Sisäpihan avajaiset

Kaikki isot ja tärkeät asiat tapahtuvat kun niitä vähiten suunnittelee. Ei, en nyt puhu varpaan kynsien lakkaamisesta, vaikka kiitos kysymästä, tänään otin senkin puolen haltuun. Tuli kyllä muitakin tärkeitä asioita hoidettua; vein mm. Minkki P:n Louis Vittonin liikkeeseen, minkä hän palkitsi löytämällä minulle alennusmyyntilaukun(valkoisen) hieman edullisemmasta kaupasta. Ja palautin pari viikkoa sitten ostetun mexxin lievästi optimistisen kotelomekon. Ymmärsin tosin ottaa palautuksen lahjakorttina, enkä käteisenä, jotta voisin ostaa palautuksella jotain hyödyllisempää, enkä esim. maksaa juuri lattialle tipahtaneita kaasu- ja sähkölaskuja.
Mutta siis pihan avajaiset. Sisäpihallamme on ollut suhteellisen hiljaista. Osittain se johtuu näistä..hmm..luojan luomista kesä(?)keleistä, mutta osittain tietysti myös siitä että jotkut ovat töissä ja jotkut kokonaan poissa kaupungista. Välillä olen huomioinut kun joku pieni ihmisrykelmä on kokoontunut pihalla olevien pöytien ääreen, mutta kovin pienimuotoista se on ollut. Tai sitten en ole ollut vain kotona todistamassa riehaikkaimpia pihajuhlia. Tämä kaikki liittyen siihen, että sisäpiha on verrattain ookoon kokoinen, ja lähes valmiin rempan jälkeen ihan mukavassa kunnossa, uusine pöytineen. Viime kesä sujui pitkälti ulkoruokinnan parissa, ja odotin tästäkin kesästä saman tapaista mutta toisin on käynyt.
Kovin hiljaista meinasi olla tänäänkin. Päivällä näytti sateiselta, ja tuuli oli kovinkin ikävä mutta koska grillaajia saapui, niin eipä siinä auttanut muu kuin heittää grillinestettä taloyhtiön grilliin, ja toivoa parasta. Eipä ettenkö olisi lähtenyt tilanteeseen itsevarmasti. Mukana olleessa tulitikkuaskissa oli yksi tikku jäljellä. Arvelin että se riittäisi. Olin oikeassa.
Ja tungoshan siitä tuli. Tänään sattui huippusuosittu grillausilta taloyhtiössämme. Juuri meidän jälkeemme saapui paikalle nuori neitokaisseurue, joka valtasi toisen pöydän grilleineen, ja sen jälkeen miesseurue, joka suivaantuneena tästä, lähti ostamaan lisägrillin. (jota he myös kokosivat tunnin verran...). Siis meillä on vain kaksi yleisgrilliä käytössä mutta meidän grilliin olisi kyllä mahtunut. Tosin, moni ei hirveästi tunnu yhteisiä grillejä putsaavan, ja ruuatkin heitetään grilliin vähän miten sattuu. (enpä tässä kohtaa huomauta edes siitä miten niitä säilytetään talvella niin, että ne vievät kuuden polkupyörän tilan varastossa). Mutta tässä kaikessa näytti todella toimivan "ensimmäisenä paikalla saa valita" - systeemi.
Grillaussessiomme aikana vielä naapuripöytäämme linnoittautui nuori naisseurue koiransa kanssa, ja koska toisella seurueella oli koira, oli ilmassa jännittynyttä tärinää. Ja kun vielä yksi mummoseurue halusi nauttia ulkonaolosta (melko kylmällä säällä sanoisin), niin ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Ensimmäistä kertaa oli mukava olla omalla pihalla, oman taloyhtiön pöydän ääressä, tietäen ettei ollut kiire, tai ei tarvinnut väistää sen vuoksi että "oli vain kuokkimassa", koska sopu sijaa antaa jne.
Kahville siirryttiin sisälle. Kakun kera kaivettiin uudet runot.
Riku tuntui raskaalta. Orava runot naurattivat Elinaa, ja Pahkalalta ei meinannut löytyä sivuakaan missä ei olisi lukenut pimppi. Ota näistä sitten selvää.
Vieraiden jälkeen jäin hymyilemään että miten nämä nuoremmat jaksoivat tuossa vuosia sitten naureskella sille kuinka minä olin vaaanhaaa. Ja nyt sama jengi tuntuu olevan väsyksissä kesäaikaan vaikkei tunnit pauku kahdessatoista ja riehuminen tuntuu olevan minimaalista, tai suorastaan kadoksissa olevaa. Hmm..ehkä se todellakin on mielentila. "Mitäs minä sanoin!" ;)
Elokuussa helteiden jälkeen sitten uudestaan.