Sugar banana - ja tuoretta avioparia

Häät ovat elämässä yleensä niitä juhlia jotka muistetaan. Ja kun ystävä menee naimisiin, on arvokasta saada olla mukana. Eilen oli Anderssonin ja hänen vaimonsa suhteen laillistamisen aika. Se tapahtui purjeveneellä Joanna Saturnalla, jonka jälkeen laiva suuntasi shampanjan kera Suomenlinnaan.
Andersson oli komea ja vaimo kaunis. Liikuttava pari. Avecini kanssa kyynelehdettiin seremonian aikana. Nuori rakkaus kosketti. Useampaankin kertaan. (Itkijänaisethan ovat osa suomalaista perinnettä mutta kyllä siten illan aikana nauretteenkin.)
Jonna oli tehnyt morsiammelle kauniin silkkisen puvun, ja oli itsekin yllättynyt miten rentoa häissä on. Oli kuulemma ensimmäiset häät, ja skumpan virtaaminen ruumassa anopin huuteluineen ei vastannut jäykempiä odotuksia.
Tuore aviomies oli tiskin takana kaatelemassa skumppaa. Se ilmeisesti on nykymiehen osa. Sopi kyllä Anderssonille, joka muutenkin viihtyi aviomiehen osassaan ja häissään. Omat häät pukivat Anderssonia.
Oli luksusta päästä vesille. Syysaurinko oli armelias parille. Oli kaunista ja lämmitti. Eikä ollut shampanjassakaan valittamista. Eräätkin naiset joivat sentään laseista mutta nuorempi nainen pullon suusta. Tuli mieleen kun itse oli nuori...
Mutta keliä ja elämystä riitti! Täydellinen yllätys oli toisen purhelaivan ilmestyminen vierelle bändeineen. Uskomatonta ja aivan mieletöntä! Kaksi laivaa rintarinnan ja toisessa kokonainen bändi esiintyy häävieraille. Epätodellista ja riehakasta. Jammailu aalloilla vauhdissa pysyy kaikkien mielessä pitkään.. "Sugar banana..Sugar banana!"

Koska Maikkiksen kanssa arvostamme laatuaikaa, päätimme antaa parille sitä lahjaksi. Ja ettei homma pysyisi hanskassa, piti mukaan kutsua myös bestman perheineen, sekä sulhasen sisko perheineen. Jos kerran tässä ollaan ystäviä ja jaetaan elämää, niin pidetään yhteyttä sitten oikein koko suvun voimilla. Oltiinhan jo polttareissa löydetty yhteinen sävel morsiamen äidin ja nyt veljen, ja jo vähän muidenkin sukulaisten. Ei oltu nurkkakuntaisia. Oltiin ihan sosiaalisia ja ihmisiksi.
Nuorelle naiselle sanottiin että jos ei ryhdistäydy, päätyy samanlaiseksi vanhempana kun eräätkin naiset. Nuori nainen oli pyörtyä kun kuuli eräiden naisten iät. Luuli siis hei ALLE kolmikymppisiksi. Niin se nuorekas käytös vaan hämää nuorempaakin naista. Pelkäänpä ettemme olleet hyviä esimerkkejä kaidemmalle tielle..
Häiden ohjelmanumerot ovat parhaita kun ne ovat spontaaneja ja tulevat tunteella. Vanhemmat lauloivat. Taas oli kyyneleet silmäkulmissa. Aaltona nostettiin myös maljaa ja kokeiltiin mistä pöydästä lähtee isoin ääni. Pärjäsimme hyvin. Kimppua ei saatu mutta terälehtiä kylläkin. Jos ei ole kihlajaisia tiedossa niin "jotain tosi kivaa kylläkin". Nyt kelpaa odotella.
Ja hyvänen aika. Ihan haettiin tanssimaankin! Sitä ei olekaan tapahtunut pitkään aikaan. No en myöskää ole ehkä kuuluisa tanssitaidoistani..mutta yritän olla sympaattinen askeleissasekoilija. Tanssittajani puhui minulle vielä tanssin jälkeenkin joten ehkä se ei ollut niin kamalaa.
Mutta tanssittiin hakemattakin. Vanha kunnon ilmakitarakin löytyi ja pizzamuuvi tuli kuin itsestään. Jorma Uotinenkin olisi ihastellut..
Suomenlinnan yössä tulishow oli parhaimmillaan. Rummut kumisivat eksoottisesti ja torvi soi shamaanimaisesti tulen lietsonnan lomassa. Kukaan ei syttynyt tuleen. Se oli ihme.
Helsinki näytti kauniilta ja niin pikkuruiselta satamakaupungilta tullessamme taas rantaan. Oli hiljaista ja rauhallista. Tuntui että olisi voinut silittää kaupungin poskea, niin rauhassa se uinui valoineen ja tyynen meren ääressä..
Kävelimme korkokengissämme ja juhlahameissamme kotiin. Kävimme taputtelemassa espan puistossa vielä Manolo Valdesin patsaat, jotka taas valitettavasti nyt syksyn tultua lähtevät. Mietimme että voisiko niihin kahlittua.. Onneksi telaketjut olivat jääneet kotiin...
Mukeissa oli vielä valkoviiniä ja aamu oli lähestymässä. Oli aika vielä jutella viimeiset jutut ja antaa ajan soljua kohti uutta päivää.
Kiitos Ystävät kutsusta, kiitos uudet ja vanhat ystävät seurasta! Minkäs sille vaan voi kun viihtyy ja on hauskaa.
ps. specialkiitos Hnnalle(kuvassa) kuvauksista ja kuvista. nyt on sitten pari hyvääkin kuvaa tältä vuodelta sinne muistojen laatikkoon ;) Ja kyllä mä ymmärrän ettei se photoshoppikaan ihmeitä tee.