Koska massakauden kääntämiseen laskuun tarvitaan liikuntaa, tänään oli tunnin lenkin vuoro. Eikä edes satanut!
Oikeastaan painon alentaminen on maailman helpointa. Kuluttaa vain energiaa enemmän kuin hankkii sitä; ja hoplaa! - olo kevenee silmissä.
Tosin, "hoplaa"fiilis oli vielä vähän hakusessa kun jämähtäneillä jaloillani lähdin Seurasaarta kohden. Biisissä lauletaan että viimeiset viisi kilomertiä ovat pitkät niin..Itselläni puolestani tuntuu, että ne ensimmäiset viisi eivät lopu milloinkaan, ja kun niistä sitten pääsee yli niin loppukin sujuu. Tavalla tai toisella.
Kotiin tultuani oli hyvä fiilis. (juoksemisessa edelleen mielestäni on parasta lopettaminen). Plussaa oli tietysti ulkona oleminen poutaillassa.
Joutsenten poikaset olivat vielä harmaita mutta kookkaita, kaislikosta oli tullut kauniin keltainen ja ilmassa oli vielä hienoinen menneen kesän tuoksu. Syysillan tummetessa värit olivat vahvoja, ja vähän uhkaaviakin, mutta tuulessa oli vielä jäljellä aavistus pehmeää lämpöä.
Kotona odotti paketti Oululaisen jälkiuunileipää(uusi suokkari paloina) ja valmiiksi tehty tomaattipyreellä vahvistettu mausteinen kasviskeitto.(chiliä ja provancen yrttejä) Pyörryttävän hyvää.
Kaivoin jopa "vanhan" maratontreenilappuni esiin ja hymyilin merkinnöille. Koska olin päättänyt aloittaa täysitreenaamisen vasta 10 viikkoa aikaisemmin ennen D-daytä, merkinnät alkoivat puolesta väliä taulukkoa.(yllätys, yllätys)
Näin jälkeenpäin tuntuu käsittämättömältä että on oikeasti juoksennellut pitkin Helsinkiä viisi kertaa viikossa tunti kaupalla, ja vielä täysin vapaaehtoisesti. Toisaalta sain mielettömän usein Maikkiksesta seuraa näille lenkeille, mikä helpotti urakkaa huomattavasti. Ja viimeinen rutistus tuli vedettyä Berliinissä Ms Hoppin kanssa. Ms H keksi että turistinähtävyydet voi kiertää juoksemallakin, ja perusberliini näin oli nähty kolmessa tunnissa. Kätevää mutta näppärää.
Nyt katselen samaa taulukkoa arvioivasti.. Ensi kesää ajatellen ei vielä tarvitse ravata viittä kertaa viikossa kilometri kaupalla mutta ajallisesti, ja fyysisestikin, se on kyllä siinä ja siinä oleva panostus. Etenkin jos ei ole hirveän juoksuhenkinen. Viimeksi sairastuin viikkoa ennen juoksua ja pettymys oli kova pala. Sen jälkeen ei ole edes käväissyt mielessä aloittaa rumbaa uudelleen. Jotain tuli jo todistettua itselle harjoituskilometreillä. Kunnes nyt on jäänyt itämään taustalle..mitä jos ehkä sittenkin..
Kuopion yliopiston energialaskuri täällä
Tukholma maraton täällä
Miekkailun alkeiskurssi täältä
Vapaita piirustuskursseja täältä
3 kommenttia:
Nostan hattua kyllä suoritukselle, mikäli olette katselleet Berliinin nähtävyydet maratonia juoksemalla kolmessa tunnissa! Se on hyvä suoritus se. Meillä meni Nykissä samoissa kekkereissä miltei 5 tuntia. Tosin oikeesti meillä oli myös kamerat mukana, nehän kulkee näppärästi mukana nykyisin pienen kokonsa vuoksi. Eräällä Tahkon matkaajalla oli sellaiset paksut harmaat college-housut juoksutrikoina meidän ekalla maratonilla ja kamera mukana, mihin valveutuneet jenkkijuoksijat tokaisivat lähtöalueella, että nyt on viimeisiä hetkiä luovuttaa nuo releet säilöön..
Täten lupaan ja vannon, että Tukholman maraton on tavoitteeni ensi kesänä JOS (iso JOS) polvet kestävät. Joka tapauksessa juoksen polvivammaisten sarjassa.
Nyt pitää olla varovainen. Olin suuna päänä välittömässä kirjoittamassa, että "selvä! mäkin sitten lupaan lähteä tukholmaan" mutta yritän kaikella tahdonvoimallani olla lupaamatta jotain älytöntä mutta jos(sama iso jos, eikä tule viime kevään superflunssa tuhat vuotta kautta) pysyn terveenä, niin vaaka on kallistumassa vahvasti siihen suuntaan..
Ja fogues.. joko kirjoitan(edelleenkin) epäselvästi, tai joku lukee huolimattomasti mutta tarkoitin että berliinissä harjoiteltiin maratonia varten, ei juostu sitä, joten neitsyys on vielä viemättä. loppua ei tarvinne lisätä.
Lähetä kommentti