Kaikki on niin suhteellista. Eilisessä Voimalassa kehoitettiin hengittämään, sietämään pettymyksiä ja menemään positiivisen kautta. Positiivisuus on itselläni toimiva polttomoottori. Jos aamulla alkaisi realistisesti ajattelemaan minkälainen tämä maailma todellisuudessa on, en näkisi mitään syytä nousta. Ikinä.
Mutta jos uskoo siihen, että päivän aikana voi tapahtua mukavia asioita, ja omalla olemassa ololla on jonkin näköinen merkitys, niin sillä fiiliksellä voi hyvinkin päästä jo bussipysäkille saakka.
Ohessa kuva ystäväni jalasta. Tähän verraten siis tuntuu että itselläni on melko ookoo päivä. Kaikki varpaat heiluvat ja luukin on varmaan suhteellisen tiheää. Tänään siis lupaan olla tyytyväinen jalkapöytiini, vaikka tuuli tunkisi kuinka kauluksesta sisään ja energia tuntuisi valuvan hukkaan tiimalasin hiekan lailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti