosti enemmän kuin toisten jakamisen haluinen onni.
Paketista tuli; Kossukirja! Voitteko kuvitella?! Seitsemän tarinaa kossusta tunnettujen kirjailijoiden kynäilemänä, vielä tyylikkäästi kuvitettuna, aiheellisella kossufaktalla tuettuna.
Sekä drikkiohjeet vuodenaikojen mukaan. Talvikossu, Syksykossu, Kevätkossu ja Kesäkossu.
Tuli oikeaan kotiin. Kari Hotakainen nyt varmasti on maistanutkin joskus kossullisen mutta Katja Kalliosta emme olleet aivan varmoja..
Eikä tässä vielä kaikki. Koska työkaveri Pöhkö oli vielä sujauttanut paketin vaarattomalle ja aina niin aurinkoiselle ja ystävälliselle työystävälleen, niin saimme uutta riemua toisestakin paketista:
Laulava Elvis-korkinavaaja! Saattoi olla että väsymykselläkin oli osuutta asiaan mutta hihitys oli rajaton kun ensin etsimme pulloa missä olisi korkki ja sitten parisenkymmentä kertaa avasimme löytämäämme tyhjää pulloa johon laitoimme aina korkin kiinni uudelleen. Ja joka kerta kun Elviksen kultapukuisella kuvalla varustettu avaaja hipaisi korkkia, kajahti avaajasta soimaan biisi "Shook it!". Jos siitä ei irtoa tunnelma, niin on käyttäjässä vika!
Nyt on sitten tärkein kodin kirjallisuus ja keittiötarpeisto jo muutettu. Enää jännitetään tuleeko lattianhioja koskaan paikalle ja milloin muuttopäivä järjestyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti