Taas laatikoiden kimpussa

Päivät alkavat muistuttamaan toisiaan kun ajatukset pyörivät samojen teemojen ympärillä. Vaikka on niissä iloisiakin piirteitä. esim. Carde on alkanut tulla työmatkalla vastaan harvase päivä. Tämä taas tarkoittaa hetkellistä naurua, ylenpalttista vilkuttelua ja ääneen naurua.
Ja tänään tuli taas myös uusi koti mahdollisuus. Eräskin meistä katsomaan, voi olla että käy, voi olla että ei. (koska vapautuu, onko muita jonossa, saako rempata, onko säilytystiloja, milloin voi tulla katsomaan uudestaan..jne. jne.)
Soitto vuokraemännälle, ja lähestulkoon kai irtisanoin itseni. Lupasin vahvistaa huomenna. Toivottavasti vuokranantajani ymmärsi tämän, enkä joudu pihalle viikon kuluttua, mikäli huominen asunto ei olekaan "the one". Asiat voivat muuttua päivässä, tai sitten voi olla ettei vielä kuukaudessakaan tapahdu mitään.
Viikko muuttoon on muutenkin lyhyt aika. Itseasiassa todella lyhyt kun sille ajalle on sovittu muitakin tapahtumia ja asioita hoidettavaksi. Jos ymmärtäisin asian vielä kirkkaammin, luultavasti syketaso olisi korkeammalla.
Mutta koska oli aurinkoinen ja kaunis ilma, päätin ottaa härkää sarvista(melko typerä sanonta sekin) ja kiipesin ullakolle kohtaamaan vaatimatonta maallista varastoani.
Ja laatikoita tyhjeni kuin itsestään. Olin laittanut laatikoihin vaatteita joita "tulen varmastikin vielä käyttämään" tai "joita voi säästää muistoksi" tai "käyttää hauskoissa juhlissa". (as if)
Varmastikin en tule niitä vaatteita enää päälleni laittamaan, muistoja riittää niiltä ajoilta muutenkin ja hauskat juhlat..eeh..pitää miettiä niihin sitten muuta rekvisiittaa.(kappa-verskat oli tosin pakko säästää - käytän niitä sitten tammikuun Tahkon reissulla..) Oli myös psykologisesti hyvä tehdä ensin vaatteista kaksi kasaa. Toiset kierrätykseen ja toiset "ehkä kierrätykseen". Kun sitten kierroksen päätteeksi alkaa jo väsyttää, lentävät "ehkä kierrätysvaatteetkin" samalla vauhdilla kierrätykseen, ja taas on yksi laatikko ullakolla vähemmän.
Ja "muistojen laatikot". Niitäkin löytyi ullakolta useampikin. Huoh.. Olen saanut vuosien aikana paljon kortteja ja kirjeitä. Pidän niistä. En vain ole aivan varma pitääkö esim. joulukortteja säilyttää useammilta vuosilta mutta niiden lajittelun aika ei ollut tänään. Joku raja sentään. Tuntuu että olen hetkellisesti tämän kaaoksen herratar. Kaikkea sitä itselleen pystyykin uskottelemaan.