lauantaina, heinäkuuta 21, 2007

Lenkkitossut pysyvät itsestään eteisessä

Lenkkitossut odottavat eteisessä. Ei yhtään huvita, eli kiinnosta. Odotan inspiraatiota. Se ei tule. Mp3:seni on irtisanoutunut musiikintoistosta. Koen että jo sekin on syy olla juoksematta. Sen lisäksi, ettei alunperinkään kroppaani ole luotu juoksemaan.
Järjen hiveneni yrittää muistuttaa hyvin heikolla äänisignaalilla, että liikkumisella on tutkittu olevan yhteys fyysiseen- sekä psyykkiseen kuntoon. Kaivelen myös muistiani sen suhteen että, harjoittelu ja treenaaminen tuottavat tuloksia. Tämä tosin edellyttää harjoittelua ja treenaamista.
Edes ikkunasta kantautuva kaunis lehtien havina, kesäinen linnunlaulu, ja pilvien välistä lämpimästi pilkoittava aurinko ei saa juoksemista tuntumaan tänään houkuttelevammalta.
Taistelu on hävitty. En keksi yhtään syytä miksi en voisi mennä lenkille, edes sitten sille kaikkein pienimmälle. Nuivana marttyyrinä alan valumaan kohti eteistä.
Asenteeni palkitaan. Alkaa sataa vettä.
edit 14.32. siis sain juosta sateessa mutta vain kevyehkössä, ja koska rikoin myös rajojani, ja juoksin lenkin vastakkaiseen suuntaan, ja totesin että siinähän on melkein jopa kevyesti viettävä alamäki, oli suoritukseni virkistävä ja jopa melko miellyttvä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sade - mikä ihana tekosyy! :)

-g

norppa kirjoitti...

Eikun mä siis menin juoksemaan sateeseen. Tietenkin. Tarkoitin, että nuriseva asenteeni sai oikeanlaisen palautteen. Jos olisin ollut reippaampi ja innokkaampi, olisin ehtinyt juoksemaan kuivana, nyt vitkuttelu aiheutti sen että pääsin sateeseen.
Pitänee editoida.

CoolA kirjoitti...

Joo se on niin paskaa touhua ettei sadetta edes huomaa. Se on se 'jos sormeen sattuu laita hammastikku pottuvarpaan kynnen alle ja potkase seinään' juttu.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...