Tänä aamuna oli syksy. Sormia ja korvia paleli. Taivas oli sininen ja aurinkoinen. Hengitys höyrysi. Pysähtyessä piti lämmittää korvia käsillä. Lyhtytolppaankaan ei viitsynyt nojailla liikennevaloissa paljain käsin. Piti laittaa takin kangasta väliin.
Viime vuonna näihin aikoihin, elokuun viimeisenä viikonloppuna oltiin Pärnussa. Silloinkin tuli syksy. Sunnuntai-illalla kotiin kävellessä puhalsi viileä tuuli. Syksy tietää milloin tulla vaikka kesä matkalla eksyykin.
Jos loppuviikon(tai syksyn) sataa, niin otin muutaman kuvan muistutukseksi itselleni, että olen pyöräillyt kuivana töihin. Edes kerran.
2 kommenttia:
Kekkosen käsien alla on aina hyvä ja turvallinen olla...
sekä myötä - että vastamäessä.
Lähetä kommentti