Järjen hiveneni yrittää muistuttaa hyvin heikolla äänisignaalilla, että liikkumisella on tutkittu olevan yhteys fyysiseen- sekä psyykkiseen kuntoon. Kaivelen myös muistiani sen suhteen että, harjoittelu ja treenaaminen tuottavat tuloksia. Tämä tosin edellyttää harjoittelua ja treenaamista.
Edes ikkunasta kantautuva kaunis lehtien havina, kesäinen linnunlaulu, ja pilvien välistä lämpimästi pilkoittava aurinko ei saa juoksemista tuntumaan tänään houkuttelevammalta.
Taistelu on hävitty. En keksi yhtään syytä miksi en voisi mennä lenkille, edes sitten sille kaikkein pienimmälle. Nuivana marttyyrinä alan valumaan kohti eteistä.
Asenteeni palkitaan. Alkaa sataa vettä.
edit 14.32. siis sain juosta sateessa mutta vain kevyehkössä, ja koska rikoin myös rajojani, ja juoksin lenkin vastakkaiseen suuntaan, ja totesin että siinähän on melkein jopa kevyesti viettävä alamäki, oli suoritukseni virkistävä ja jopa melko miellyttvä.
3 kommenttia:
Sade - mikä ihana tekosyy! :)
-g
Eikun mä siis menin juoksemaan sateeseen. Tietenkin. Tarkoitin, että nuriseva asenteeni sai oikeanlaisen palautteen. Jos olisin ollut reippaampi ja innokkaampi, olisin ehtinyt juoksemaan kuivana, nyt vitkuttelu aiheutti sen että pääsin sateeseen.
Pitänee editoida.
Joo se on niin paskaa touhua ettei sadetta edes huomaa. Se on se 'jos sormeen sattuu laita hammastikku pottuvarpaan kynnen alle ja potkase seinään' juttu.
Lähetä kommentti