Asuntomarkkinoilta päivää!

Todella minimalistinen päivitys norppa kohtaa asuntomaailmaa kartalta:

Jos olet ostamassa ensimmäistä kertaa asuntoa ja ottamassa ensimmäistä kertaa asuntolainaa, etkä ole kovinkaan lainatietoinen, lainaa kyllä on saatavilla, hyvää palvelua sen sijaan vähemmän. Kun olet harkitsemassa asuntolainan ottamista, ensimmäiseksi kysy ystäviltäsi kenellä on asisasta eniten tietoa/kokemusta, ja pyydä häntä selittämään asia rautalangalla. Alan ammattilainen ja työkseen sitä tekevä ei sitä sinulle tee.

Asunnonvälittäjät.
En ole varma kuka on asiakas. Myyjä vai ostaja, vai kummatkin, vai ei kumpikaan. Välittäjiä pitäisi olla kaksi, yksi myyjällä ja yksi ostajalla, jotta palvelutilanteen saisi kuntoon.
En todellakaan pidä siitä että minulle huomautellaan kuinka tällä alueella pyydetyt hinnat ovat toteutuneet tai kuinka monta tekstiviesti kyselyä myyjän puhelimeen on tullut.
Jos asunto on sillä hetkellä vapaana ja myymättä, niin se on vapaana ja myymättä. Käsittääkseni.
Palvelun taso
Se vaihtelee. Yksi hakee autolla töistä ja lupaa tulla tekemään keittiöremontin, toinen taas unohtaa ottaa yhteyttä ja toimittaa pyydetyt tiedot.
Moni on niin tarkkanäköinen että pystyy kertomaan että silmien edessäsi on kaapit mutta ei kertomaan onko kyseisestä osakkeesta tehty tajouksia, miksi kylpyhuone on remontoitu juuri tänä samana vuonna, miksi seinästä tulee epämääräisiä johtoja, tai että onkohan sähkötyöt mahdollisesti laittomat..
Todella ammattitaitoinen asunnonvälittäjä pystyy myös kertomaan sinulle että yksi asunto tarvitsee vain yhden ostajan. Seikka mitä en ollutkaan kokenut tärkeäksi omaa kotia miettiessäni.
Intonaatio.
Asunnonvälittäjistä tulisi hyviä tämän päivän radiojuontajia. Valitettavasti jo Radio Helsingissäkin ollaan päästy siihen teennäiseen "hyvääää fiiliiiis ja hyvääää settiiiii" intonaatioon ja tämä sama villitys on edennyt "ihana koti sulle" -rintamalle.
Tavallista puhetyyliä arvostavaa asunnonetsijää tökkii. Tekisi mieli pyytää puhumaan niin kuin henkilö normaalisti puhuisi arkisista asioista. Heti samaan hengenvetoon tulee mieleen ettei ehkä haluaisi tietää tätäkään. Mukavaa että oma etunimi muistetaan mutta yhtä suomalaisen luontevasti voisi myös suudella kättä tavatessa. Vähän jarrupoljinta sille "mä oon niiiin luonteva ja läsnä tässä tilanteessa sun kanssa, etsimässä sulle kotia"-heilumiselle.
Ystävät.
Kultaakin kalliimpia. Taas kerran.
"Itse tiedät, itse päätät" on aina hauska sanonta jota usein viljelemme töissä. Varoitus joka toimii aina. Tässäkin se pätee. Itsehän sen nimen käy paperiin sutaisemassa mutta onpa aivan eri fiilis pyörittää ajatuskehää kun muutama muukin ihminen on "ihan vaan kertonut oman mielipiteensä". Onneksi tulee liikuttua itseään fiksumpien ihmisten kanssa. Jengillä on toki muutakin tekemistä vapaa-aikanaan kun juosta pimeässä vesisateessa yhden asuntonäytössä mutta eräskin kolmikko näytti todella sympaattiselta eräässäkin makuuhuoneessa.
Sitäpaitsi, eihän sitä kotia itselleen etsi vaan elämälleen. Tärkein kriteeri on että se ruokapöytä joka piti hakea Kalmilta asti mahtuu asuntoon, ja että ihmiset löytävät sen ympärille. Loppu on sitten hiottavissa.(+ se sohva jolle ystävät jäävät nukkumaan kellon(tai kunnon) ollessa liian paljon tai vähän muualle siirtymiseen)
Ja kun se oma kuningasidea tulee, ja kaksi eri tyyppistä ystävää irvistää sille, ymmärtää ilman päivien pohtimista, että vaihtoehto on niin nähty ja voi siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Eli tuttuun lähtöruutuun.
Ennustus
Ja koska olen ennustaja ja näen tulevaisuuteen, voin väittää seuraavaa:
Viiden vuoden kuluttua asuntojen hinnat laskevat. Vuoden vaihteen jälkeen myyntiajatkin lähtevät pitenemään. Nyt markkinoilla on tavallista enemmän asuntoja ja kiireisimmät ovat jo joutuneet tinkimään huimimmista pyynnöistään. Hinnat saattavat toki vielä nousta ensi vuonna muutamilla alueilla mutta sen jälkeen ne hiljalleen pysähtyvät, ja viiden vuoden päästä ne ovat palautumassa taas hieman järkevimpiin sfääreihin.
Näin.
Muutamassa viikossa olen katsonut noin kymmenisen asuntoa, muutamia jopa kahdesti. Etelä-Haagaa, Käpylää, Vallilaa, Sörnäistä ja Kalliota. + sata tuhatta nettinäyttöä...

jk. en myöskään halua olla turhan tarkka, kun en kerran muutenkaan ole, niin kuin oikeinkirjoitusta paremmin taitavat ovat huomanneet mutta;
Valokuvat huoneistosta
Jos kyse on 145 000 euron arvoisesta sijoituksesta, jonka haluaa realisoida, niin voisiko myös pari euroa uhrata kohteen valokuviin.?
Valokuvat seinien kulmauksista, keittiöpöydän koriste-esineistä, pihalla olevaista puskista, tai omasta vauvasta toppapuvussa ovat toki näkökulmia nekin mutta selkeä, hyvä valokuva huoneesta kertoo enemmän kuin intonaatioonsa ihastunut välittäjä. Ei se niin vaikeaa ole. Vaikka vähän parempi kamera lainaksi, kuvat päiväaikaan, tarpeeksi valoa, ja vähän ajatusta ja keskittymistä siihen mitä kuvasta voi ymmärtää tilaa ennestään tuntematon henkilö.
Ja sen lisäksi voi tietysti räpsäyttää kuvan kissasta söpösti ikkunalaudalla, lumimaisemasta naapurin räystäskourusta tai vaikka kuvan itsestään oman harrastuksen parissa. Sehän on vain hauskaa ja sympaattista.