Aurinko pilkahtelee ja asunnot liikkuvat - ja eivät

No nyt oli heti kauniimpaa kun aurinko vähän pilkahteli harmaiden pilvien keskeltä ja maahan oli tullut lunta. Mieltä ja varpaita lämmittivät myös eilen hankitut uudet saappaat, jotka kieltämättä ovat käytännöllisemmät mitä ne liukkaahkot kesäkengät mistä sain jo huomauttelua.(tosin eivät ne olleet mitkään kesäkengät vaan ehkä hieman jännemmin leikatut syyskengät)
Aamubussissa tuli myös pitkästä aikaa kohtaaminen. Metrin päässä seisoskeli viime pääsiäisperheen Antsukka, jota en meinannut tunnistaa koska kaveri oli leikkauttanut hiuksensa! Tästä hämmentyneenä en kehdannutkaan alkaa aamubussissa huutelemaan, vaan varmuuden vuoksi soitin ensin metrin päässä olevan kaverin puhelimeen, jotta varmistuisin henkilöllisyydestä enkä mokaisi itseäni. Kauheaa miten tämä yhteiskunta rajoittaa sosiaalista ja vapaata käytöstä. "Ollaan nyt hiljaa ettei ihmiset katso". Ensi kerralla lupaan kiljaista.
Oli kuitenkin kiva nähdä pitkästä aikaa ja hyvin samantyyppisten asioiden kanssa painittiin, asuntoasiat päällimmäisenä. Ja melkein yhteen ääneen sanottiin että "minne muutetaan". Harmi ettei Antsukka pyörinyt jaloissa silloin kun etsimme yhteisasuntoa..siinä olisi pojalla ollut kiva tulla kotiin kun olisi ollut ruoka pöydässä ja pullan tuoksu ovella vastassa...

Ja mitä kuuluu asuntorintamalle.. Tänään aamulla ilmoitin nykyiseen taloyhtiööni etten ota samasta talosta vapautuvaa vuokra-asuntoa(mikä olisi ollut helppoa ja järkevää) vaan etsin muita ratkaisuja. (muita, mitä?..ööh, ja kello tikittää tiimalasissa, kolmen kuukauden päästä pitää olla jossakin muualla) Eilen näin myös ihanan asunnon Sturenkadulla. Vaikka Kallioon takaisin muuttaminen ei ollut listallani ihan ykkösenä, oli eilinen asunto todella kiva. Kun ihmisellä on makua, niin se heijastuu jo eteiseen astuessa. Ja näin jo itseni sekä temppukerhon, runokerhon, skk:n, maikkiksen, helmin ja vannin ja mairen, ja juoksukerhon, drinkkikerhon ja muuten vaan kerhon hengailemassa asunnossa MUTTA silti taustalle jäi nakuttamaan vahva ajatus siitä, että on lopetettava tämä huiniminen muiden ihmisten asunnoissa ja kasvettava aikuiseksi, ja ostettava se oma asunto.(miksi asunto pitää omistaa? miksi auto pitää omistaa? miksi ihmisen yleensäkään pitää omistaa?)
Ja sitten soitto Sturenkadulle ja käännösten kautta kiva asunto ystävälle. Nyt on hyvä vire. Asiat loksahtavat paikoilleen isossa kokonaisuudessa, vielä kun saa hiottua omankin mikrotalouden kuntoon niin voi taas hengähtää.
Oli siis kaksi oikein hyvää vaihtoehtoa ratkaista asuntoasia mutta päädyin valitsemaan sen tyhjän kortin. Jeeeeee!
Ja asiasta viidenteen;

Aamubussiin astuessani päässä soi Dingon Hämähäkkimies. Mielelläni tietysti kirjoittaisin että kohtaus Carmen oopperasta mutta ei. Dingon Hämähäkkimies.
Muistatteko ensimmäisen levyn kappaleet:
1984
KRÄLP 15
Levoton Tuhkimo
Apinatarhaan
Sinä & Minä
Aino
Pistoolisankari
Lähden taas
Hän on se
Lakatut varpaankynnet
Huumeita Japaniin
Lähetyssaarnaaja
Jokainen aamu

Sen sijaan töissä soi parhaillaan Tykopaatti ja juomaripoika. Iiiiihan ygöstä. Koko posse suosittelee!