Kulttuuria ja hyvää mieltä

Olen käynyt viimeisen puolen vuoden aikana ennätyksellisen määrän teatterissa ja onnistunut myös näkemään hyviä esityksiä. Kansallisteatteri yllätti mahtavasti Tuntemattomallaan ja Kaupunginteatteri on yllättänyt positiivisesti jo kaksi kertaa tänä vuonna, Kaunottarella ja Hirviöllä sekä The Producerssilla.  Myös Lillanin Miksi kaikki rakastuvat Ernestiin ja heidän riemukas JouluKabareensa olivat katsomisen arvoisia. On syytä myös mainita Studio Pasilan Nainen ja Anjovis. Heidi Herala kantoi yksin koko esityksen asti loppuun asti ja sai yleisönsä välillä tikahtumaan.

Mutta eilinen The Producers olisi saanut minut taputtamaan seisaaltaan, ellen olisi nähnyt tovi sitten Kaunotarta ja Hirviötä, ja nähnyt että Kaupunginteatterissa osataan kun halutaan, ja kun on mahdollisuus. Hyvä esitys vaatii resursseja, eikä se ole aina pelkästään hyvästä tahdosta ja osaamisesta kiinni. 
The Producers on aidosti hauska. Hauska! Ja hyvin tehty, lavasteita ja pukuja myöden. Aivan mieletön! Uskallan suositella kriittisemmällekin katsojalle. En ihmettele enää, että Mel Brooksia on kutsuttu crazyhuumorin velhoksi.  

Mutta myös seura oli hyvää. Ja niin kuin vieraat tekevät juhlat, myös kulttuuri-illassa on piste i:n päälle kun sen saa jakaa huippupossen kanssa. Pari vuotta sitten kohdannut Summerboys and Dancegirlsit tapasivat kerrankin asiallisissa ja aikuisissa merkeissä, ja onnistuivat hyvin. Tosin, seuralaiset eivät suostuneet ottamaan takkia päältään ennen kuin norppa saapui paikalle - ilmassa oli kuulemma huijauksen vaara. (whaaaat?) Sen jälkeen jännittikin enää kuka istuu kenen vieressä ja mitä oli norpan saamassa LAHJApaketissa! (sytytettävät kauriinpäät)

Väliaika oli myös yhtä juhlaa! Ystäväme Näyttelijä oli varannut meille pöydän, ja katetussa pöydässä odottivat kossu, kir ja ihana marjapiirakka! Sen lisäksi että pöytään oli luonnollisesti taiteiltu maikkiksen ja minun nimelläni esityksen poster. Huomionosoitus osui ja upposi. Seuralaiset kysyivät varovaisesti, että  onko jonkun syntymäpäivä tai jotain mutta miten sitä selittää, että tarpeeksi hullussa porukassa on totuttu siihen että parhaimmat yllätykset tulevat "ei minään päivinä". 

Illasta jäi hyvä mieli. Innostuminen oli käsinkosteltavaa. Oli hauska nähdä toiset fiiliksissä, ja nähdä pitkästä aikaa. Mutta vielä jäi kysymysmerkkejäkin. Hei, mitä ihmiset tekevät viikonloppuisin? Sitä en tiedä mutta lisää tätä. Saksalainen teemailta ja siihen sopiva vaatetus on vielä harkinnassa.