Ullakkoa ja pakettia vaan tulee

Eilisen pitkän työpäivän jälkeen paluu Haminasta oli pysähdyttävä. Pää kävi yli- tai ehkä alikierroksilla, ilma sumuinen ja pimeä, vähän niin kuin ajatukset. Ja kun samaan aikaan piti käydä lainaneuvotteluja pomon takapenkillä (ei törkimykset, ei pomon vaan puhelimen välityksellä pankin kanssa), oli olo tosi privaatti.. Mutta jos kerran alan ammattilainen haluaa asiakkaan mutta ei osaa järjestää hommaa paremmin niin norppahan siinä sitten joustaa ja taipuu ja venyy ja vanuu ja.. no niin.

Pakkaamiset on aloitettu. Yksi roskasäkki tuli täyteen hetkessä ja pari kassillista "näitähän mä nyt en ainakaan voi heittää pois" -vaatteita. Olen kehittänyt hyvän metodin. Tehdään kaksi pinoa. Toiseen kierrätykseen menevät, ja toiseen "ehkä vielä säästetään vaatteet". Kun sitten on jatkettu pinoamista pari tuntia, iskee väsymys, ja myös ehkä säästettävät sinkoutuvat kierrätykseen haikailematta. Ja tavaramäärä pienenee. Tästä johtuen olen jo muodostamassa harhakuvitelmaa, että homma on melkein hallinnassa. Enää vain pitäisi oikeastaan tilata kunnon muuttolaatikot, pakata koko asunto, selvittää muuttopäivä, järjestää maalaus, lattiahionta, muuttaa ja ehkä viettää jonkinnäköinen joulukin Loimaalla siinä välissä.. Mutta ullakolla piti piipahtaa mielenrauhankin vuoksi. Piti käydä katsomassa mitä se olikaan syönyt ja montako niitä adoptoituja nojatuoleja, jotka sitten joku sateinen syksy kunnostan, olikaan.. Eikä niitä ollut onneksi kuin kolme. Huh. 

Ullakolle sain myös seuraa. Se oli mukavaa. Ullakon pimeyteen on muutenkin vähän nuivaa mennä yksin kun vaanii siellä kuitenkin jonkun kaapin takana mutta eilisestä tuli myös pidempi tutkimusretki. Tytöt innostuivatkin löydöksistä niin, että pian käy niin että pois heitettävien sijaan, minulla onkin uudessa korissa pari uutta "ihan vain vähän" fiksausta vaativaa huonekalua..

JA vielä tärkeän asiaan, eli PAKETTIIN. BW tuli kylään ihanan pinkin lahjapaketin kanssa ja yhdessä jännitettiin että "onkohan mulla se jo". Eikä ollut!

Olin jo kirjoittamassa, kun vain olisin ehtinyt, siitä että Ystävät hyvät, ei sitten aikuisten ihmisten muistamisia tänä jouluna. Ei vaan ehdi, eikä siinä ole järkeäkään. Ennemmin annetaan toisillemme näitä "ihan muuten vaan, ja täysin ilman syytä" -paketteja, jotka ovat huippu ilahduttavia ja aina yhtä riehakkaan vastaanoton saavia.

Eilinen yllärilahja, Vesa-Matti Loirin joululevy taitaa muuten olla ainoa joululevy jota pystyn kuuntelemaan, ja totta on että kaveri oli vielä kymmenen vuotta suht ookoo kondiksessa. En mä niistä muista biiseistä niin mutta joka joulu sitä vaan jännittää että saako se Tonttu unta vai ei...