keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007

Hyvää Aleksis Kiven päivää!


Antti Tuuri muistutti aamutv:ssä tänään sanonnasta jonka mukaan suomalaisen kirjallisuuden dilemma on että edelleenkin paras kirja on Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.
Alexis Stenvall eli Aleksis Kivi syntyi Nurmijärvellä. Hänellä oli kolme veljeä, ja sisko joka sitten myöhemmin menehtyi.
Ylioppislasvuotenaan Kivi teksi suomalaiselle kirjallisuudelle merkittävän päätöksen; päätti luopua pappishaaveistaan ja ryhtyä suomenkieliseksi kirjailijaksi. Ylioppilaaksi kirjoittaminen ei ollut tuohon aikaan helppoa:
"Vuosina 1821–1868 kirjoitti ylioppilaaksi vain seitsemän nurmijärveläispoikaa. Näistä seitsemästä Aleksis oli ainoa tavallisen kansan lapsi, kaikki muut olivat säätyläislapsia. "

Kivi oli ensimmäinen omintakeinen suomalainen runoilija. Hän joutui puurtamaan kielen puolesta
ja raivaamaan tietä kielemme moninaisuudelle ja uudentyyppiselle poljennolle. Kirjallisuushistoriallisessa ajassa ”Kiven aika” oli 1860–1870 "
Hänen esikoisteoksensa oli Kullervo, ja suomen näytellyimmäksi puhenäytelmäksi on noussut Kiven Nummisuutarit. Pari esimerkkiä mainitakseni.
Aleksis Kivi kuoli veljensä luona 38-vuotiaana, ja viimeisiksi sanoikseen väitetään huudahtaneen: "Minä elän!"

Kirjallista ja runollista keskiviikkoa kaikille!

Nurmijärven kunnan Aleksis Kivi sivu

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kurkijoen puolison kotipuoli oli Nurmijärvellä. Kuulemma Kiven kotitalon naapurissa ihan. Ei tosin näytä tulleen hirveesti imua siitä tähän mun kirjalliseen viestintään..(?) Tosin ylioppilasaineessa loistin 92 pisteen verran! Noh, se on jo rapissut matkan varrella..

Norppa kirjoitti...

No niin, ja tästähän jengi voikin sitten alkaa heittelemään ylioppilasaineensa arvosanoja mestoille! Prepe? Minkki? Hnna? tai Jude joka oli ihan häikäistynyt siitä että tiesin mikä on lehmän adessiivi..

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitusten tuotoksena olikin koko lukioajan onnistunein aine äikässä, 91 pistettä siitä taisi ropista. Arvosanana E, joka oli sinä vuonna ensimmäistä kertaa käytössä... Aiemminhan tuo olisi ollut L, mutta jäipä sitten sekin kirjain uupumaan todistuksesta. Kaikki muut siellä melkein taisi ollakin =P

Prepe kirjoitti...

Ylpeyden aihe: Laudatur, yli 90 pistettä mutta en muista paljonko
mutta, mutta...Aihe - Saksojen yhdistyminen....

Mutta hyvä empiirinen todiste kahdesta asiasta
1) Peruskoulu sellaisena kuin itse sen kävin teki kaikkensa luovuuden tappamiseksi.
2) Ihminenkin voi muuttua. Voi olla että ihan heti en enää kirjoittaisi Saksojen yhdistymisestä

Hanna Kopra kirjoitti...

Haaste. Odottaa noutajaa.

Anonyymi kirjoitti...

94 pistettä ja stipendi parhaasta ylioppilasaineesta. Otsikko taisi olla jotain tyyliä "Vesi - elämän lähde".

Hanna Kopra kirjoitti...

AAAA! Kesti kuule hetki löytää Yksi Kysymys.

Ööööö… Siitä tuli muistaakseni M (onko se muuten oikeasti joku arvosana vaiko sekoitanko vaatekokoon?). Siis ei tullut ällää, kun toistin itseäni aloittamalla "Ja…" liian usein. Paasasin aiheesta… Hmmm… En muista.

Äidinkielenopettaja kuitenkin totesi, että olisin voinut mahdollisesti saada ällän, jos olisin vaivautunut olemaan paasaamatta.

Ei tämmösiä voi muistaa!

Laitan kuitenkin kopion Yo!-todistuksesta ihan tulemaan, mistä selviää kaikki arvosanat, kuten ruotsin A!

Anonyymi kirjoitti...

92 pistettä lähtiessä ja 90 takaisin tullessa. Ällästä eehen. Aiheena joku vesi muovaa rautaa, ihminen ihmistä-potaska. Otin koko lukion lähes streittiä kymppiä aineista ja pelkkiä vitosia ja hylsyjä kaikesta muusta. Sitten annetaan joku kämänen E, että L olisi arvostetumpi kun sitä ei saa niin helposti. Systeri sai ällän samasta lukiosta eikä se ole koskaan lukenut muuta kuin Kaari Utriota ja Lenita Airistoa. Tämä on pieni rikos ihmiskuntaa vastaan mutta silkkaa murhaa minulle henkilökohtaisesti

Anonyymi kirjoitti...

Uskomatonta! Miten tähän fliittiin on osunut kaikki nämä henkilöt! Jotenkin luulin, että kirjoittaminen on vaikeeta, mutta täällähän kaikki paukuttavat laudatureja aineista. Loistavaa.
Milenkiintoista miten voi muistaa yli vuosikymmenen takaa miltei sanasta sanaan sen mitä raapusti kirjoituksissa. Minulla aiheena oli "Mihin tarvitaan olympialaisia?" Kirjoitin satumuotoon Jugoslavian sodasta ja tarinan haukkakohta oli kun yhdistyneiden jugoslaavien kelkkailujoukkue sai muistaakseni pronssimitalin "Lillehammerin" kisoista ja kun radiosta rintamalinja kuuli uutiset, niin kroaatti- ja serbi-sotapojat jo kaulailivat ruudin käryssä.. että silleen...

Anonyymi kirjoitti...

Ja mun toinen aine käsitteli dopingia: "Tie huipulle ja huipulta alas". Hyvä etten muista jopa reaalin kysymyksiä...

Norppa kirjoitti...

Mä niin mielelläisin keräisin noi aineet yksiin kansiin, tekisin henkilöhaastattelut ja -kuvaukset niihin lisukkeeksi, ja olisi mahtava kuulla mitä nykyiset kansalaiset ajattelevat silloisista kirjoituksistaan ja mitä he kirjoittaisivat toisin tänä päivänä. Tai pilkulleen samalla tavoin!
foguesin ja minkin aiheet ovat liipanneet kuitenkin kovin läheltä, ja saattaisi prepen saksojen yhdistymisestäkin löytyä viitteitä
kroaatti-serbi suuntaan.
Mutta jotakin näistä vastauksista voi päätellä myös ylioppilaskokeiden arvostelun muokkaamisesta.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...