Sain eilen lukea ääneen satua. Ei ehkä olisi pitänyt. Ymmärrän hyvin miksi eräällekin miehelle on luettu iltasaduksi Seitsemää veljestä ja eräällekin kummipojalle eläinkirjasta pätkiä eläinten levinneisyydestä ja pesimisalueista.
Satu oli Grimmin veljesten, Neljä taitavaa veljestä, Suuresta Satukirjasta.
Isästä oli tullut vanha, hän laittoi pojat reissuun. Pojat olivat risteyksessä, kukin lähti omaan suuntaansa. Jokainen heistä tapasi miehen joka ehdotti heille ammattia. Ekasta tuli varas. Huom. taitava varas. Tokasta tähdistäkatsoja. Sai kaukoputken. Kolmas puolestaan alkoi räätäliksi. Sai ihmeneulan ja neljännestä tuli metsästäjä. Sai pyssyn jolla ei voinut missata.
No, sitten veljekset lähtivät pelastamaan prinsessaa lohikäärmeeltä, ja pelastivatkin. Lohikäärme tietysti kuoli. Kuningas oli tyytyväinen, lupasi pojille prinsesssan. Prinsessalta ei kysytty. Pojille tuli riita. Kuningas päätti että kukaan ei saa prinsessaa, vaan pojat jakavat puoli valtakuntaa. Pojat olivat tyytyväisiä. Prinsessalta ei kysytty. Sitten pojat elivät isänsä kanssa onnellisena niin kauan kuin Jumala salli. (viimeinen lause; suora lainaus)
Olin sanataon.
3 kommenttia:
Kyllä kannatti
Lue nyt sitten Kultakutri, Punahilkka ja Prinsessa ja se herne patjojen alla. Kyllä Grimminveljekset tiesivät mistä kirjoittivat...
Vielä lisäys. Nainen!
Lähetä kommentti