maanantaina, marraskuuta 12, 2007

Aikuinen eli imago

Eläimistä ei ole ollut puhetta toviin näillä riveillä. Nyt talven tullessa onkin hyvä aika miettiä talvehtivia eläimiä ja esim. perhosia! Kyllä, perhonen on juuri sopiva eläin näin marraskuuksi mietittäväksi.
Tiesittekö että perhosia on yli sata tuhatta eri lajia? Tai että suomessakin on niitä kolmisentuhatta? Minäpäs en tiennyt. On tullut liian vähän ajateltua perhosia. Enkä tiennyt muuten sitäkään että perhosista noin 80% lentää öiseen aikaan.
Sen sentään muistin että perhosella on melko vaikuttava muodonmuutos elinaikanaan, jonka viimeisen vaiheen luomiseen moni tämän päivän ihminenkin voi samaistua. Muutoksen vaiheethan ovat muna, toukka, kotelo ja aikuinen eli imago.
Ja mitäs ne perhoset sitten söivätkään? Käsi ylös, kuka muistaa?
Kaikki perhosethan eivät syö ollenkaan, koska niillä ei ole suuta tai ruuansulatuselimiä. Mutta lajikkeesta riippuen esim. murskattu banaani kelpaa, tai appelsiiniin siivut. Vettä voi antaa sormenpäälleen tempaamastaan vesipisarasta. Perhonen on kuulemma perso myös makealle punaviinille, jota voi perhosille tarjota vaikka kostutetusta keittiöliinasta.
Ja jos nyt kiinnostuit perhosista tai haluat ensi kesänä loistaa todellisena tietäjänä, Suomen perhostutkijoilla on oma lehtikin: Babtria (4 numeroa vuodessa).
No niin, onpas mukava mieli nyt kun me kaikki tiedämme perhosista enemmän.(paitsi jos joku perhosharrastaja eksyi näille sivuille, jolloin kaikki oli jo entuudestaan aivan perussiipienhavinaa)
Sitäpaitsi kerrassaan oivallisia perhoslajikkeita näin maanantai-iltaan mielestäni ovat:
piippopaksupää, ruostenopsasiipi, amiraali, lauhahiipijä tai vaikkapa morsiusyökkö!

Linkkivinkkejä:
Keskisuomen perhosia
Kotipihan perhosia (tästä on ehkä helpoin aloittaa muistin virkistäminen)
Luontoliiton perhostietoa

Ja siis mihin tämä kaikki liittyi. Ei mihinkään niin kuin aina, paitsi ihan ohuella siiven iskulla siihen että kurssille piti kirjoittaa runoja, ja yhteen niistä kirjoitin perhosesta. Tai ei se perhonen ollut mutta jotain sanaa piti käyttää, ja perhonen nyt kuullosti vain niin...perhoselta.
Tajusin myös etten ole kokenut niitä kovin kiinnostavina(anteeksi vain perhoset) ja että piti kurkata perhostelun taakse ja selvittää mitkä ovat ne tekijät(ohuiden siipien lisäksi) jotka saavat ihmiset kirjoittamaan perhosista. Perhonen on myös suosittu tatuointikuva, liekö siksi että CHO CHO tarkoittaa japaniksi perhosta – sielua, jota ei voi vangita.(tai siksi että toinen mitä tatskaaja on osannut tehdä on ollut tribaldi hauikseen)

2 kommenttia:

fogues kirjoitti...

Mulla oli Maskun ala-asteella kaveri, jonka 8v synttäreille sain kutsun. Kävi ilmi niillä himassa, sitten siinä pillimehujen lomassa, että jätkähän harrastaa perhosten keräilyä. Pikkuherran huone oli vuorattuna erilaisilla lasivitriineillä, ja kaikista yksilöistä jäbä piti esittelyn, että missä otettu kiinni jne.. En ole kuullut sällistä moneen vuoteen yhtään mitään. Oliskohan jossain saaristokunnassa bilsan ope?

norppa kirjoitti...

Facebook.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...