Eilen tuli piipahdettua ensimmäistä kertaa Lilla Teatterniin. Oli hauska mennä jo senkin vuoksi ettei yhtään tiennyt seurueen kokoonpanosta, eikä seurue tiennyt sitä tuntia ennen itsekään.
Pitkästä aikaa kevyempikin näytelmä oli oikeasti viihdyttävä. Tosikkokaurista kun on niin vaikea saada nauramaan peppujen puristelulla tai banaaninkuoriin liukastelulla. Tekopirteissä poliittisissa ehe-ehe satiireissa alkaa toivoa jo puolivälissä, että olisi sittenkin ymmärtänyt mennä kotiin nukkumaan. Mutta nyt aika hujahti ja sai naurahdella ihan oikeasti. Näyttelijäsuoritukset olivat ilmeineen ja eleineen huikaisevia.
Näytelmän nimi oli Miksi naiset aina rakastuvat Ernestiin. Ja helppohan se oli ymmärtää. Kukapa ei pitäisi miehestä joka arvostaa ja ihailee naista...? Tarinan opetus oli että jos on mies, jää valheista kiinni(mutta ei sekään niin haittaa) ja jos on nainen niin olemalla kaunis ja voi vähän joustaa, niin saa miehen jonka nimi on Ernest.
Tosin, muitakin arvioita näytelmästä on:
"Miksi naiset aina rakastuvat Ernestiin on loistokas komedia vääristä henkilöllisyyksistä ja sekaannuksista, rakkaudesta, rahasta ja sosiaalisesta statuksesta. "
Tätä Oscar Wilden näytelmää on kehuttu maailman parhaaksi komediaksi. Ohjaajana Neil Hardwick. En muistakaan äkkisiltään, että olisin nähnyt livenä herran näytelmiä aikaisemmin. Suosittelen lämpimästi. Erityisesti miehille, jotka "eivät niin välitä" teatterista mutta haluaisivat kerrankin yllättää äitinsä, siskonsa, vaimonsa tai hyvän ystävänsä kulttuurisella illalla.
Teki hyvää nähdä välillä muutakin kuin maailman ja sielun tuskaa. Kiitos kutsujalle. Oli huippu maanantai-ilta.
ps. 62 päivää jouluun.
2 kommenttia:
Oi olisipa ihkua mennä piiitkästä aikaa Suomessa teatteriin. Oletan että tämä oli suomenkielinen?
Joulu on jo niin lähellä... Meillä Veran eka joulu! Jännää!
Oli suomenkielinen! Munkin piti ihan varmistaa etukäteen. Nyt on taas tullut viime aikoina käytyä enemmän teatterissa ja se tuntuu kivalta. Parin viikon päästä meillä on yhdessä istumisen ja runojen ilta, ja huomaa että välillä sitä oikein kaipaa. Sanoja, ajatuksia ja tunnelmaa.
Lähetä kommentti