Pikku Prinssi
Elämäni on yksitoikkoista. Metsästän kanoja, ja ihmiset metsästävät minua. Kaikki kanat ovat samanlaisia, kaikki ihmiset samoin. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan askelten äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat minua kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Vehnäpellot ovat minulle aivan yhdentekeviä. Ja se on murheellista! Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa...
Kettu vaikeni ja katseli kauan pikku prinssiä.
- Ole hyvä... kesytä minut! se sanoi.
- Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulle ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
- Ei voi tuntea kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä niitä enää ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minun tulee tehdä?
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi...
Pikku prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä.
- Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltäpäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pitemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos sinä saavut mihin aikaan hyvänsä, en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa sydämeni... Täytyy olla perinteitä.
- Mikä on perinne?
- Se on myös aivan liiaksi unohdettu käsite, kettu sanoi. Sen ansiosta on jokin päivä toisenlainen kuin muut, jokin tunti erilainen kuin toiset. Metsästäjilläni esimerkiksi on eräs perinne. He tanssivat joka torstai kylän tyttöjen kanssa. Ja se tekee torstaista ihanan päivän! Voin käyskennellä viinitarhoille saakka. Jos metsästäjät tanssivat milloin vain, olisivat kaikki päivät samanlaisia, eikä minulla koskaan olisi vapaahetkiä.
Niinpä pikku prinssi kesytti ketun. Ja kun eronhetki lähestyi sanoi kettu:
- Voi...! Kuinka tulenkaan itkemään.
- Se on oma syysi, sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut...
- Aivan niin, kettu sanoi.
- Mutta nyt alat itkeä! pikku prinssi sanoi.
- Aivan niin, kettu sanoi.
- Mutta silloinhan et voittanut mitään!
- Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kullankeltaisen värin
Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi
***************************************************************
Sinä suuri pienimies kesytit minut kun leikkikentällä laskit kätesi olkapäälleni vaikka
olimme juuri tavanneet ja vielä muutama minuutti aikaisemmin olit katsellut lippasi alta
ohitseni reippaan miesmäisesti. Mutta kun jo hetken kuluttua ylitimme käsi kädessä tietä,
tiesin että olimme ystäviä. Oli kesä ja aurinko paistoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti