Kahden kirpputori-päivän jälkeen on olo melko puhki. Kuuden jälkeen soi herätyskello ja päivät kestivät normaalin työpäivän verran. Lopputulos jäi kuitenkin plussalle, taloudellisesti ja tavaran menekin kannalta. Päällimäinen tarkoitus oli saada tavara kiertämään ja pois kaapista/ullakolta ja tietysti mielellään saada muutama euro vaivan palkkaa. Lauantaiaamulla ensimmäiseksi iskivät haukkavaanijat. Osa näistä oli myyjiä, jotka sitten myyvät tavarat myöhemmin eteenpäin. Samahan se, kunhan tuli myytyä. Mutta tavaralaatikoita ei saanut rauhassa purettua, koska haukan piti päästä kiinni aarteeseen ensimmäisenä.
Sunnuntai oli yllättävää kyllä ehkä rauhallisempi päivä mutta myös ystävällisempi. Paikalle oltiin tultu Turusta ja Lappeenrannasta saakka. Miehiä kiinnosti kaikki missä oli sähköjohto, ja naiset huolehtivat vaatteiden ostamisesta. Asiakaskunta Valttarissa on maan ja taivaan väliltä. Hermot kireällä sinne ei kannata lähteä. Matkaan kannattaa pakata myös hieman iisiä asennetta, ja varautua tinkimiseen. Tosin jos kaikki tavara on tarkoitettu kiertoon, eikä ole paikalla myymässä pöytähopeita niin sittenhän kysyntä ja tarjonta kohtaa. Varautua kannattaa kuitenkin siihen, että jos itse pyytää viittä euroa, tarjoaa toinen euron mutta sitten on niitäkin jotka iloisena maksavat pyydetyn summan jostakin heille kivasta löydöksestä. Joku saattaa ilahtua 50 sentin alennuksesta niin paljon, että hyppii pitkään tasajalkaa. Toinen taas haluaa näyttää lastensa hääkuvaa ja kolmas kertoa tulevasta Karibian matkastaan..
Halvalla meni mutta eipä tarvinnut tuoda niin paljon tavaraa takaisin pölyttymään, ja kassaankin kertyi kuitenkin yllättävän suuri tuotto. Pöytäseurueemme teki myös lahjoituksia. Ilahtuneen lapsen loistavat silmät ovat kyllä vähintäänkin euron arvoiset. Kiitos seurasta pöytäseurueelle, heidän perheilleen, ystävilleen ja kaikille teille jotka olitte tukemassa tätä mielenkiintoista elämystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti