tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Perheet kotona

Olipas hauskaa taas kun perheet olivat kylässä. No Hnnan näkökulmahan alkaa olla että "kaikkihan tässä ollaan yhtä suurta perhettä" ja Andullakin tuotti vaikeuksia päästä ovesta ulos ilman että seuraava tapaaminen oli jo sovittu. Ilmassa oli tuttua lämminhenkistä kerhotunnelmaa. Ainoastaan miehiltä puuttui oma askarteluhuoneensa. Mutta tämähän olikin perhetapaaminen.
Vanni testasi riippumaton, Maire löysi oman tyynynsä hetkessä, ja Helmi etsi tyytyväisenä yllätyksiä isänsä päästä.
Ja Hnnan paketit!!! Miten joku voi tulla aikuiskylään kassi täynnä PAKETTEJA!! (no ehkä siksi että on kerran tai kaksi nähnyt miten eräskin nainen hyperventiloi saadessaan lahjapaketin...)
Paketeista löytyi:
mannerheim-pakettikortteja judelle...kynä jonka mieskuva hävittää vaatteensa kun sen laittaa ylösalaisin(sen lähetän isoäidille) mulle ja kiiltokuvia isille, jotka oli tarkoitettu alle vuoden ikäisille tyttärille. Ja syndesankariAndulle kirja: Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan. (minkä andu jätti mulle luettavaksi; prepe saa senkin sitten jalkalomalleen - ja mitä Ms Hopp on kehunut)
Oli mukavaa ja itseasiassa toivonkin että nämä kaksi pientä tyttöä jäävät elämääni ja heistä tulee osa tätä Helsingin perhettä . Näen sielunisilmin Täti Loimaan selittämässä kärsivällisesti kerta toisensa jälkeen, miksi kaikki muut saavat ruokkia Seurasaaressa eläimiä mutta he eivät..
Paljon on myös kiinni vanhemmista. Itsenäisessä taloudessa asuvan henkilön odotetaan usein tulevan kylään lapsiperheen luokse mutta vastavuoroisuus unohtuu, tai yhteydenpito muute arjen keskellä. Elämässä mukana oleminen vaatii päivitystä, muutenkin kuin kerran puolessa vuodessa kysymyksen "no ootsä käyny paljon baareissa, onks löytyny mitään". Kaikki eivät jää elämässään sille parikymppinen tasolle vaikka eivät vietäkään vanhempainlomaa.
On tietysti kiinnostavaa mitä temppuja oma lapsi osaa minkäkin ikäisenä mutta todella harvan lapsi on niin ylivoimaisen kiinnostava, että se riittää peittoamaan kaikki muut aikuisihmissuhteiden keskustelunaiheet. On kiinnostavaa myös itselle seurata ystävien lasten kasvua ja kehitystä, ja on rikasta saada olla mukana. Mutta mukana oleminen on valinta, kaikilta. (paitsi lapselta, joka voi sitten omaan kotiin muutettuaan päättää missä käy ja kuka omassa kodissa vierailee, siihen asti vaan on sinniteltävä ja niiattava tai kummarrettava kun täti sanoo päivää)
Ja tässähän voisi muistaa myös kaikkia kakkoskierroslaisia jotka eivät ole pitäneet vanhoihin ystäviinsä yhteyttä; ikävä kertoa mutta kaikki eivät enää käy niissä samoissa baareissa kuin silloin opiskeluaikana, ja että parisuhteettomat eivät aina halua viettää aikaansa tylsissä "haen seuraavaa paniikissa" paikoissa.
Pöytään jäi paljon suklaata, suklaata ja suklaata.. Toivottavasti olen vähän pidetympi työkaveri kun vien ne huomenna töihin.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos jälleen kerran kaikille mukana olleille, on niin mukavan lämpöinen olo taas, kun nähtiin. Erityis kiitos illan emännälle. Olette ihania. Pusipusi

Anonyymi kirjoitti...

T. Ansku-anonyymi

Täti Pop Corn kirjoitti...

Hei Anonyymi,
oota kun tytöt kasvaa sen verran että innostuvat pop corn -koneesta.. ;)

ansku kirjoitti...

Arvaa vaan kuka on taas jumissa Facebookissa ja niin taitaa Hnakin olla ja Jkin samasta taloudesta! :D
Mein isäpappa nukkuu jo ja mä tapitan tietokonetta ja telkkua samaan aikaan. Tää on tätä laatuaikaa itselleen ta jotain..

P.s. Täti Pop corn olisi saanut esitellä jo sitä vehjettä. Olis voinut olla aika pop jo nyt

hna kirjoitti...

Meilläkin oli iiin huisia. Ja siis oltiin NIIIIIIIIIIIIIN hyvä unisia! Ei ooo to-del-lis-ta! Kiitos siitäkin! Se popparikone tulee olee ihan hitti ja yksi niistä asioista mikä vetää Loimaantädille, koska (jännä) sellaista ei kotona ole…

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...