Voiko tuotteen palauttaa ilman laatikkoa?

En tiedä muista ihmisistä mutta minusta ei ole käytännöllistä kovinkaan pitkään säilyttää  kaupasta ostettujen tuotteiden laatikkoita. Muistan kyllä, että isompaan ullakko aikaan tuli muutama vuosi säilyttyä tv-boxia, jossa laite olisi hyvä kuljettaa sitten muuton aikana, mutta kaiken kaikkiaan loppujen lopuksi kaikki "varmuuden vuoksi säilytys laatikot" ovat  turhia. Ne vievät tilaa ja osoittautuvat epäkäytännöllisiksi.
Teleskooppi-hylly lähti siis takaisin Stokkalle. Mukana kuitti ja hylly. Mutta - ei voinut palauttaa, koska ei ollut tuotteen laatikkoa.
Hetkinen, missä sanotaan että tuote pitää palauttaa laatikkonsa kera. Kuinka moni säilyttää laatikot monta päivää kengistä, painoista, astioista, leluista, yms? Tässä tapauksessahan aika oli kuluttajan puolella ja pakkaus oli helppo käydä penkomassa taloyhtiön pihalta. Monessa kotitaloudessa pakkaus oltaisiin sen sijaan voitu esim. polttaa. Liikkeen edustajana ottaisin kyllä tuotteen mielummin vastaan ilman laatikkoa, kuin roskalaatikosta pengotun laatikon kanssa. (ei, en ollut heittänyt laatikkoa roskiin vaan kartonkikeräyslaatikkoon)

Kannattaako ostaa teleskooppi-hylly?

Taas yhtä kokemusta rikkaampana. Nyt kohdalle osui todella loistava tuote;  Teleskooppi-hylly! Sopivan kokoista hyllyä kun voi olla vaikea löytää, eivätkä kaikki meistä   myöskään ole kodinnikkareita. Muutenkin on mukava hieman säästää seinäpintoja ja teleskooppi-ratkaisulla hyllyn toimivuutta voi kokeilla useammassakin tilassa.
Se on  helppo ottaa muuttaessa mukaan, tai jos hyllyn paikkaa haluaa siirtää esim. komerosta eteiseen, tai vaikkapa viedä sen mökille.

Saksalaiset Wenko -tuotteet tuovat uusia ja käytännöllisiä ideoita kotiin ja kylpyhuoneeseen. Innovatiiviset kiinnitysratkaisut mahdollistavat seinäkiinnityksen jopa ilman poraamista ja ruuveja. Trendikkäät tuotteet ja tyylikäs muotoilu yhdistettynä laatuun ovat Wenkon valttikortteja.
Ainoastaan pieni pulma oli toimivuudessa. Ilo oli suuri mutta ei kovinkaan pitkäkestoinen. Stokkalta, 40 euroa.

Aukioloajat kuristavat kurkkua

Jostain kumman syystä Alepan ikkunoihin ilmestyneet uudet aukioloajat eivät saa varauksetonta kannatustani. Olosta tulee hieman nihkeä kun ajattelen iltakymmentä ja ihmistä töissä lähikaupassa. Jos liike sulkeutuu yhdeltätöista, sen jälkeen lasket kassan ja suljet liikkeen, niin hyvä kun olet kotona ennen puoltayötä. Julkinen liikkennekään ei ole enää parhaimmassa terässään tuohon aikaan.Tuskin se kotiin vievä bussikaan ihan oven vieressä päivystää, joten kotimatkaankin voi mennä tuplastiaikaa päivävuoroon verrattuna.
Olisi ihanaa ajatella, että kaikki myöhäisvuorot saavat niitä havittelevat opiskelijat, mutta tuskinpa vain. Sääliksi käy sitä iltatyöläistä joka joutuu vielä hakemaan lapsena kotiin tuon vuoron jälkeen.Aukioloaikojen vapauttaminen, ei vapauttanut kaikkia.

Kiitti vaan pummit

Olen pöyristyneenä seurannut keskustelua turhista sairaslomista. En ole myöskään ollut tietoinen, että työnantajalla on oikeus päättää hyväksyykö hän sairasloman vai ei. Mihin ammattitaitoon perustuen, en ymmärrä.
Hesari on lähtenyt mukavasti lyömään rumpua asian puolesta. Kolmatta päivää luen siitä miten työntekijät ovat yleensä poissa lemmikkihiirensä ripulin aiheuttaman mielipahan vuoksi. Huhhuijaa ja nuijasta päähän!
Oman kokemukseni mukaan suurempi ongelma on ollut työssäjaksaminen ja työntekijöistä huolehtiminen. Sairaslomaa ei ole pitkään aikaa uskaltaneet ottaa oikeasti sairaatkaan, vaan töihin on klenkattu pääkainalossa tai ohutsuoli verta vuotavana. Töihin tullaan räkäisenä ja tuodaan samalla kaikki tarttuvat taudit  muiden nautittavaksi. Jos sitten eivät voimat ole riittäneet pelipaikalle siirtymiseen, tehdään töitä etänä. Välillä käydään oksentamassa, ja sen jälkeen taas koostetaan reippaana asiakkaalle raporttia.
Työnantajalla on oikeus osoittaa sairaalle työntekijälle helpompia töitä.. Eeeh? esim. jos puoliso ja lapsi menehtyvät autokolarissa ja työntekijä tästä pahoittaa mielensä, niin normaalisti arkkitehtinä toimiva henkilö laitetaankin lähetiksi?  Tai jos kärsit pahasti levinneestä atooppisesta ihottumasta niin esittelet levinnäisalueet esimiehellesi, joka osaa lääkäriä paremmin arvioida, pystytkö tekemään töitäsi vai pitäisikö sinun kenties hoidattaa sairautesi työpaikan ulkopuolella.
Työntekijän jonka mieli sairastuu, kehoittaisin katkaisemaan jotakin. Suomalainen työyhteisö arvostaa kipsiä. Kipsi on oikean sairauden merkki, ja silloin saa olla sairauslomalla. Kipsiä ei esimieskään epäile vaan saattaa jopa hyväksyvästi lohkaista jotakin "tekevälle sattuu tyyppistä". Uupuneelle sanotaan vain näkemiin.
Keskustelu on noussut ilmeisesti pienen marginaaliryhmän aikaansaannoksista. Aina kun on järjestelmä, aina on myös sen kiertäjä. Artisti maksaa.
Kiitti vaan laiskan pulskeat pummit. Muistan kyllä miten eräskin rakennusalan tähtitimpuri vietti kesänsä Hietsussa sairaslomalla. Kävi vain parin viikon välein hakemassa saikkua heikkoon selkäänsä ja taas kesä maistui! Me toiset nahistuimme toimistoissamme neljän seinän sisällä pitämässä kansantaloutta pystyssä. Hieman kateellisina toki.
EK on kuulemma ehdottanut palkan poistamista työssä uupuneilta. Kun tekijä laitetaan ylittämään resurssinsa ja tekemään liian kuormittavaa työtä, niin sekö siinä auttaa, että tökätään tyyppi kotiin sängyn pohjalle rahattomana..? Sillähän se suomen kilpailukyky ja innovatiivisuus lähtee taas uuteen nousuun.

Peitto korviin salilla

Uuden salin yksi parhaimmista puolista on luonnollisesti uudet kokemukset. Nyt olen ehtinyt tutustumaan pilatekseen, spinningiin, balletoneen ja chiballiin sekä jopa istuttanut vastentahtoiset lihakseni kuntosalilaitteisiin.
Tänään oli vuorossa chiball. En ollut aiemmin kuullutkaan koko lajista. Ajattelin vain että tähän alkustarttiin sopii myös rauhallisempaa kehonhallintaa, ja jos samalla vetreentyy mielikin, niin aina parempi.
Chiball tunnilla treenihuone oli miellyttävän hämärä, tunnelmaa oli tehostettu kynttilöillä ja myös musiikki oli miellyttävän pehmeää. Alustoina jokaisella oli matto, "jumppavälineenä" lasten pallon kokoinen värikäs ja pehmeä tuoksupallo sekä - varmuuden vuoksi viltti.
Liikkeet olivat pilatesmaisia. Hitaita ja hengityksellä rytmitettiin suoritusta. Eri tavalla tehokasta kuin esim. spinning. Koko tunti meni syvien vatsalihaksien etsimiseen, ja ilmeisesti etsimistä pitää vielä vähän jatkaa, niin syvällä ne olivat.
Loppurentoutuksen aikaan olin tirskahtaa kun ohjaaja yllätyksekseni kävi peittelemässä jokaisen(luulisin) kevyellä viltillä. Ajattelin, että kaikkien vähänkään stressaantuneen tai minkä tahansa hälinän keskellä aikaansa viettävän pitäisi päästä tuolle tunnille. Aikuisellekin tekee välillä hyvää että vain hengittää ja rentoutua, saatika että joku vielä peittelee. Hieman hassua mutta toimivaa.

Päivän kuva

Kaikki on niin suhteellista. Eilisessä Voimalassa kehoitettiin hengittämään, sietämään pettymyksiä ja menemään positiivisen kautta. Positiivisuus on itselläni toimiva polttomoottori. Jos aamulla alkaisi realistisesti ajattelemaan minkälainen tämä maailma todellisuudessa on, en näkisi mitään syytä nousta. Ikinä.

Mutta jos uskoo siihen, että päivän aikana voi tapahtua mukavia asioita, ja omalla olemassa ololla on jonkin näköinen merkitys, niin sillä fiiliksellä voi hyvinkin päästä jo bussipysäkille saakka.

Ohessa kuva ystäväni jalasta. Tähän verraten siis tuntuu että itselläni on melko ookoo päivä. Kaikki varpaat heiluvat ja luukin on varmaan suhteellisen tiheää. Tänään siis lupaan olla tyytyväinen jalkapöytiini, vaikka tuuli tunkisi kuinka kauluksesta sisään ja energia tuntuisi valuvan hukkaan tiimalasin hiekan lailla.

Ruokatarvikkeita on helppo tilata netistä

Ensimmäinen ruokatilaus netin kautta on hoidettu! Tilaus sujui kätevästi, samoin toimitus suoraan kotiin sovittuna aikana. Ryhmässämme oli nyt ensimmäisellä kerralla kolme taloutta, ilmeisesti viikon kuluttua jo useampi.
Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua kun sai availla ruskeita paperipusseja ja virkistää muistia "mitä sitä oli tullutkaan tilattua".
Parasta oli ystäville jakelun hoitaminen sekä itse tuotteet, joista on hyvää sanottavaa ainakin jo sipulista ja valkosipulista. Aamulla aion herkutella Yosan luomusmoothiella.
On edelleenkin yllättävää ettei nettikaupoista tilata ruokatarvikkeita enempää. Nuoremmat sukupolvet ovat oppineet tilaamaan kotiinsa pizzaa, joten luulisi että sama netissä roikkuja kännykällä tilaileva sukupolvi tilaisi myös kauppatavaransa kotiin kannettuna..? Luulen että "meidän ikäisillemme" tästä tulee tapa, mikä helpottaa elämää myös vanhempana. Ei tarvitse olla niin riippuvainen saamastaan avusta kun on jo mm. tottunut elintarvikkeiden kotiinkuljetukseen. Kuljetushan on maksuton kun ryhmässä tehdyt ostokset ovat 50 euroa.
Svarfvarin tilan tuotteet oli pakattu jokaiselle ryhmäläilselle omaan pussiinsa. Pussiin oli merkitty tilaajan nimi, joten vaikka ihmisiä olisi ollut enemmänkin, olisi tilaukset ollut helppo erottaa toisistaan.
Tänään muut piipahtivat hakemaan tilauksensa. Samalla vaihdettiin nopeasti kuulumiset, sovittiin uusia tapaamisia ja toivotettiin hyvää matkaa. Siitä tuli kulkaa sellainen kyläkauppa-fiilis! Sehän meidän suurmarketeista puuttuu. Jokainen vain kävelee pitkin hervottomia käytäviä, ei tunne ketään, eikä missään vaiheessa saa tuttua henkilökohtaista kontaktia. Nyt ruokakassien luovutuksen yhteydessä tuli rupateltua hetkinen ja hymyssä suin vilkutettua shoppailijoille. Tämänkö se puhtaampi  ja kestävämmin tuotettu ruoka myös tuo tullessaan, paluun ihmisten väliseen iloa tuottavaan kanssakäymiseen..?

Kaksi päivää tinkimistä

Kahden kirpputori-päivän jälkeen on olo melko puhki. Kuuden jälkeen soi herätyskello ja päivät kestivät normaalin työpäivän verran. Lopputulos jäi kuitenkin plussalle, taloudellisesti ja tavaran menekin kannalta. Päällimäinen tarkoitus oli saada tavara kiertämään ja pois kaapista/ullakolta ja tietysti mielellään saada muutama euro vaivan palkkaa.
Lauantaiaamulla ensimmäiseksi iskivät haukkavaanijat. Osa näistä oli myyjiä, jotka sitten myyvät tavarat myöhemmin eteenpäin. Samahan se, kunhan tuli myytyä. Mutta tavaralaatikoita ei saanut rauhassa purettua, koska haukan piti päästä kiinni aarteeseen ensimmäisenä.
Sunnuntai oli yllättävää kyllä ehkä rauhallisempi päivä mutta myös ystävällisempi. Paikalle oltiin tultu Turusta ja Lappeenrannasta saakka. Miehiä kiinnosti kaikki missä oli sähköjohto, ja naiset huolehtivat vaatteiden ostamisesta.
Asiakaskunta Valttarissa on maan ja taivaan väliltä. Hermot kireällä sinne ei kannata lähteä. Matkaan kannattaa pakata myös hieman iisiä asennetta, ja varautua tinkimiseen. Tosin jos kaikki tavara on tarkoitettu kiertoon, eikä ole paikalla myymässä pöytähopeita niin sittenhän kysyntä ja tarjonta kohtaa. Varautua kannattaa kuitenkin siihen, että jos itse pyytää viittä euroa, tarjoaa toinen euron mutta sitten on niitäkin jotka iloisena maksavat pyydetyn summan jostakin heille kivasta löydöksestä. Joku saattaa ilahtua 50 sentin alennuksesta niin paljon, että hyppii pitkään tasajalkaa. Toinen taas haluaa näyttää lastensa hääkuvaa ja kolmas kertoa tulevasta Karibian matkastaan..
Halvalla meni mutta eipä tarvinnut tuoda niin paljon tavaraa takaisin pölyttymään, ja kassaankin kertyi kuitenkin yllättävän suuri tuotto. Pöytäseurueemme teki myös lahjoituksia. Ilahtuneen lapsen loistavat silmät ovat kyllä vähintäänkin euron arvoiset. Kiitos seurasta pöytäseurueelle, heidän perheilleen, ystävilleen ja kaikille teille jotka olitte tukemassa tätä mielenkiintoista elämystä.

Virallinen valvoja puuttuu

Vaikka peruskoulun viimeisestä luokasta on jo tovi , tuntuu silti välillä että olisi hyvä olla joku valvoja mukana. Tänään tein jotain mitä en ole tehnyt vuosiin. En ainakaan viiteen. Liityin nimittäin kuntoclubiin. Kyllä, nimet paperiin ja niks naks.
Sitä ennen viikon mittaan kävin tutustumassa spinningiin, mihin olin kuolla. Sekä punttisalin puolen cross-laitteeseen, johon olin kuolla, sekä tänään balletone-tuntiin, johon..no niin. Onneksi balletone-tunnille sain mukaan työkaverini sekä "täällä taas"-Juden, jonka kanssa olemme viimeisen 7 vuoden aikana löytäneet itsemme tunnilta jos toiseltakin. Myös niin balettitangolta kuin miekkailusaliltakin, upeista juoksuiloitteluista puhumattakaan. Tänään meistä jokainen muuten ihmetteli, miten ne suuret salin peilit voivatkaan näyttää kuvan väärin. Jokainen meistä on luonnossa kapeampi, sirompi, nopealiikkeisempi sekä sulavampi mutta ehkäpä salin peilin on tarkoitus vääristää, jotta ihmiset liikkuisivat enemmän..
No sopimus ei ole loppuelämäksi, ja sen voi jopa perua, joten ei tämä mikään loppuelämän sitoumus ollut.Nyt on mahdollisuus taas pitkästä aikaa tutustua todella erilaisiin tunteihin kunnolla, ja katsoa jospa sieltä löytyisi jotain uuttakin kivaa. Sitäpaitsi pukutilat ja sauna näyttivät todella siistiltä, bonuksena uima-allas.

Huomenna kirppikselle keräämään elämyksiä.

Tapaus Hazard - Ludvig Borga

Kaarina Hazardista tuli jälleen astetta tunnetumpi kolumnikirjoittaja. Jopa niin tunnettu että nettikeskusteluissa hänen kotiosoitteensa julkaistiin tyyliin " täällä se muija asuu ". Kymmenettuhannet suomalaiset ovat osallistuneet tähän keskusteluun, joko kirjoittamalla, lukemalla tai perustamalla erilaisia tukiryhmiä.
En aio kirjoittaa Halmeesta sen enempää. Toteaisin vain, että suruaika tässä maassa on kaventunut ennätyslyhyeksi. Ennenkin on kaikista kirjoitettu kaikkea mutta useinmiten on jaksettu odottaa edes sen aikaa, että muste on poismeno-tiedotteesta kuivunut. En ota kantaa kirjoituksen tyyliin, Hazardiin tai Halmeeseen mutta ehkä ajoitus olisi voinut olla hieman hienotunteisempi.
Facebookiin on perustettu erottakaa/älkää erottako Hazard -ryhmiä. Oman yhteiskunnallisen kehityksen kannalta toivon, että pian perustettaisiin ryhmiä ja tehtäisiin ilmiantoja oikeastikin tärkeistä asioista.

Melko piikikästä

Veripalvelusta tuli tekstiviesti: Pieni lapsipotilas tarvitsee luovuttajia, ja mikäs siinä sitten. Näppäilin paluutekstarina suostumukseni, ja pian tulikin soitto jossa toivotettiin tervetulleeksi Kivihakaan. Nopeaa toimintaa.
Luovutuksen jälkeen kiirehdin suoraan sikainfluenssa-piikille, joten voisi sanoa aamua melko pisteliääksi.
Kun kerroin työterveyshoitajalle verenluovutuksestani, hän kertoi sukulaislapsestaan joka viime kesänä oli jäädä ilman verta. Yleensähän nämä pikkupotilaan sairastavat syöpää, ja kun lääkitys ei tehoa, on turvauduttava verensiirtoon. Yksi pieni potilas voi tarvita n. 20 aikuista luovuttajaa päivässä, usean päivän ajan. Terveydenhoitaja oli sitten hätäpäissään kerännyt työpaikaltaan luovuttajia, jotta lapsi saisi tarvitsemiaan terveitä verisoluja, verivarastot ovat siis välillä konkreettisesti loppu. Tästä heränneenä laitoin myös työpaikallamme ryhmäviestiä, että jos muita halukkaita verenluovutukseen löytyy, toimin mielläni yhteyshenkilönä. Useinhan ihmisellä pisimmän ajan vie se, että "tulee lähdettyä tai saa aikaiseksi". Moni osallistuu mielläänkin, kunhan joku vain organisoi.
Veripalvelu mm. maksaa kuljetuksen luovutukseen ja ryhmästään voi ilmoittaa etukäteen, ettei välttämättä tarvitse edes jonottaa. Tosin tarjolla on ruokaisat leivät, hyvät mehut ja kahvit, ja henkilökunta on aina ollut todella ystävällistä. Haastan kaikki tämän blogin lukijat luovuttamaan verta, ja ottamaan myös ystävänsä mukaan!

Jättiläislanttu ja Kaskinauris

Ruuasta voi kirjoittaa aina. Etenkin jos saa samalla ympättyä kirjoitukseensa kuvan Jättilantusta ja Kaskinauriista. Keskimääräisesti ruoka  kiinnostaa kaikkia. Lisäksi tämän vuoden kauppareissuihin on tullut aivan uutta ulottuvuutta kun yrittää sitouttaa itseään kestävään tuottamiseen. Sitä vain ei jaksa lakata ällistelemästä, että mikä tämänkin asian ymmärtämisessä vei niin kauan. Eikä sitä miten hankalaa on saada normaalivaivalla ruokansa luomuksi.
Tänään päätin nopeasti hakea ruokatarvikkeita Ruohonjuuresta.Salomoninkadun Ruohonjuuri on kehittynyt edukseen. Se alkaa jo muistuttaa ihan oikeaa kauppaa valikoimineen ja tiloineen. Uusi liike on avattu myös Itäkeskuskseen, ja Helsingin lisäksi Ruohonjuurelta löytyy kaupat Turusta ja Tampereelta.
Heti kun vaihtoi kaupan luomuun niin johan törmäsi tuttuihinkin. Juuri kun olimme viikonloppuna istuneet saman pöydän ympärillä, olimmekin taas A&P:n kanssa samassa kaupassa. (tämä mainittakoon siksi etten ikinä törmää  täällä ruokakaupassa tuttuihin)
- "Täähän lähtee ihan käsistä, ensin kokoonnutaan vegaanilla ja nyt tavataan Ruohonjuuressa", tokaisin ystävilleni. Takanani oleva asiakas hirnahti, ja pyysi anteeksi ja sanoi ettei vaan voinut olla kuulematta. En oikein enää voinut lisätä että "eihän siinä mitään pahaa ole.." , tunnetusti kaikki paikkailuthan vain pahentavat tilannetta. Takanani haahuillut asiakas jos kuka näytti elämäntapavegaani/luomuilijalta..Yritä siinä sitten mutista, että tarkoitukseni olikin vitsailla meistä, ei hänestä.
Tarvittavat kasvikset ja vihannekset löytyivät nopeasti ja helposti. Tuntui Totesimme tosin yhdessä ettei niitä ole mitään järkeä käydä aina erikseen  hakemassa kaupasta, jos ne voi tilata suoraan kotiinsa, ja vielä todennäköisesti edullisemmin. Huomenna soitan Svarvfarsin luomutilalle, jotta saan tämän homman sujumaan ilman, että siitä pitää joka päivä kirjoitella.
ps.Kaikkihan osaavat tehdä ruokaa perunasta mutta entä sitten nauriista? Onko bataatistakin tulossa jo tutumpi ruoka-aines keittiöömme kuin ikivanhasta nauriista. Alla muutamia vinkkejä siitä millä pääsee alkuun.

Nauris-kanttarellikastike täältä

Nauriskeitto täältä  Naurisnyytit täältä

Punajuurivastaava polkee paikallaan

Tänään minut sai leveästi hymyilemään kutsu facebook-ryhmään. Usein nuo kutsut saattavat roikkua päiviäkin huomioimatta, mutta tällä kertaa kannatti. Klikattuani ryhmää, sen nimi olikin: Norpan Luomuryhmä. Nauratti. Ryhmä ei ole (vielä) kummoisenkaan kokoinen mutta se on hieno ja hauska alku kasvavalle luonnon ja puhtaan ruuan arvostukselle. Jostakin pitää aloittaa. Itseasiassa luulen, että tällä eleellä myös paikkailtiin hieman navel-appelsiini välikohtausta. Matkalla Lahden tapettipäivään takapenkiltä kuului luotaantyöntäviä ja ruokahalua vieviä kommentteja navel-appelsiineista. En ole koskaan edes ajatellut, että niissä olisi jotakin outoa. Saatika, että ne olisivat mutaatioita tai friikkejä klooneja, joissa on toisen hedelmän sikiö. Onneksi takapenkiltä löytyi myös vastaväittäjä, joka huusi anti-navelisitien olevan sairaita. Juuri kun olimme kritisoineet sitä ettei suomessa opeteta ihmisiä väittelemään rakentasti..
Norpan Luomuryhmässä minut oli  nimetty punajuurivastaavaksi. Muita nimettyjä on mm. porkkanavastaava, maa-artisokkavastaava(eikö lanttu ollut tarpeeksi hienostunut?), naurisvastaava ja perunavastaava. Hyvä juttu, että sain punajuuren sillä punajuuresta on vaikka mihin!
Tänään sain itseni myös elämäni ensimmäistä kertaa spinningiin. Johan sitä on tässä pari vuotta tullut mietittyäkin. Koska zumba alkaa vasta viikon päästä, lupasin itselleni tällä viikolla kokeilla uusia juttuja.Forever kuntoklubi oli lähettänyt ilmaisviikko-tarjouksen sähköpostiin, joten suuntasin askeleeni sinne. 
Eikä se hassumpaa ollut. Jos on siis pakko urheilla pienessä tilassa muiden ihmisten kanssa tunnin verran. Harmi vain, että musiikin laatua aina kompensoi volyymi mutta ei sitä paikallaan sotkemista olisi yksin kotonakaan jaksanut. Ei se siitä sen hauskemmaksi muutu vaikka voissa paistaisi. Lopettaminen tässäkin lajissa oli parasta ja tunnin jälkeinen miellyttävä sauna. Tosin ulos kävellessä ei meinannut jalka rappusissa oikein nousta. Minulla sentään oli kenkäni jalassa, päinvastoin kuin pukuhuoneessa olleella naisella kenen kengät oli viety...

Lakkiaiset todistusta odottaessa

Ystävämme Andersson saattoi melko pitkään vireillä olleen opiskelunsa kunniakkaasti päätökseen, ja vielä Turussa. Tätä piti luonnollisesti juhlistaa. Helsingin Kalliossa. Päätimme pitää pienimuotoiset Todistuksen odottajais-juhlat ja lakkiaiset. Ruuan valimistumista odotellessa päivänsankari sai valmistaa oman sukkanukkensa! Hieno siitä tulikin. Kalakukkomainen.
Ruokana oli falafelpullia, hummusta, coucousia, pitaleipää, duqqaa, jugurttikastiketta, punajuurikeittoa ja emännän tekemä herkullinen mansikkakakku suklaaraitoineen! Kaikille maistui huimaa vauhtia, ja taas mietin miten ystävien pitäisi asua naapurissa, jotta yhdessä voisi ruokailla arkenakin. Merkille pantavaa oli että ilmassa oli myös yhä suurempaa kallistumista luomu- sekä lähiruokaan. Sitähän saa myös kotiin toimitettuna.

Ruuan valimistumista odotellessa päivänsankari sai valmistaa oman sukkanukkensa! (sukkanukkepaja on materiaaleineen on muuten tilattava tuote esim. töiden virkistysiltapäivään ) Hieno siitä tulikin.Kalakukkomainen. Loppuilta hujahtikin Trivialin parissa. Markku Aron Jestas Sentään biisin kappaleen tunnistin mutta Koonunga Hill viiniin alkuperämaasta ei ollut tietoa. Myöskään jokitietous ei ollut pöydässämme huipussaan. Lupasin viedä kaikki kesällä katsomaan Loimijokea.

Sunnuntaina Zumbaamaan?

Työpaikallani repesi laidallinen leveitä(ja vinoja) hymyjä kun lupauduin ensi sunnuntaina Zumbaamaan. Eräskin kollega kailotti asiaa puhelimessa siskolleen "voitko kuvitella, että meiltä on täältä pari lähdössä zumbaamaan!!. Ja naurua päälle. Olenkin varmaan(taas) ainut ihminen, joka ei ollut kuullut Zumbasta, koska kaikkihan sen ovat nähneet ostos-tv:ssä mutta luojalle kiitos, että on ostoskanavajaksoja joita en ole nähnyt..
Ainut huolen aiheeni on edellisenä iltana järjestettävät "Todistuksen Odottajais-juhlat". Toivottavasti ne loppuvat ajoissa ja ovat maltilliset, jotta mieleni ja kehoni ovat täysin valmiita sunnuntai-iltana tähän maailmaa valloittaneeseen tanssipotpuri-tuntiin. Sitäpaitsi olen lupautunut paikalle vain kerran. Kaikkea voi kokeilla. Kerran. Toinen kerta onkin jo tietoinen valinta.

Tarpeellinen tehtävä, hyödyllinen loppiainen

Kerrankin päivä joka ei mennyt hukkaan! Tuli tehtyä jotakin  hyödyllistä ja näkyvää. Ainakin hetkellisesti. Kävimme loppiaisen kunniaksi porukalla Lahdessa tapetinpoisto-talkoissa. Hauskaa oli, tekemisen meininki, ja loistava fiilis kun näki urakan konkreettisesti valmistuvan. Tapetin seinästä raaputtaminenhan yleensä on sitä vihoviimeistä hommaa. Siinähän sattuu samalla käsiin ja aivoihin. Raaputat ja raaputat ja raaputat, eikä mikään tunnu edistyvän..mutta kun sen tekee hyvässä porukassa ja jengiä on tarpeeksi, alkaa tapahtua.

Tiistaina tuli hieman yllättäen tekstiviesti, että remppajeesille saattaisi olla tilausta. Eipä muuta kuin porukka kasaan ja punaisen vaaran nokka kohti Lahtea. Samalla tuli nähtyä ystäviä, keskusteltua automatkalla yhteiskunnan epäkohdista(joihin kaikkii meillä luonnollisesti oli parempi ratkaisu) sekä katsastettua ystävien tuleva Lahden koti. Kyllä, siihen pitää nyt tottua, minulla asuu pian ystäviä Lahdessa.
Raaputuslastat käteen ja tehotiimi töihin. Kahdesta kokonaisesta huoneesta maali ja tapetti pois. Välillä laulettiin Kulkurin valssia, välillä Kipparikvartetin Muuraria. Ei kiroiltu, eikä kukaan vahingoittunut. Kuudella hengellä siinä meni noin viitisen tuntia, siitä voi laskea kauanko sitä olisi kahdestaan rapsutellut. Hyvästä sykkeestä ja hyvästä mielestä puhumattakaan.  Olen kyllä ylpeä siitä, että kerrankin itsestäni oli hyötyä, sekä siitä että minulla on ystäviä jotka lähtevät vapaapäivänään toiseen kaupunkiin auttamaan toisia. Hyvä jengi!

Asioista niiden oikeilla nimillä

Näin juuri pätkän TV 2:lta Jukka Virtasesta tehdystä dokumentista. Sen lisäksi että Jukka Virtasen ilmiömäistä sanoittajan lahjoja kehuttiin maasta taivaaseen, sankari itse  nosti esiin myös elämän toisen puolen. Sairastumiset, alkoholismin, mielenheilahtelut.
Niin sen pitää ollakin. Asioista pitää voida puhua. Ei meistä kukaan täällä niin kovinkaan kummoinen ole. Kaikilla meillä on hetkemme. Välillä noustaan palkintopallille, välillä käydään hakemassa vauhtia vaihtoaitiosta. Mutta kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, ei kenenkään tarvitse luulla, että olisi oman inhimillyytensä kanssa yksin. Elämisen palettiin pitää mahtua kaikki värit. Jos ei ole yötä, nouse myöskään päivän kajo. Suomalaiselle sitäpaitsi sopii hulluus. Siitähän me voimamme saamme.
Paljon matkusteleva Jukka Virtanen sanoi myös hienosti kotimaastamme ja siitä ettei koskaan halua muuttaa täältä pois; "Isänmaani on äidinkieli. Salattu maa, jota kaikki eivät oikein ymmärräkään." Se oli hienosti sanottu upeasta maastamme ja rikkaasta kielestämme.

Stockmannin ruokaosastolta luomua etsimässä

Siirtymiseni lähemmäksi luomuravintoa otti tänään pienen mutta konkreettisen askeleen. Kotimatkalla piipahdin poikkeuksellisesti Stockmannin ruokaosastolle .Tavoitteeni oli löytää illan keittoon muutama vihannes, ja samalla ihan uteliaisuuttani vilkaista Stockan luomutarjontaa.
Osaston kokoon nähden tarjonta lienee suuhteellisen ookoo. Isommissa marketeissa luonnollisesti tilaa on valikoimalle enemmän. Sen sijaan kaupan tavoittelliseen palveluimagoon nähden olin luomuvalikoimaan pettynyt. Vihannestiskin päädyssä nököttänyt valju "luomuhyllykkö" enemmänkin nauratti kuin houkutteli. Ei ihme että luomuruualla on vielä jotenkin hippimäinen kaiku kuluttajajien korvissa , jos esillelaitto pääkaupungin kuuluisammassa tavaratalossa tätä luokkaa. (mutta ruokahan pitäisikin ostaa kauppahallista) Luomutuotteet oli merkitty myös heikohkosti, eikä erillistä infoa niistä ollut saatavilla. Plussaa tietysti siitä, että useamman tuotteen alapuolella oli pieni vihreä lappunen, muuten niitä ei olisi löytynyt ikinä.
Alakerrassa osuin vahingossa asiakaspalvelutiskille. Yllättäen hieman syrjästä, ikään kuin piilosta löytyi sijoittettu oikea, elävä asiakaspalvelija. Olin jo kierrellyt hyllykön jos toisenkin, ja ällikästäni huolimatta äkkäsin kysyä löytyisikö heiltä listaa myynnissä olevista luomutuotteista. Tyhmäähän se on juosta hikipäässä etsimässä hyllyiltä tuotteita jos niitä ei edes ole myynnissä.
Stockmannilta ei kuulemma löydy listaa luomutuotteista jotka heillä on myytävänä. "Sellaista ei ole koskaan ollut". Ystävällisesti ehdotinkin, että ehkä olisikin jo aika. Listan läpi käyminen kotona tietokoneella on huomattavasti vaivattomampaa kuin toppatakissa nälkäisenä ympäri kauppaa. Netissä olevaa listaa olisi myös helppo linkittää kavereille sekä suositella tutuille. Tämän jälkeen hän kiitti palautteesta ja lupasi välittää tiedon eteen päin yksikönvastaaville. Nyt sitten jännittyneenä odotamme montako vuotta tähän menee.
Hyvänä uutisena kerrottakoon toki, että Stockkan luomuvalikoima on lisääntymässä. Maaliskuussa avataan kuulemma osa uudistunutta ruokaosastoa, ja ilmeisesti ensi vuonna lisää.
Tänään mukaan löytyi luomuna mysliä, maitoa, omenamehua, oliiviöljyä, kaalia, siitakesieniä, kahvia, kasvisliemikuutioita sekä kiinnostavaa Gomasio-seesamsuolaa.

Valiolta saa maitoa luomuna myös laktoosittomana
Pirkka -tuotteita on luomuna 33 - myös grillimakkara! (huom. ei pelkästään vegepiiperrystä)
Alko on listannut hienosti luomutuotteensa. Tästä pisteet!
Vuoden 2009 parhaaksi valittu luomutuote Raikastamo Oy:ltä

Tuttu nostaa mieltä ja kuntoa

Ympäristö on tärkeä osa asumista. Oman kokemukseni on, että asumisviihtymiseen ja sosiaaliseen arkeen vaikuttaa myös paljon ketkä asuvat "samalla puolella kaupunkia". Lähellä asuminen kannustaa spontaanisuuteen. Aina ei jaksa sopia viikkoja etukäteen kävelylenkistä tai kyläilystä, kynnystä madaltaa kun voi kysyä lenkkiseuraa "tunnin päästä" naapurista. Teelle piipahtaminen alkaa käydä suorituksesta, jos matkoihin menee yli puolituntia per suunta. Kesäaika on asia erikseen. Silloinhan voi jo esim. pelkästään pyöräilyn ilosta lähteä kuntarajojen ulkopuolelle.
Ilahduinkin tänään kun vuoden ja "evakkomatkani" alkajaisiksi koin pitkästä aikaa "ystävä törmäyksen". Iloinen tervehdys bussipysäkillä ja nopeat kuulumisten vaihtamiset. Lopputuloksena oli lupautuminen 10 kilometrin murtsikkalenkille. Sen lisäksi, että tuttujen tapaaminen kohentaa mieltä, se saattaa hyvinkin nopeasti kohottaa myös kuntoa. Tai yhtäkkiä huomaakin kulkevansa kiertoreittiä huonon omantunnon kanssa.

Terveisiä Tallinnasta

Piipahdus lahden toiselle puolelle oli erittäin miellyttävä kokemus. Oli viisasta varat öitä useampi kuin yksi, ja ryhmämme totesi, että kolmaskin olisi vielä mennyt.
Tallinna vain paranee vuosi vuodelta. Lumipeite teki vanhan kaupungin romanttisen kauniiksi ja nauttiminen vuoden viimeisistä ja ensimmäisistä tunneista oli helppoa. Myös asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä sekä kaikkialla keskimääräisesti innostuneempaa kuin Helsingissä
Kivoiksi ruokailu/piipahtamispaikoiksi osoittautuvat: bocca, cazz, chicago, silk sushi, african kitchen ja basso.
Suosittelen kaikille Tallinnan kävijöille myös tutustumista Pekka Vapaavuoren suunnitelemaan Kumuun. Ihan turha mesta se ei voi olla sillä Kumu palkittiin viime vuonna Euroopan parhaana museona.
Vielä jäin huokailemaan Tallinnan upean ruusutarjonnan perään. Miten on mahdollista, että kukat ovat niin lähellä niin upeakuntoisia? Keväällä otan niitä sylillisen mukaan.