Joskus tulee mietittyä asioita kauemmin kuin niiden tekemiseen menee. Tänään tuli pyöräiltyä Porvooseen. Sitä oli aiemmin miettinyt. Ei siihen muuta tarvinnut kuin ottaa pyörä ja polkea. Oli ehkä virhe lukea kirjaa edellisenä yönä kahteen asti , ja juoda samalla Louis Chadot Chassange Montracheti:a (erittäin suositteltava), koska aamulla tuntui, että olisi voinut nukkua vielä tovin. Mutta turha siinä oli enempä haukotella, eväsleivät reppuun ja pyörän selkään.
Eikä tarvinnut yksin lähteä. Neljän hengen seurueestamme tuli hyvin hauska kokoelma. Samalla toisaalla vielä ruuvattiin polkimia paikoilleen, toinen retkeilijä oli jo posket innosta hehkuen käsi metron ovella. Oikaisimme siis ikävän "tää on nähty keskustan" ja hurautimme metrolla Itikseen ja sieltä kotiseutuesittelijän ohjaamana Sipooseen.
Fillarilla Porvooseen hujauttaa parissa tunnissa. Pysähtelyjen ja muutaman kartan varmistuksen jälkeen meillä meni reissuun kaksi ja puoli tuntia.
Mutta olin yllättänyt miten kevyesti pyöräily meni. Vaikka olenkin pyöräillyt työmatkoja, niin varsinainen oikea pyöräily on jäänyt todella vähiin. Niinpä etukäteen jo vähän mietin että mitenköhän vastatuulinen ja ylämäkinen vanha Porvoon tie mahtaisi tuntua ensimmäisen tunnin jälkeen. Eikä se pahalta tuntunut. On kai normaalimpaa että takapuoli puutuu parin tunnin pyöräilystä, kuin että ei olisi puutunut. Tällä kertää säästyimme myös ylimääräisiltä hässäköiltä. Mitä nyt Kuisma meinaisi itsensä kyytä väistäessään hujauttaa rekan alle, ja vastaantulevaa
Porvoossa suoraan terassille, sieltä sitten fillarit laivaan. Pullo kuohuvaa pöytään ja buffet-ruoka lautaselle. Ei huono. Paitsi nauhalta tuleva turistiesittely ja viihdyttävä iskelmämusiikki. Niitä ilmankin elämä olisi jatkunut.
Seuraava etappi onkin Hanko. Tai jäämeri. Vai oliko se sittenkin espanjan läpi...
5 kommenttia:
Suomalainen iskelmä oli niin puuduttavaa ja hermoja riistävää että ajantajukin oikeen katosi matkalla. kelloa katsottiin ja todettiin että enään 20 min ja sitten kun alkoi tulla pikkasen viileä ja päätimme mennä laivan sisätiloihin niin totesimme että meidän olisi pitänyt olla rannassa puolituntia sitten.
Mutta kaikinpuolin koko keikka oli oiken mukava ja mielenkiintoinen, paitsi kyy josta sain melkein slaagin.
Miksi tuolla miehellä ei ole pyöräilykypärää?
Sitten yksi täsmennys. Ajoitte varmaan Uutta Porvoontietä (tie 170), mikä ei ole sama kuin moottoritie. Vanha Porvoontie on Vantaalla.
Aivan oikea ja terävä havainto. Kysyimme aivan samaa.
Tuo mies vannoi hankkivansa (teki ihan cross my heart -eleenkin) kypärän ensi tilassa. Seuraavissa kuvissa hänellä varmasti on jo kypärä.
Mäpä soitan Herralle ja ehdotan, että käydään vaikka yhdessä hankkimassa se kypärä. Mun kanssa se joutuu pakotetuksi hankkimaan poinkin kypärän, mutta koska pinkki on ollut jo vuosia uusi-musta, niin sehän käy sitten kaiken kanssa.
Koska toi nykyinen "kypärä" ei ole ratkaisuna paras.
Pyöräilyssä on se hyvä kun ei ota liian tosissaan kuten ohi sujahtavat kilpapyöräilijat, niin matkan aikana voi jutella mukavia ja vaihdella kuulumisia puolin ja toisin. Ehdottomasti seuraavaksi sitten öö oliko se sinne jäämerelle vai treenataanko eka Hankoon :)
Lähetä kommentti