Ja punajuurta! (Beta vulgaris)

Olin unohtanut punajuuren kokonaan. Toisinaan ostin sitä säilöttynä, koska punajuuri vain välillä maistuu hyvältä mutta säilöttyjä purkkipunajuuria ei vain ole tullut kannettua kotiin. Ehkä yhdistän punajuuren myös enemmän syksyyn ja talveen.
Mutta kiitos tämän "suomalaisen ruuan puuskan", nyt punajuuri on tehnyt kertaheitolla paluun elämääni, suoraan pääovesta. Pussi kainaloon kaupasta ja toimeen.
Muistelin, että minkä kanssa koulussa syötiin punajuurta, ja sehän taisi olla kalapuikot ja pinaattikastike, suurta herkkua kumpikin.
Töissä työkaverini myönsi myös unohtaneensa punajuuren, mutta aina munakkaan kanssa tulee sellainen olo, että on pakko saada punajuurta. Totesimme loogisesti lapsuusmuistojen vaikuttavan vahvasti makujen muistireitteihin. Huomasin myös itse ajattelevani kummitätiäni punajuurten iloisesti kiehuessa keittiössäni. Hän on kasvattanut punajuurensa itse, enkä ihmettelisi vaikka kummitätini kuokkisi niitä omalla pihapellollaan tänäkin syksynä. Loimijoenrannassa punajuuri maistui aina puhtaalta ja hyvältä.
Punajuuri ei ole suinkaan mikään suomalainen keksintö. Sitä ollaan viljelty jo aivan aikojen alussa Välimeren maissa. Se on myös siitä kiva kehon kaveri, että hyvän makunsa lisäksi siinä on paljon vitamiineja, kehon tarvitsemia hivenaineita sekä ravintokuituja.
Näin alkuinnostuksen vallitessa tuli nopeasti testattua että villirucola sopii mainiosti punajuuren kanssa(tosin viime aikoina villirucola on mielestäni sopinut minkä kanssa tahansa), dijon-sinappi ja hunaja myös mausteeksi, ja aromikkaita viipaleita saa myös ihan maustamalla juurekset pienellä nokareella maustevoita ja ripauksella mustaapippuria.
Myös vuohenjuusto, feta sekä sinihomejuusto sopivat punajuuren kanssa taivaallisesti yhteen. Punajuuret voi myös lohkoa valkosipulin kera uuniin, ja jos olet niitä jauhelihakastikeihmisiä niin mikään ei estä tekemästä siitä tutusta aromikkaampaa! Italialaiset käyttävät punajuurta pastan kanssa. Se on jo testattu aiemmin kallion kotikeittössä, ja toimii.
Joka tapauksessa on hienoa miten pienestä sitä innostuu ja tulee hyvä mieli. Rumien juuresmukuloiden harjaamisen ja keittämisen ei luulisi nyt paljon fiilistä nostattavan. Etenkään näillä keleillä mutta seuraavaksi punajuuripihvejä ja talvella itäeurooppalaistyylistä keittoa, smetanalla tietysti(eihän tämä nyt mikään keventäjien alajaosto ole)!
Lisää infoa punajuuresta täältä! Kuva: www.kasvisgalleria.fi

ps. jos et lue ohjeita ennen keittämistä niin älä poista kuorta, kantaa ja juurta, jotta väri säilyisi keittäessä..eräskin nainen poisti.