
Turkuun päästiin Pasilan Perheen kyydillä. Kuski kiroili. Täytyy varmaan hankkia sille rentoutuskasetti autoo

Kummipojan kanssa luettiin eläinkirjoja. En muistanutkaan miksi käärme luo nahkansa! Ja monen linnun poikasmääräkin oli jäänyt vähän hämärän peittoon, päästäisestä puhumattakaan.. Ostettiin myös synttärilahja. Vain muutamia viikkoja myöhässä.. Kummipoika sai lahjaksi haluamansa. Lego-aluksen..ehkä. Tai joltain sen tapaiselta se näytti laatikossa. Olen ollut viimeksi osaamistasoltani avuksi kokoamisessa n. viisi vuotta sitten..
Ja todistetusti, taas kävi selväksi, että vain junttiturkulainen sekoaa parkkipaikalla ja alkaa huutamaan naiselle, ja vielä viimeisillään olevalle raskaana olevalle naiselle. (5p. vihje=

Mutta Loimaalla auringonkukatkin kasvavat kattojen tasalle, ja Porkkalan pyöräretkeltä ostettu koirapallo oli menestys. Isoäiti on edelleen jekuttaja.
Ja kummityttökin oli suloinen paljettihameessaan. Toiset osaavat pukeutua päivänokosillekin. Ja hei, kolme vuotiaalle ei pehmeitä paketteja. Paremmin kelpaa vihreä muovikello kuin leijona ja seepra tyynyssä. Virhe josta opin kerralla.
Ja Humppilassa on aarreaitta 80-90 -luvun korujen perään haikaileville..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti