sunnuntaina, elokuuta 31, 2008

Sovittu tasapeli

Täytyy sanoa, että en muista koska meidän perheessä olisi sovittu tasapeliä, tai yleensäkään yhtään mitään. Mutta tämä ihme tapahtui lauantaina.
Isäpuoli ja äiti-norppa lähtivät viikonloppuajelulle, ja noutivat minut Forssasta. (näittehän Nyt-liitteessä otsikon; Tarzankin mykistyy Forssassa?no se on ihan totta) Tulin bussista väsyneenä ja kalpeana. Kahteen mennessä olin vetänyt vain yhden pienen ananastölkin, enkä uskaltanut juoda edes vettä. Isäpuolta nauratti. Sillä kertaa ei edes tuntunut säälittävältä kammeta itseään aikuisena vanhempiensa auton takapenkille. Odotin vain, että päivä olisi ohi, ja pyysin laittamaan lämmityslaitetteeseen hieman hönkää.
Kun pääsimme perille marssimme ensimmäiseksi punnitukseen. Isäpuoli oli tavoitteessaan. Pari kiloa ylikin. Astuin reippaasti vaa`alle, ja voi video, enemmän kuin Helsingissä! Sanoin v-sanan. Vaikka äiti oli paikalla. Menin istumaan sohvalle ja olin hiljaa.
Olin omasta mielestäni yrittänyt tosissani ja onnistunut. Vaikken ollut vetänyt hommaa ihan äärimmilleen niin olin ollut systemaattinen. Mutta eiiiiii, jostain kumman syystä ihmisen paino lisääntyy kilon verran Varsinais-Suomeen siirtyessä. Ymmärsin, että vaikka menisin saunaan 8 tunniksi, niin se ei välttämättä takaisi lopputulosta. Olin hiljaa. Yhtäkkiä isäpuoli ehdotti, että sovitaanko, että tuli tasapeli. Olin hiljaa. Meillähän ei vetoja sovita. Toisaalta, oli vielä päivä aikaa.
Isäpuoli ehdotti asiaa uudelleen "Hei sovitaanko, että tuli tasapeli?" Ehdotus oli kuitenkin sadan euron arvoinen, niin nielin ylpeyteni, joka on tullut elämän varrella jo muutenkin tähän mennessä suhteettoman kalliiksi, kaikin tavoin, ja suostuin. Sen jälkeen juhlimme typerän vedon päättymistä jaffakeksein. Yksi paketti oli isäpuolen kädessä, yksi paketti minun kädessäni. Maistui hyvältä.
Söin viisi jaffakeksiä ja menin juomaan kaksi lasia vettä. Sen jälkeen piti nukkua tunnin päiväunet. Jaffakeksit ja vesi vatsassa tuntuivat taivaallisilta, elämä oli taas elämisen arvoista.

6 kommenttia:

Prepe kirjoitti...

Sopupeliä - Loimaa on pesäpallopitäjä!

MinkkiP kirjoitti...

Nykyään tosin ennemminkin lentopallopitäjä.

hna kirjoitti...

On se Isäpuoli Iso Ihminen. Ehkä se oli hehkuttanut jo niin kauan, ettei hekutus olisi tuntunut enää miltään.

Onnea molemmille (tasa)pelin osapuolille!

norppa kirjoitti...

prepe: tietääkseni kukaan ulkopuolinen ei lyönyt asiasta vetoa

minkki p: tällä viikolla sovitaan Hurrikaani-retkipäivä

hanna: totta! enkä mä silti kyllä tunne hävinneeni, koska tänä aamuna paino OLI tavoitteessa - vaikka eilen tuli tankattua kummipojalla kakkua ja tonnikalapiirakkaa. ehkä tässä vain oli taas joku kohtuuden kultainen keskitie -opetus tms.

Anonyymi kirjoitti...

Entisenä (judo) ja nykyisenä (purjehdus) painoluokkaurheilijana tiedän tunteesi hyvin. Tosin meillä puntarin jälkeen - mikäli häviö tulee - ei tasapelejä heru!

Totta on, että se ensimmäinen ja usein henkisesti pahin vastustaja on puntari. Kävihän nimeltä mainitsemattomalle suomalaiselle olympiapainijalle Atlantassa kanssa se pahin, eli 4 vuoden treenien jälkeen painon pudotus epäonnistui ja jätkä mykisteli H. Moilasena tv-kameroille.

Ens kertaa varten Norppa tiedoksi, että tuore omena on muuten parempi kuin se sokerinen ananas-hörhötys. Omenassa on diureetteja, jotka pistää pissan virtaamaan. Näin saat nesteitä pois. Lopussa kaikkihan on kuitenkin nesteistä pois. Noin 70%.

Tsemiä kuitenkin seuraaviin koitoksiin ja keitoksiin,

- Fogues

Loimaannorppa, Norppa, Noora kirjoitti...

Seuraavaa koitosta ei tule. Ja joo, olishan se "päivä saunassa" -koitoksen voinut vetäistä tohon pakkiin vielä mutta onneksi ei tarvinnut. Pelkkä laihdutus ei ole tarpeeksi kova motivaattori, ehkä olympia-osallistuminen tms olisi saanut vielä vihtomaan itsestään sen ylimääräisen nestekilon pois.

Nyt nestettä lisäävälle ja lihottavalle salaattilounaalle! jeeeee!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...