keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

Tuntematon Sotilas ja Ihanaa Leijonat, Ihanaa!

Eilisen Tuntemattoman Sotilaan esitys herätti monia tunteita, ja jakoi niitä myös katsojien kesken. Hyvä että herätti. Sulattelemiseen menee vielä aikaa. Menin esitykseen avoimin mielein, tuplaespresson vahvistamana, sillä on kestämätöntä olla väsyneenä teatterissa.
Esitys oli yllättävä, eikä pelkästään siitä syystä että pesukoneet esittävät venäläisiä. Asia tuli ymmärretyksi niinkin, eikä viesti jättänyt tulkinnan varaa. Itse tarinahan oli tuttu ja sota ei vuosien kuluessakaan kaunistu.
Yllätykset tulivat tyylikeinoista tuoda ajankuvaa mukanaan. Se miten kenenkin mielestä valinnat kantoivat herätti juuri sitä ristiriitaisuutta. Osan ryhmästämme mielestä esitys oli täysin p***a, erään mielestä taas melko hyvä, erään mielestä todella hyvä ja erään mielestä pitkä mutta paljon hyviä juttuja. Itse olin fiiliksissä siitä miten en tällä kertaa jäänyt koukkuun johonkin harmittavaan yksityiskohtaan vaan sain esityksestä irti monenlaisia juttuja. Välillä istuin itku kurkussa kyyneleet silmissä(vieruskaverin kurkkiessa kännykkää) ja välillä repesin aindosti nauramaan täyteen ääneen.
En ollut osannut odottaa niin vahvaa audiovisuaalisuutta ja käsikamerakuvausta esityksen aikana, vaikka en menkään teatteriin katsomaan televisiota, kiinnosti nähdä miten tarinaa voidaan viedä eteenpäin kahdella eri tasolla.
Vaarana tosin kaiken ryskeen ja välkeen keskellä on että varsinainen näytteleminen jää taka-alalle mutta toisaalta sitähän yhteiskuntamme edustaa tällä hetkellä. Hiljaisuudelle ja yksilön äänelle ei jää tilaa kun tila ja paikka täytetään tyhjällä melskeellä.
Huomasin myös, että Jokelan tapahtumat olivat jättäneet alitajuntaan jälkeensä. Pistoolilla tähtäily, sekä selän takaa kuuluvat kiväärien latausäänet eivät jääneet huomiotta. Tuli melkein mieleen että "onko tämä nyt oikein sopivaa" ja hetkellisesti ettei aseilla pitäisi leikkiä edes näyttämöllä. Mutta eihän sodallekaan ole sopivaa hetkeä, eikä sille järjettömyydelle mikä siihen liittyy. Esityksessä oli myös kohtaus jonka olin mielläni jättänyt katsomatta mutta ymmärsin ettei silmien sulkeminen elämässäkään poista siihen liittyviä elementtejä.
Esitys oli vielä kesken. Ensi-iltaan on kaksi viikkoa. Tulee olemaan mielenkiintoisa minkälaisen vastaanoton Tuntematon Sotilas tulee saamaa ehkä konservatiivisempaan eri sukupolvien keskuudessa.
Onko siitä sitten sukupolvisodan sytyttäjäksi..itse en kohdannut teosta eilen niin. Vaikka välillä näytettiin takapuolta, ammuttiin muumimammaa tai heiluttiin lätkäfanfaarin hypnotisoimana.

"Väinö Linnan syvää, viisasta, rakastettua ja rauhallista epiikkaa vasten asetetaan aikamme kasvot, sen pulssi ja arvot. Törmäys on väistämätön, kitkaa ja vääntömomenttia syntyy niin että kipinöi ja ryskyy."
Kristian Smedsin, Tuntematon Sotilas, Kansallisteatteri

2 kommenttia:

anti-lumi kirjoitti...

Noi linkit voisi käsitellä vaikka http://tinyurl.com/ tai lyhytlinkki.net , niin elämä helpottuisi.

norppa kirjoitti...

Kiitos palautteestasi mukavaa että jaksat antaa kehittämisehdotuksia tälle sivustolle.
Omalta koneeltanihan pystyn tekemään aina ns. normaalit sanalinkit mutta tällä koneella ja selaimella en, joten korjaan illemmalla. On ilo helpottaa elämää!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...