Isoäitini ovikello soi aamulla siinä puoli kymmenen aikaan. Se on lomalaiselle aamua. Etenkin jos ei ole etukäteen varoitettu, ja miksi lomalla muuten pitäisi varoa. Eikö vapaalla saa vain olla?
Koska olin jo hereillä, menin avaamaan ovea, joka tosin oli jo auki mutta ymmärsin, että ovella on joku vieras joka ei vaan täräytä suorilta sisään.
Oven takana oli hieno kukkapuska ja tuttu kukkakauppias. Repesin ja nauroin ääneen. Näytin varmaan lievästi pöllähtäneeltä aamutukassani (ihan niin kuin se muka muulloin olisi paremmin), ja onneksi päällä olevassa mustassa rantamekossani.
Sain nimipäiväkukkia! Iladuin suuresti! Ehkä herrasmiesmäisyys ei ole sittenkään suomessa vielä kuollut..
Olen myös saanut lukuisia nimipäivätekstiviestejä ja muutaman soitonkin. Kiitos kaikille!
Pienenä nimipäivä oli melkein isompi juhla kuin syntympäivä. Heinäkuussa oli helpompi sukulaisten piipahtaa kuin joulukuussa. Isoäidin äiti ja hänen sisaruksensa tulivat aina heinäkuun 11. kylään. Pienessä kerrostaloasunnossta kahvin kanssa, syötiin ranskanleipää, ja laitettiin päälle kinkkua tai silliä, maljaksi kohotettiin Patras Muscatelia. Isoäiti teki mansikkakakun. Jossain vaiheessa oli mokkakakkuinostus (ei, en nyt viittaa viivi avellaniin) mutta se onneksi meni ohi.
3 kommenttia:
Sulla on hyvä blogin nimi!
Facelift on nyt viimein tehty. Tervetuloa kylään. :)
Hienot kukat!!!!
Lähetä kommentti