Kummallista miten nopeasti arki löytää uuden uran aikataulun niin salliessa. Nyt on jo torstai, enkä kuvittelekaan enää tekeväni mitään ihmeellistä tämän päivän aikana. Eilen olin aamupäivällä sentään uimastadionilla. Keli helli, satunnaisista pilvistä huolimatta, ja aika hujahti hurjaa vauhtia, ensin hieman uidessa ja sitten vain lukiessa.
Sattuman kaupasta on vielä muutama sata sivua jäljellä, mutta voin jo suositella sitäkin kirjaa. Kahden pariskunnan tarina samalta viikolta, ja on mielenkiintoista miten naiskirjailija voi kirjoittaa toisen puolen kirjasta niin miehen maailmana. Tässä kirjassa nainen tekee tilkkutäkkejä, mies on historioitsija. Tiedättehän, naiset tekevät käsitöitä ja ovat sosiaalisia, ja miehet puhuvat asiasta ja ovat kiinnostuneita vallakumouksista. Vasta yli puolen välin selviää, että eletään -70 lukua. Nainen ja mies kuullostavat "vanhoilta", kunnes ymmärrän, että hehän ovat ikäisiäni. Eeeh.. Mutta kirjassa on hyvin muodostettuja lauseita, kiinnostavia näkökulmia ja soljuvaa etenemistä.
Sattuman kauppa, ja miksei Reittä Pitkinkin sai itseni ajattelemaan kirjoittamista. Niin myös kirjastossa viimeksi selailtu Hannu Mäkelän Muisto. Se sai nopeasti häivähdyksen ahdistusta ja surua pintaan, enkä halunnut lukea sitä alusta loppuun, vaikka varmasti sekin on hyvin kirjoitettu. Jollakin tavalla kuitenkin nuo epäjärjestyksesä selaillut lauseet, kohtaukset ja tunnelma muistutti kirjoittamisen vapaudesta. Kirjoittaa voi mitä vain, ja kuka vain. Miehenä, naisena, kissana, koirana, 1800-luvun kestikievarinpitäjänä tai vaikkapa Errol Flynnin sihteerinä.
kirjailija Carol Shields
writer Carol Shields
1 kommentti:
Ei tässä voi enään muutakaan, kuin vain odottaa sitä, enttä meidän norppa kirjoittaa kirjan. :)
Mutta kumminkin aika hyvin oot näin alkuun viettänyt aikaa kirjojen ja drinkkien parissa - odotan vain sitä kesän saldoa sitten kuukauden lopussa, siis kirja saldoa tietenkin. Varmaan koko Kallion kirjasto luettu läpi :o
Lähetä kommentti