Älä peitä Pirjon valoa

Sitä niin vähästä aina hämmentyy ja menee sanattomaksi. Oikeastaan lähes päivittäin, jos alkaa miettiä.
Tänään kävi näin:
Lyhyen Hietsuvisiitin jälkeen, halusin avartaa Elkin kaupunkikuvaa ja näyttää missä ne Meikun kalliot oikein ovat. Reput selkään ja fillareilla menoksi. Kummallakin kypärät päässä. Niin se maailma muuttuu. " ja kehitys kehittyy "(leikkisä sanonta josta en hirveästi ole oppinut pitämään)
Matkalla pyöräilimme kävelytietä.(pyörätie täysi, kävelytie tyhjä) Tietoisesti. Reitti oli tyhjä, eikä muita kulkijoita. Nokkelina kuvittelimme että se olisi ookoo. Eihän se tietysti ole. Itseäkin ottaa päähän kun kävelijät hoipertelevat pyörätiellä. Eihän kukaan hoipertele autotielläkään. Paitsi tietysti hoipertelee, ja sekin ottaa päähän sitä joka epätoivoisesti yrittää väistää.
Siinähän kävi sitten niin että n. viittäkymppiä lähentelevä mies tuli vastaan pyörätiellä, osoitti selkein käsimerkein minne meidän pitäis mennä ja huusi; " Ettekö te osaa liikennemerkkejä; perkele."
Väistimme nöyrinä ja suosiollisesti autotielle, sekä toivotimme hyvää päivänjatkoa. Kumpikin totesi tietäneensä mitä tuleman pitää. Ihmisen sanatonta viestintää on paljon helpompi tulkita kuin sitä verbaalista. Mutta silti. Onko pakko huutaa perkele? Itse olen yrittänyt huutaa "plim plom pyörätie"; pirteähköllä mutta kehoittavalla äänensävyllä. Olen yrittänyt hakea siihen vähän sellaista ei agressiivista mutta vahvan ystävällisen kehoittavaa sävyä, joka ei kuitenkaan jättäisi liiemmilti arvailun varaa väylän oikeellisuudesta. Sekin on tuntunut välillä natsimaiselta. Tänään taas lohduttauduin, että ainkaan en kilju kurkkusuorana kaupungilla perkelettä. Vielä.


Mutta tämähän ei luonnollisesti ollut asia josta minun piti kertoa, vaan asia Oli Pirjo ja Pirjon valo.
Pääsimme vauhdilla Meilahden kallioille, ja kävimme kurkistamassa kallion syrjältä, laskeutuisimmeko meren
Takaa kuuluu ääni: Minä en näe lukea. Seisot juuri valoni edessä.
Menin hämilleni, enkä tiennyt mitä sanoa.
Elkki naurahti elkkimäiseen tapaansa ja sanoi "ai lukuvalon vai..?
Lukuvalo oli aurinko ja paikka oli yleinen kallio. Emmekä suinkaan seissot kymmenen sentin päässä hänen kasvoistaan, vaan jonkin matkan päässä, ja keskustelustamme ymmärsi, ettemme olleet jäämässä siihen patsastelemaan tuntikausiksi, vaan etsimme sopivaa reittiä miellyttävän paikan etsimiseen.
On hyvä että ihmiset uskaltavat avata suunsa ja esittävät toiveitaan rohkeasti. Joka kerran vain jaksan ällistyä kuinka itsekeskeistä ja oman navan ympärillä pyörivää se voi olla.

MINÄ en näe lukea. sinä seisot VALONI edessä.
kuva: mtv3

Tästä aasinsiltana linkkivinkkiin; käy testaamassa Kuka julkkis olet.
nimm. tanja poutiainen (voi tanja parkaa)