perjantaina, marraskuuta 23, 2007

Tuolillani oli paketti

Tuolillani oli paketti. Pinkki, siististi ja huolellisesti kääritty oikea paketti. Siihen se oli vain tupsahtanut. Ei ollut synttärit, ei ollut joulu, ei edes nimpparit ja silti tuolilleni oli ilmestynyt yllätyksellisesti lahjapaketti. Kaunis ja hieno lahjapaketti.
Kesti hetken aikaa ennen kuin avasin sen. Ilahdun aina paketeista niin paljon että pulssin tasaamiseen ja pelkän paketin esittelemiseen menee tovi. Teen sitä nykyään hyvin hillitymmin. En useinkaan enää huutele ja kiljahtele häiritsevästi. Enkä myöskään pakota kaikkia katsomaan ja ihastelemaan pakettiani, ei se tosin haittaakaan jos suurin osa tekee niin. Prosessiosallistumiseen riittää pelkkä huomioiva nyökkääminen, sen jälkeen saa olla rauhassa.
Keskityin irroittamaan pakettitarrat hillitysti. Suoristin selkäni ja laitoin jalkani kauniisti. Kaunista pakettia avatessa on itsekin suotavaa olla siivosti.
Tuolilla odottaneesta yllätyspaketista kuoriutui kirja. Wislawa Szymborskan runokirja! Jos ilahduin paketista, niin ilahduin myös kirjasta. Runoilija oli sama johon olin saanut ensi kosketuksen vasta muutama viikko sitten Juden lukiessa sitä luonani runotapaamisessamme.
Ja niin kuin elämällä on tapana ensimmäinen runo, joka avautui ensi avaamalla kirjasta, sentään ylettyi koskettamaan jotakin:

Joka tapauksessa
(Wszelki Wypadek)

Se olisi voinut tapahtua.
Sen oli tapahduttava.
Se tapahtui myöhemmin. Lähempänä. Kauempana.
Se tapahtui, muttei sinulle.

Pelastuit, koska olit ensimmäinen.
Pelastuit, koska olit viimeinen.
Koska olit yksin. Koska olit muiden kanssa.
Koska olit vasemmalla.
Koska oikealla.
Koska satoi. Koska varjo lankesi.
Koska ilma oli aurinkoinen.

Onneksi siellä oli metsä.
Onneksi ei ollut puita.
Onneksi raiteet, koukku, palkki, jarrut,
ikkunakehys, risteys, millimetri, sekunti.
Onneksi terä oli veden alla.

Seuraus, siitä johtuen, ja kuitenkin , siitä huolimatta.
Mitä olisikaan tapahtunut, jos käsi, jalka,
askeleen etäisyys, hiuskarvan verran
yhteensattumasta.

Olet siis olemassa?
Heti vielä raollaan olevan hetken jälkeen?
Verkko oli yksisilmäinen, ja sinä puikahdit silmän lävitse?

En voisi olla järkyttyneempi ja sanattomampi.
Kuule,
kuinka nopeasti sydämeni lyö sinussa.

Kiitos. En aamulla herätessäni ymmärtänyt tilata seestynyttä viisautta, lohdutusta ja ilkikurista huumorintajua mutta ne löysivät oikean osoitteeseen.

4 kommenttia:

pöhkö kirjoitti...

Onneksi siellä oli kirja.

norppa kirjoitti...

Ja kirjan mukana kaksi työystävää, samat viinipullot korissa.

kuisma kirjoitti...

Noi paketit on aina kivoja yllätyksiä ja ne piristää päivää kummasti.

pöhkö kirjoitti...

Joka tapauksessa...

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...