Kummiksi keväällä?

Moni onkin varmasti kaivannut uutisia Loimaalta, ja nyt niitä tulee, ja vielä kummiasiaa mukana. Oleninimittäin ilmoittanut halukkuuteni kevään kummiksi. No nyt näen jo muutaman lukijan ilmeen siellä - mutta hei - kyse on vasikasta! Heikkilän Luomutila - Loimaalta ilmoitti facebookissa, että nyt pääsee kevätvasikoille kummiksi. Tilalla odotetaan satakuntaa vasikkaa syntyväksi, ja ainut mikä kummin tehtäväksi jäi - oli I -alkuisen nimen keksiminen. Lehmien lapsien syntyvuodenhan tietää nimen alkukirjaimesta, kun kaikille samana vuonna syntyneille annetaan samalla alkukirjaimella alkanut nimi. Ai mitäkö ehdotin? No, jos se on poika - niin sen nimi voisi olla Ilmo ja jos taas tyttö - niin olisiko reippaampaa kevätnimeä vasikalle kuin Ilonoora! Nyt vain jännitetään, koska se "oma" vasikka syntyy ja miltä näytää. Kesällähän olisi mukava käydä tilalla katsomassa omien ihmiskummilapsien kanssa tuota nelijalkaista kevätpoikata.
Olen myös ylpeä Heikkilän Luomutilasta, joka nimeettiin viime vuonna Suomen ympäristöystävällisemmäksi viljelijäksi. Upeaa työtä ja hienoa malli tulevillekin viljelijöiden aluille!
Tuomariston mielestä Heikkilän luomutilan vesiensuojelutoimien kirjo on vaikuttava. Tämän lisäksi Heikkilän tilalla hoidetaan merkittäviä perinneympäristöjä, huolehditaan eläinten hyvinvoinnista ja kiinnitetään huomiota energiankäytön tehokkuuteen.
Tällaiselta tilalta olisi ilo ja kunnia saada kummivasikka!

Norppa saapui kotiin

Eräänä päivänä äkkäsin, että Erik Bruun on saapunut facebookiin. Sivustolla myös mainittiin hänen verkkokauppansa, ja pitihän siellä käydä kurkkaamassa, josko tarjolla olisi norppaa grafiikkana. Mutta eipäs ollut. Ei edes pienen pientä kuuttia, vaikka otin erikseen kaupanhoitajaankin yhteyttä. Ystävällinen asiakaspalvelija, Sebastian - hänen poikansa olettaisin - kuitenkin kehoitti tilaamaan julisteen, ja lohdutukseksi lupasi siihen Erikin nimikirjoituksen. Miten olisin voinut kieltäytyä.
Eilen se sitten saapui, ja oli vielä samana iltana päästävä hakemaan se postista. Ja kuinka iloiselta norppa näyttikään! Niin kuin kotiin saapuessa tietysti näyttääkin. Nyt täytyy vielä löytää hyvä kehystäjä, paikka on jo valmiina.

Räsynukkena shiatsussa

City-deal on "tarjousjärjestelmä" joka lähettää ohjelmaan kirjautuneen sähköpostiin joka päivä tarjouksen joltakin palveluntarjoalta, yleensä melko hyvällä alennusprosentilla. Alennuspalvelut tai tuotteet voivat olla esim. liikuntakortteja, hierontaa, kampaajapalveluita, autohuoltoa tai oikeastaan mitä vain. Käsittääkseni yrittäjät haluavat näin madaltaa kynnystä eri palveluiden kokeiluihin, ja kun olet kerran käynyt, voit käydä toistekin.
Sain sähköpostiini tarjouksen Shiatsu-hieronnasta ja päätin tarttua siihen. Viime aikoina olkapäät ovat olleet jumissa, samoin alaselkä, johtuen todennäköisesti siitä etten ole tehnyt niiden kanssa mitään avaavaa liikuntaa. Varasin ajan K-Shiatsusta ja kävin siellä eilen. Kokemus oli positiivinen ja miellyttävä. Siis sen lisäksi, että se oli hyödyllinen ja hyödyllisyyden havainnoin uskomattomina jumikohtina erityisesti alaselässä ja rintarangassa. Aivan uusi kokemus oli "roikkuminen toisen käden varassa kun hoitaja venytti sitä". Ajatus kehonhuollosta kirkastui mielessäni hetkessä. On aivan turha päästää itseään liian huonoon kuntoon tai totuttautua vajaisiin liikeratoihin. Katsoimme nimittäin toisen olkapääni liikkuvuutta, joka oli samaa luokkaa kasikymppisten kanssa..Eeeh..
Soile Naskalille myös pisteet hyvästä hoidosta ja täysin järkevistä ohjeista. Tapaamme vielä, kunhan ensin virittelen itsehoito-puolen kuntoon. 

" Kukkuu, mikäs lintu se siellä? "

Pariviikkoa sitten äkkäsin oravan, tai itseasiassa kaksi etupihalla olevassa tuijassa. Toinen oravista huomasi myös minut ja siinä sitten tuijotimme tovin toisiamme. Orava piha-alueella on ristiriitainen veitikka. Lapsesta asti meille on opetettu, että orava on suloinen ja pörheä kurre - kun taas jonkun mielestä orava saattaa olla vain varsin ahne jyrsijä, jonka ruuaksi kelpaavat niin linnunmunat kuin -poikasetkin.

No ainakaan ei tarvitse pelätä, että tämä kaveri tuntisi olonsa jotenkin vieraskoreaksi. Tänään tämä vikkelä jyrsijä päätti ruokkia itsensä lintulaudalla. Minun lintulaudallani. Eikä muuten hätkähtänyt misään maltillisista ikkunaan koputteluista. Ihan piti mennä pihalle asti kysymään, josko herralla alkaisi olla vatsa täynnä, jotta muutkin pääsisivät apajille. Saapa nähdä löytyvätkö talven aikana "linnuille syötetyt" jyvät pihanurkista ja koloista kevään kuluessa. Oravahan muistaa vain noin suunnilleen, minne jemmapaikkansa on perustanut..

Tuli se tänäkin vuonna

Kevät on tullut. Ei siitä mihinkään pääse. Aamuisin on valoisampaa, kotiin tullessakin riittää vielä päivänvaloa ja lämpötila on käynyt inhimilliseksi. Ulkona ja sisällä. Katolta ovat lumet tippuneet ja jalkakäytävilläkin pystyy kävelemään.
Kevät on kasvun aikaa. Aloitetaan viherpuolelta. Jatketaan henkisellä  sitten myöhemmin.
Tänä vuonna aion kasvattaa paljon hienommat kevätruohot, mitä viime vuonna. Tai no, ainakin tuuheammat. Sitä ennen päätin varautua jo muutamalla krookuksella ja liljalla. Muuten käy niin, että onkin jo juhannus, kesä on ohi, eikä ikkunalaudalta löytyy vain auringonpistokseen kuukahtanut kärpänen..

Krookus
Sinililja
Pakkasta kestävä narsissi

Eikä tässä vielä kaikki

Ja mitä odottikaan kotipostilaatikossa?! Askarreltu kortti! Tässä kohtaahan viimeistään kuuluu Suomessa sanoa, että "tämä on kyllä ihan liikaa." Ja höpön höpön - kyllä sitä ihmisellä on kapasitettia ilahtua ja iloita kahdestakin kortista saman päivän aikana.
Aivan mahtavaa. Nyt on kyllä hyvä mieli! Ei tullut viime lauantaina lottovoittoa, eikä kyllä maailman rauhakaan ole vielä julistettu mutta ihminen voi silti olla iloinen. KIITOS!

Oikea postikortti on erityisen erityinen. Aidosti.

"Sulle on tullut POSTIKORTTI!", huudahti päivän postejamme läpikäyvä työkaveri. En uskaltanut heti innostua, koska kaikenlaisia lippulappusiahan sitä singahtaa pöydälle  harvasepäivä. Mutta kyseessä oli kuin olikin, ihka oikea - itse käsinkirjoitettu - fyysinen postikortti. Varmuuden vuoksi työkaverini vielä pohti ääneen vielä, että "älä nyt vaan sano että se on kuitenkin joku mainosposti". Ei ollut mutta ehkä suhtautumisemme kertoo jotakin ympäristöstä josta elämme.

Siinä se oli. Ja nauratti myös ensimäiselle riville kirjoitettu sähköpostiosoite, tätähän se on. Lähetämme sähköisesti kirjeitä mutta postipojalle jää enää vähän euroihin liittymätöntä postia kannettavaksi. Tietysti minua myös lämmitti kortin painettu viesti, runsaasta käsialakirjoituksesta puhumattakaan. Korttiin oli painettu:  "Muut ovat muita - Sinä olet erityinen! " Ihanan egoa hivelevää. Lähettäjän piti vielä varmistaa, että " ei siis, sillä tavalla erityinen vaan aidosti erityinen." Kummasta erityisestä sitä sitten olisi enemmän huolissaan..Kiitos Sinulle lähettäjä, Sinäkin olet erityinen, sekä aidosti oikea Aarre. Tästä ilahtuneena lupaan myös tsempata ja  lähettää erityisiä kortteja erityisille lähimmäisille erityisen usein. (alkoipas tuo erityinen sana vähän keulimaan)

Sudden Death and Condom Paprika postilaatikossa

Orange Flame, Habanero Sudden Death, Thai Chili... Postilaatikkooni oli tullut kirjekuori, joka tuntui pullealta ja rapisevalta. Avasin sen, ja sisältä löytyi keltaisista post it -lapuista taitellut "kuoret", joissa jokaisessa oli chilinsiemeniä. Lappujen päälle oli siis  merkitty huolellisesti lajikkeen nimi. Kaikki itselleni vieraita.

Ei, en ole saanut yhtäkkistä innostumista perustaa chilifarmia vaan nämä siemenet tulivat minulle tavallaan kuin faksi eräällekin lyhytaikaiselle pääministerille. Tilasin huuto.netin kautta isokokoisen ruukun, joka kuvauksen mukaan oli hyvässä kunnossa. Kun ruukku saapui, se olikin yllättävän paljon naarmuisempi mitä saattoi olettaa. Annoin myyjälle julkisen mutta maltillisen palautteen asiasta, ja hän tarjoutui lähettämään chilinsiemeniä hyvitykseksi. Hieman erikoista mutta miksikäs ei.

Mutta jos esim. Condom Paprikasta kasvaa jo itsessään kaksi metrinen - niin minkälainen kasvihuone pitää olla, että chilejä pystyy kasvattamaan useampia..

Suomen chiliyhdistyksen sivut täällä
Lisää tietoa myös täältä 
Ja täältä taas löytyy Chilin kasvattajan blogi

Oman fiksuuden korostaminen vs roskaboikotti

Luin lehdestä kommentin, jossa mediatutkija määritteli että esim. facebookissa leviävät Tuksu-boikotit ovat halu korostaa käyttäjän omaa fiksuutta. Mietin asiaa hetkisen käsi sydämmellä. Vaikka yleensä pistelee kovastikin kaikkien asioiden kanssa painiskellessa, niin nyt ei pistänyt yhtään. Ei siis edes pienen pientä vihlaisua.

Olen nimittäin tehnyt iltapäivälehti -boikotin, MariaMaria -boikotin, enkä todellakaan klikkaa Tuksu-videoiden linkkejä, enkä katso kyseisen - tai muiden vastaavien hahmojen - häitä, polttareita tai muita meediatapahtumia mistään välineestä. Olen myös uskaltanut kertoa asiasta, siitä huolimatta, että joku nyt menisi tulkitsemaan sen itsekorostukseksi. Hirveän vaikea kuvitella mutta olemmehan erilaisia.

Eilen työkavari sattui osuvasti lounastunnilla toteamaan ohimennen että "tuntuu, että kaikki maailmalla olevat kaverit voivat paremmin kun ovat ilman tätä paskaa". Keskustelu lähti liikkeelle kovinkin suositusta renkutusmusasta, ja jatkui kuinka kaikki höttö vie tilan oikealta ajattelulta. On ahdasta luoda ja ideoida kun joka puolelta painaa päälle aivotonta sälää ilman minkäänlaista sisältöä.

Omassa boikotissani ei ole kysymys siitä, että haluaisin vaikuttaa fiksummalta kuin olen. En usko, että se olisi edes mahdollista. Haluan vain vähentää kierroksia ja säilyttää mielenrauhani. Huomaan vetävänäi jengoja ja kierroksia iltapäivälehtien lööpeistä ja jutuista, joten jos ne kerran vaikuttavat minuun negatiivisesti, silloin on parempi olla lukematta niitä. Ja kieltämättä, jo nyt tuntuu aivoissa hieman avarammalta. 

Voihan koiranpentu..

Aina välillä minulta kysytään, että miksi minulla ei koiraa. Yksi syy on, ettei kukaan ole tuonut pentua kynnykseni yli. Kaikki kynnyksen yli tulleet ovat aina saaneet jäädä, kunnes omistajat ovat tulleet hakemaan.
Viime viikolla sain kutsun lähteä seuraksi katsomaan 11 dalmatialaisen pentua. Yhtätoista! Ei olisi tullut mielenkään kieltäytyä. Etenkin kun ne eivät olleet luovutusikäisiä, joten ei ollut vaaraa, että olisin sullonut taskuni ja kassini täyteen uusia perheenjäseniä.

Ja olivathan ne aivan hurmaavia! Pikku täplikkäät possuset, pömppömahoineen ja jo varsin terävine hampaineen. Farkkujen lahkeet olivat suosituinta viihdettä, mutta paremman puutteessa myös villasukka tai hihan suu kävi. Myös nenänsä kanssa oli syytä, niin kuin tietysti aina muulloinkin, varoa mihin sen työnsi.. Kavereilla oli myöskin loistavat unenlahjat. Ensin touhukierrokset päälle nollasta sataan - sen jälkeen muutama minuutti erittäin innostunutta tonttuilua, jonka jälkeen totaalinen simahdus yhtäaikaa. Mielummin kylläkin kasassa, ja jos tuntuu siltä, että jää liian kauaksi muusta jengistä, paras tyyli on kiivetä muiden kaverien yli ja mätkähtää itse torkkukasan ylimmäiseksi. 

JK: Kasvattajan must see video: http://www.youtube.com/watch?v=J29EahAC6UQ

Maalia, tapettia, kaakelia, paneelia & pakkelia -> sähkötyöt

Loimaan Shamaanin Alpo Jaakolan oma
 kuva kuikuilee nykyinen tapetti taustanaan.

Perjantain tilatut ja pyydetyt mutta silti yllätysvieraat - saivat taas hiukan selkeytettyä loputtomalta tuntuvaa remonttipähkäilyä. Vielä ei ahdisa mutta huomioon otettavia asioita on paljon, ja oikeaa marssijärjestystä ei pääse hahmottamaan ennen kuin tietää mitä haluaa. Eikä voi tietää mitä haluaa, ennen kuin tietää mikä on mahdollista, ja miten se haluaminen toteutettaisiin, ja millä budjetilla.
 Nyt näyttää siltä että pieni ensiapu pintaremontti jätetään väliin - koitetaan vielä sinnitellä ja hoidetaan ensin sähköt. Olisi niin kovin harmillista ensin maalata ja tapetoida, ja sen jälkeen katsoa kun palokunta tekee jälkisammutustöitä tulipalon jälkeen, joka on aiheutunut vanhentuneista sähköjohdoista...
Remonttia, sen edistymistä tai edistymättömyyttä voi seurata tuolla Harrastelijat Harjulla -puolella mutta nyt tuli löydettyä niin hyvä tapettilinkit, että pitää jakaa ne tännekin. Mutta kuinka erilaiselta tuokin tapetti näyttää valosta riippuen. Yläkuva on otettu rullasta joka löytyi yläkerran kaapista, ja alinmainen kuva on; seinästä.

Tapettitalo.fi  tai sitten Edullisia tapettieriä?

Ruotsalaisista Lim & Handtryck- tapeteista

Tai moderneita klassikoita täältä

Vai saisiko olla Harlequinia?

Minkälaisella autolla salarakkaan salarakas ajaa?

Eilen päätin lopettaa iltapäivälehtien lukemisen. Kokonaan. Uskon, että se onnistuu vähintään yhtä hyvin sekä helposti kuin sokerin käytön kahvissa lopettaminen. Vahingossa saattaa käsi hamuta lehteä työpaikan taukopöyältä ajatuksissa mutta siihen se jää, koskematta. Ei erikoista syytä miksi tämä päätös tuli mieleen juuri eilen. Mielestäni kyseisten lehtien, sekä muidenkin vastaavantyylisten medioiden edistävä maailmankuva on luotaantyöntävä. Kaikki on "kohua, maniaa, shokkia, järkyttävää" yms. Ihmisiä pelotellaan katteettomasti ja lietsotaan sosiaalipornon kuluttamista, jonka tunnelissa ei näy päätä ei häntää. Otsikot suuria, sisältö pientä.
Suurta lovea julkaisijoiden kassaan ei tämä päätökseni tee. En ole aikaisemminkaan tukenut taloudellisesti näitä tuotteita. Ne ovat vain olleet saatavilla, pyytämättä tai tilaamatta. Se ei silti tarkoita, että minun pitäisi aivottomana selata niitä. Sama koskee myös kyseisten ja samantapaisten medioiden nettisivuja. Päivän aikana on pakko tapahtua jotain minulle tärkeämpää kuin "Missä ammatissa petetään eniten tai kenellä julkkiksella on suurin summa ulosotossa tai minkä näköisellä autolla Eremenko Juniorin entisen salarakkaan nykyinen salarakas ajelee". Jos ei, niin sitten on syytä tehdä muutakin kuin vain katsoa peiliin.

Ilahduttava ulkomaalainen

Olenko muistanut pitkään aikaan hehkuttaakaan miten minä suorastaan Rrrakastan teatteria? En varmastikaan. Jo on siis aikakin. 

Pääsimme viime maanantaina ennakkoon kurkkaamaan Pasilaan komediaa nimeltä Ulkomaalainen. Ensi-ilta oli torstaina, joten oli kiinnostava nähdä missä vaiheessa näytelmän kanssa oltiin tuossa vaiheessa. Niin innoissamme olimme, että varmuuden vuoksi kävimme Tyrkkyläisten kanssa tempomassa teatterin ovea tuntia liian aikaisin, jolloin oli kovin hiljaista vielä. Kerrankin ajoissa.

Teatteri Pasila oli varmasti ainut paikka  missä oli lämmintä. Moni oli suosinut kerrospukeutumista ja joutuikin sitten kuoriutumaan t-paitasilleen esityksen aikana. Harvinaista näinä Sipearian Talvi päivinä. Angoravillapaidan voi siis suosiolla jättää narikkaan.

Ulkomaalainen on kevyt komedia, jossa näyttelijäsuoritukset pääsevät oikeuksiinsa. Ainakin jo ennakkossa yleisö repesi useaan otteeseen. Tarina itsessään ei ole kovinkaan monimutkainen mutta  se antaa katsojalle mahdollisuuden nauttia miellyttävän kepeästä illasta ja näyttelijöiden ammattitaidosta. 

Mutta niin kuin teatterin kanssa usein, on sillä myös toiset kasvot. Kepeän ja hauskan lisäksi, Ulkomaalainen muistuttaa, kuinka rajoittuneita me ihmiset olemme pelkojemme kanssa. Kuinka tutulta tuo kaikki kuullostaakaan. Emme me ole tainneet kuitenkaan kehittyä vuosikymmenien saatossa. Mutta pidimme ja nauroimme. Viihdyttävää ja roolihahmoista on helppo itse kunkin löytää yhtymäkohtia elävään elämään.. Menkää katsomaan! Sopii niin nuorisolle kuin perheen varttuneemmillekiin.

Rooleissa: Riitta Havukainen, Santeri Kinnunen, Hannes Suominen, Pertti Sveholm, Vappu Nalbantoglu, Jari Pehkonen, Mikko Pörhölä

j.k. ja mitä minä muka tässä yritän mitään muka puolueetonta "arvostelua" kirjoittaa. Vappu oli aivan ihastuttava vaaleana neitona ja juonittelujen keskipisteenä ja  Jari Pehkis Pehkonen sympaattisen miehekäs - jonka vanhan ketun roolia olisi suonut näkyvän vielä enemmänkin lavalla!

Koska valitaan Suomalainen 2011 eikä Miss Suomea?

Allerin ehdotus lasten muotilehdelle on aivan yhtä luotaantyöntävä kuin jo vuosikausia lapsille myynnissä olleet napapaidat ja kimalletopit. Puhumattakaan puoli pornahtavista nukeista, jotka eivät ulkomuodoltaa, vaatetukseltaan ja olemukseltaan ole yhtään sen järkevämpiä kuin tuleva lasten Top-Modell lehtikään..En tarkoita, etteikö pieniä tyttöjä voi pukea juhlavasti ja etteikö pienet prinsessat ansaitse kimallustaan mutta pornahtavia musiikkivideoita matkivat pienet ruusunnuput ovat  vain niin  - surullista katseltavaa. Kymmenvuotiaalla pitää olla jo meikkiä ja päiväkodissa vertaillaan kuka on laihin..

Tämän päivän iltalehdet tarjosivat taas aimo annoksen Miss Suomea. Lehtien sivuilla nuoret naiset hymyilevät leveästi bikineissä. Totta kai. Pitää nähdä kuka on laihin ja kuka on lihavin. 

Nuori nainen fiksuimmillaan?

Mikä tekee naisesta viehättävän? Alastomuus? Jos menet baariin bikineissä, olet itseäsi tyrkyttävä huora, jos taas esiinnyt niissä iltapäivälehden aukeamilla, olet edustuskelpoinen ja näyttävä?

Entä jos meille valittaisiin Mr/Miss/Mrs/Ms/tai vaikkapa X. Mies tai nainen - ei sillä niin väliä. Edustavin henkilö vuodeksi kiertämään kauppakeskuksia ja juontamaan muotinäytöksiä? Ei tarvitsisi kiereskellä mainoskuvissa rantahiekassa läpinäkyvissä kesähepenissä, ei pikkutuhmia alusvaate-esittelyitä vain rehellistä valovoimaisuutta, kiinnostavuutta, edustuksellisuutta? Minkälaisen roolihahmon lapset saisivat tästä? Monelle ei tekisi pahaa satsata ulkoisen kauneuden lisäksi sisäiseen puoleen. 

Lumitöitä ja tosi tättärää!

Trendy SpringShopping:  Lumikola, lumentyönnin
ja Punavuoren raudasta - Petkele

Olen kiitettävästi luistanut lumitöistä. Ensinnäkin meillä on ollut vain yksi lumikola, ja toiseksi, olen muissakin asioissa sitä mieltä, että ihmisten pitää keskittyä vahvuuksiinsa ja tehdä niitä asioita jotka sujuvat paremmin. Mutta eilen sain äkillisen happivajeen ja osallistumisajatuksen päähäni. Kyse oli ilmeisesti hetkittäisestä identiteettikriisistä ja tiimiytymisen tarpeesta. " Olen reipas, tasa-arvoinen ja yhdessä olemme nopeampia. " (ha ha)
Ei auttanut kuin kotimatkalla kaartaa Starkin pihalle. Lunta olikin tuiskannut kiitettävästi aikaisesta aamusta. Myönnän myös olevani välineihminen. Ikävästä hommasta saa vielä ikävämmän, jos sitä tekee huonoilla työkaluilla. Lumityöt ovat yksi hyvä esimerkki. Yleensä siinä kun ei kohtaa ajoitus, ei inspiraatio, ei keli, eikä myöskään luojan suoma vapaa tahto.
Valikoimasta löytyikin juuri sopiva Fiskarsin kola. Pieni, kevyt ja kätevä. (Sisätiloissa) Voi iloa ja riemua kun päästiin kotipihalle, jonka peitti 25 senttinen lumikinos! Kyllä luisti ja oli kevyttä. Ensimmäiset viisi minuuttia. Sen jälkeen olikin jo hiki ja naama punaisena.
Isommalla kolalla en olisi päässyt lumivallejamme puoleenkaan väliin, ja teki se tiukkaa pienemmälläkin. Suurin ongelma on saada lunta enää mahtumaan minnekään. Toiseksi suurin ongelma on oma harjaantumattomuus. Puskuvoimaa ja tekniikkaa puuttuu. Täyden työpäivän jälkeen tuntuu olevan myös hippasen motivaatiohaastetta.. Olisin halunnut lykkiä kaiken liikenevän pihaportista kadulle. Sieltähän se lana-autokin työntää ne meidän pihalle. Uskalluksen puute esti. Olin aivan varma, että joku kuitenkin näkisi ja saisi hepulin. Säästän naapurisovun testauksen myöhempään.
Kun kuitenkin olin yritteliäällä päällä a.k.a. esitin osallistuvaa, niin halusin hoitaa oman osani ihanasta valkeasta puuterista. Kolaamisesta vaan ei oikein tuntunut tulevan enää mitään pihan puolen välin jälkeen.  Luovuin siis kolasta ja siirryin samalla reissulla hankittuun lumentyöntimeen. Sillä jaksoin urheasti heitellä lunta mäkeen vielä varttitunnin, kunnes kädet eivät enää suostuneet tottelemaan. Pyysin luvan saada poistua muonitus- ja rakennuksen lämmitystehtäviin. Lupa myönnettiin. Viikonloppuna ajattelin käydä juttelemassa naapurin papan kanssa. Hänellä on lumilinko.

ps. Vinkkinä kaikille "meillähän ON aivan hyvä ja ehjä lumikola" -ihmisille. Jos taloudessanne on vähänkään erikokoisia lumityöläisiä, niin hankkikaa nyt ihmeessä myös sopivat työvälineet. Jos kolan työntäjillä on esim. pituuseroa parikymmentä senttiä tai painoaeroa parikymmentä kiloa, niin voisi ajatella, että työvälineissäkin voisi olla eroa. 

Ylös, ulos ja Tättärää!

Elämä on niin pienestä kiinni. Kummalla jalalla nousee sängystä, sattuuko lyömään varpaansa kynnykseen, onko maito mennyt happamaksi - vai sattuuko aurinko paistamaan.
Tänään se aurinko paistoi mutta samaan aikaan ratkaistavien hommien/odottavien tehtävien lista oli lannistavan pitkä. Ratkaisin valtavan urakan ja tekmättömien töiden ahdistuksen yhdellä ainoalla oikealla tavalla - lähtemällä ulos.
Mikään ei ratkennut, tekemistä on vähintään yhtä paljon kuin ennenkin mutta olo ja mieli on reippaampi - ja sillähän tässä arjessa muutenkin pusketaan.
Syntymäpäivälahjaksi saatu Firemountain osoittautui loistolöydöksi ja siitä riittänee iloa pitkäksi aikaa. Vaikka vähän lipsui ja lipesi niin muuten ajamisen iloa riitti. Epäilinkin, että runko olisi löydetty lastenosastolta..

Yhteiskunta olemme me

Pari viikkoa sitten bussissa luin Gloria lehteä. Viimeiseksi jäi haastattelu Kirsi Salosta. Olin selannut jo koko muun lehden läpi mutta Salo kiiltävässä paljettimekossaan ei kiinnostanut. Kunnes - luin artikkelin. Artikkelissa kerrottiin Salon taustoista ja hänen elämästään, mutta erityisesti hänen tekemästään hyväntekeväisyydestä Hopen parissa.
Koin tarpeellisen herätyksen. Aina välillä saan kiskaistua itseni liikkeelle tekemään jotain hyvää ja järkevää mutta liian usein se jää. Arjen keskellä on muka kiire, eikä jaksa. Kuitenkin tiedän kokemuksesta miten iso merkitys auttamisella tai avun saamisella voi olla. Vielä suurempi merkitys ihmiselle voi olla sillä, ettei kukaan auta.
Hope-yhdistys auttaa ihmisiä suoraan. Tavalliset ihmiset auttavat tavallisia ihmisiä. Ei sossun luukulla nöyristelyä, ei turhaa byrokratiaa, vain normaalia ihmisten välistä auttamista. Lapsille järjestetään harrastusmahdollisuuksia, joku saa elämänsä ensimmäisen syntymäpäivälahjan, toisen perheen arkeen taas pesukone voi tuoda helpotuksen, joka auttaa pahimman yli.
Menin nettiin Hopen sivuille ja maksoin jäsenmaksun. Eilen laitoin yhdistykselle sähköpostia ja kysyin myös onkohan mahdollisesti uudessa kotikaupungissamme perhettä, joka tarvitsisi jeesiä. Joskus tuntuu, että täällä pääkaupunkiseudulla esim. järjestöapua voi olla helpommin saatavilla kuin pikku kunnissa, joissa myös avuntarvitsijat helpommin tuntevat joutuvansa arvostelun kohteeksi.
Me ihmiset muodostamme yhteiskunnan. Olemma vastuussa omasta asumisyhteisöstämme. Se on yhtä vahva ja kestävä kun me olemme. Me rakennamme itse huolehtivan, humaanin ja inhimillisen ympäristön.

 Mikäli sinulla on täällä pääkaupunkiseudulla tai lähettyvillä ehjiä harrastusvälineitä, tarpeettomia kodinkoneita, vaatteita tai pelejä yms. Laita viestiä - mielelläni noudan niitä sovitusti ja laitan niitä kiertämään niille, jotka niitä enemmän tarvitsevat.
 meili: loimaannorppa@gmail.com
Erityisesti kaivataan isompien lasten vaatteita, 122 centtiä kookkaampaa.

Uudet villahipulit

En ollutkaan muistanut tuota sanaa pitkään aikaan. Villahipulit. Erityisesti yhdistän sen isoisääni. "Missäs sun villahipulit oikein on?"; kysyi hän paljain jalon juoksentelevalta lapselta, viitaten villasukkiin. (Tosin, villahipuli sanasta minulle tulee mieleen hillosipuli. Minkäs teet, sanat vain muistuttavat toisiaan.)
Eilen ostin työkaveriltani nipullisen uusia villahipuleita. 10 e/pari. Niitä kun kuluu "mökillä", niin kuin toinen työkaverini kutsui nykyistä kotiani. Mutta villahipuleita ei parit riitä. Niitä pitää olla myös vierasvarana ja pesukoneeseenkin tuntuu järkevämmältä laittaa useammat kerralla.

Noita kuuluu rakentaa itse

Työpaikkani sijaitsee lähellä "sisustuskauppa Mokoa". Nyt kun kyseinen liike on ollut helpommin saavutettavissa ja hintatasoa on tullut seurattua kovinkin pitkään, en ole paikasta yhtä viehättynyt kuin joskus menneinä vuosina. Tarjonta tuntuu kalliilta ja valikoima suppeahkolta, en myöskään pidä siitä, että rikkinäisiä tavaroita myydään alennuksella, etenkään jos niistä puuttuu paloja ja alennus on siltikin 20 % luokkaa. Myös lounasruuan hintaa on kohotettu tässä parin vuoden aikana sitä vauhtia, että paikka on mennyt boikottiin, ja enää vain hyvien ystävien seura nostaa tason paikan vastaamaan hintakehitystä. Mutta mitäpä siitä - kaupanteko perustuu kysynnän ja tarjonnan lakiin.
Tänään tein kuitenkin Mokosta löydön. Metsolan linnut saavat uuden laudan. Edellinen hinta kyseiselle laudalle oli lähempänä kolmeakymmentä euroa mutta kun ne eivät näyttäneet liikkuvan, niin kerrankin hinta oli alennettu kohtaamaan minun kukkaroni. Uuden lintulaudan sai mukaansa viidellä eurolla!  Kohtuullista sanoisin minä. 
Työpaikalla ostokseni herätti suurta kiinnostusta. Ensimmäinen kommentti toki oli että "noitahan kuuluu tehdä ite". Jouduin toteamaan, että viidellä eurolla saisi korkeintaan narun koko rakennukseen tarvikeaineista ja työkaluista puhumattakaan.
Ehostusta uusi lauta toki kaipaa. Laitan sitten uuden kuvan kun olen saanut sen maalattua ensi vuoden trendiväreillä. Ei taida tulla vielä ensi viikon aikana.
ps. remontti hommia voi seurata tarkemmin Harrastelijat Harjulla blogista. Vaikka toki kerron uuden kodin kuulumisia täälläkin, en viitsi nakuttaa kaikkia näitä sivuja täyteen kakkosnelosta ja öljypoltinta ;)

Ilman sokeriakin pystyy juomaan kahvia

Mitääh, eikö ketään kiinnosta "mitä sille sun sokerinkäytön lopettamiselle kahvissa on tapahtunut?" Kiitos, kysymästä. Kerrotaan.
Sille joka ei koskaan ole aiheesta kuullutkaan, kerrottakoon että olen jo kerran aikaisemmin koittanut lopettaa sokerin käytön kahvissa, joka muistaakseni kesti epämääräisesti viikon verran ja päätyi siihen etten välttämättä halunnut koko kahvia, jos sitä elintärkeää sokeria ei siihen saanut.
En ole sen kummemmin asian kanssa paininut mutta lokakuussahan sain idean yrittää uudelleen, ja kuulkaahan, se on toiminut! Minusta on tullut sokerivapaa kahvinjuoja. Sen vuoksi tuskin kukaan sokerinviljelijä jää työttömäksi, ja lupaan ostaa vaikka paketillisen reilun kaupan sokeria, jotakin hyvää leipomusta(sitä odotellessa...) varten mutta turhasta kahvin makeuttamisesta ollaan päästy. Eikä siihen kuulkaa mennyt kuin muutama viikko, ja varsinaiseen rutiiniin ehkä kuukauden verran.
Toivon kuitenkin että verensokeri arvoni kiittävät minua tästä suorituksesta tulevina vuosina. Työpäivän aikana saattoi ennen isoon mukiin sujahtaa kaksikin sokeripalaa ja kyllähän siihen tummapaahtoiseen latteen piti sokeria sujauttaa viikonloppuaamuisin kotonakin. Loppuaikoina tosin huomasin, että sokeria meni vähemmän ja vähemmän, joten ehkä siitä tulikin ajatus, että sen voisi kokonaan lopettaa.

Jeanne d`Arc ja Marrakesh

Ensimmäinen kuukausi uudella paikkakunnalla, uudessa kodissa ja vanhassa talossa on ylittänyt odotukset jo nyt. Toivotaan, ettei tämä lähinnä heijastele odotusten tasoa...

Mutta positiivisen vireen, joskin tämän hieman erikoisen kaaoksen keskellä ovat saaneet aikaan ystävät.  Ystäviä on nimittäin jaksanut jo nyt raahautua tänne maalle, raitiovaunun tavoittamattomiin. 

Olin henkisesti valmistautunut, että "sitten kesällä" ja "ehkä vähän myöhemmin" -vierailuihin mutta monta kulkijaa on jo löytänyt tiensä tänne Metsolaan. Muutamat aivan yökylään asti. 

Tämä aasinsiltana seuraavaan tee-esittelyyn. Ystävien tuomana tuliaisiksi tuli teetä suoraan Eerikinkadulta. Olen melkein päivittäin mennyt bussilla tämän houkuttelevan teeliikkeen ohi, mutta en ole koskaan ottanut asiakseni käydä siellä. 

Nyt pääsin vihdoin maistamaan ja haistamaan kahta varsin erilaista mutta yhtä hyvää yhdistelmää. Jeanne d´Arc tuoksuu aivan ihanalta. Hieman ehkä omenaiselta ja tuoksutellessani sitä, se saakin minut hymyilemään ja muistamaan Hubba Bubba -purkan.   Marrakesh puolestaan tuoksahtaa hieman arvokkaammalta mutta kuitenkin puhtaalta, lempeältä ja ihanan raikkaalta. Se onkin marokkolaistyyppinen minttutee, johon on yhdistetty vihreää kiinalaista gunpower teetä.

Kiitos Papunen erittäin paljon. Kun sinun raikkautesi ja hienolaatuisuutesi, eivät ole täällä ilahduttamassa niin Marrakesh ja Jean d´Arc ovat. Kumpaakin ovat jo ehtineet nauttia ja kiitellä muutkin.

Ihana talvi - murteella tai ilman

Herätessäni katsoin lumisia kuusia ja miten kauniita ne olivat lumen peittämine oksineen. Samoin pihalla olevat omenapuut pysäyttivät hetkeksi hengähtämään ja katselemaan talven kauneutta.
Vielä ei ole  siis otsasuoni napsahtanut lumitöiden kanssa mutta ehkä sekin päivä tässä kevään edetessä tulee. Itseasiassa olen vielä talviaikataulustani jäljessä ja odotan sitä päivää kun pääsen sukset jalassa hiihtämään, joten antaa tulla lunta vaan!

Ihana talvi - (Heli Laaksosta mukaillen - tullut sähköpostiin kiertokirjeenä)

Tammikuu 1. klo 17.00

Lunt satta! Lumi o sit kaunist!
Luanto tule kaunim valkkoseks ja miäli piristy,
ku ei ol enä nimpal pimmiä. Mää tei itellen kuuma rommitoti ja mää
istusin ikkuna äären kattoma hiutaleitte leijumist maaha. Tosi kaunist.


Tammikuu 2.

Mää heräsi ja kattosi akkunast pihal.

Koko maisemam peitti uus puhtavalkone lumi.

Hiano näky! Jokasel puul ja penssal o valkone kaapu. Mää tei talven
lumityä
ja nauti joka kolallisest. Mää kolasi sekä piha et jalkakäytävä
Myähemmi
päiväl tielaitoksse aura auras tiä ja tyäns lume piha ette.

Kuljettaja naureskel mul ja vilkutti. Määki vilkuti hänel ja kolasi
piha


Tammikuu 3.

Viime yän sato vaja 15 sentti lunt ja pakkast o parikytä astet.

Pihakoivuist katkes muutama oksa lumem painost.

Mää tei lumityä ja taas ku mää sai tyä
valmiks, tuli aura-auto. Lumi ol täl kertta ruskian harmaat.


Tammikuu 4.

Sää lauhtus, lumi suli sohjoks, ja se jäätys liukkaks, ku pakkane taas
kiristys.

Kaatusin perssellen postilaatikom eress. 22 eurom
poliklinikkamaksu, mut onneks mittä ei ollu poikki.

Sääennustus lupas lissä lunt.


Tammikuu 5.

Viäläki nii kauhja kylm. Pittää osta maasturi, et mää päässe töihi.

Auto liukus päi kairet ja oikkia etukulma meni aika pahaste kassa.

Viime yän sato reilu 15 sentti lunta. Auto o iha sualas ja kuras.
Tiaros  ol  lumitöit tänäpä.
Se perkele aura ajo ohitte kaks kertta.


Tammikuu 6.

26 astet pakkast. Lissä tota perhana lunt.

Pihal ei ol yhtäm puuta tai pensast, mikä ei olsis vahinkoittunu.
Sähkö oliva poikki melkke koko yä.

Mää yriti pittä talo lämpimänä kynttilöil
ja pensalämmittimel, joka kylläki roiskas hiuka yli, syttys tule ja oli
poltta koko talo.

Mää sai onneks matol tukahrutettu liäki, mut mää sai toise
aste palovammoi kässi ja silmäripse ja kulmakarva palova.

Auto karkas käsist matkal poliklinikal ja hajos  lunastuskuntto.


Tammikuu 7.

Tota vitunperkele valkost paska tule koko aja.

Kaik perkele vaatte pitäsis olla pääl, jos halu käyrä postilaatikol.

Jos mää saa kässi sen saatanan kusipää, mikä aja tota aura-auto,
niin mää revi silt syräme rinnast! Se o ain varma kulman taka kytikses
ja orotta, ku mää saa piha puhtaks!

Sähkö ova viälki poikki.

Vesijohro jäätys ja näyttäsis silt, ettei katto kestä tol lume paino.


Tammikuu 8.

Saatana, 12 perkelee sentti uutta vitu lunt ja vitu ränttä ja vitu
jäät, ja herra yksinäs tiättä mitä paska sitä taivast viime yän tuli.

Mää yriti ossu aura-auton kuljettaja jäähakul, mut see pääs pakko.

Auto ei  lähre käyntti. Mää luule, et must on tulos lumisokkia.

Mää em pysty liikuttama varppaitan. En ol nähny aurinkko montte viikko.

Ennusteis luvata lissä lunt. Viima tekke ilma purevaks. Perkele, mää muuta
Espanja, tai ainaki Tampereell.

Vitutta nii perkeleste! Saatana lumi ja koko talv.

Ai kylppäri?

Terveisiä remontointi- ja sisustusmaailmasta. Paljon energiaa kuluu koneen ääressä sekä päänsisällä mutta varsinaista konkreettista ja näkyvää edistystä ei ole vielä tapahtunut. 

Sisäkylpyhuone on siis vielä samalla mallillaan. Paitsi henkisesti. Huomaan myös olevani paljon kiinnostuneempi tulevan huoneen rakenteista ja syntyvän tilan muodosta kuin pyyhekoukuista kiinnitysmekanismeineen.. Odotukset ovat korkealla yläkerran rappusten ja seinälevyn takaa löytyneen oven suhteen. Yläkerran rappuset haluaisin jättää esiin tuomaan suihkutilaan hieman elävyyttä, ja tuon löytyneen oven haluaisin siirtää kellarin oveksi näkyviin..

 Taidan laittaa projektikalenteriin merkinnän toukokuulle. Kyllä - se tuntuisi hyvältä kuukaudelta kylpyhuoneen olla kunnossa. Kun aikajanan toinen pää on tiedossa mutta ei kuitenkaan ihan ensi viikolla, ei tarvitse hosua mutta on sentään selkeä tavoite, jos joku kysyy. Eihän sen toukokuunkaan ei olisi niin väliä. Vettähän tässä  säästyy kun ei ole jatkuvasti turhaan lotraamassa...

Supershopping - pyytämättä ja tilaamatta

Kotipostilaatikkoon oli  eilen tullut pakettikuori. Talouden miespuoliselle suunnatusta lähetyksestä tupsahti "laihdutussaippua" ja 13 euron lasku. Pari minuuttia päivässä, ja appelsiini-iho olisi mennyttä ja senttejäkin olisi nopeasti kadonnut vyötäröltä ja reisistä.
Houkuttelevista lupauksista huolimatta, paketin saajaa kyrsi. Ensimmäisenä ajatuksena oli lähettää vastapalveluna asiakaspalveluun paketillinen silakoita, ja lasku perään. Silakat jäänevät lähettämättä mutta yrityksen toimintatapa harmittaa. Illalla myöhään kotiin tullessaan ei halua löytää postilaatikostaan ylimääräistä krääsää. Jo pelkästään aiheellisissa lippulappusissa on tarpeeksi tekemistä. Saippuan lähettäminen takaisin Tallinnaan ei ole huvi, joka ensimmäisenä tulee mieleen kun vapaa-aika koittaa.
"Tilauksensa" voi peruuttaa vain lähettämällä palasaippuan siis Tallinnaan. Mikäli saippuan lähettää jonnekin muualle, Supershopping ei voi kuulemma taata että tilaus peruuntuu.
Jos kyseinen markkinointitapa yleistyy, pitänee hankkia suurempi postilaatikko. Samalla viikolla voi tupsahtaa postilaatikkoon laihdutussaippuaa, saapassukkia, rypistymätön penkinpäällinen, kaljuuntumisesto-geeliä, linnunsiemeniä, autovahaa, ihmeitä tekevää huuhteluainetta, ternimaitokapseleita ja punkkipihdit? Kenellä on aikaa ja mahdollisuutta palautella tavaroita, joita ei ole edes tilannut, saatika jos postilaatikkoon pitäisi mahtua myös päivän lehti ja ne aiheelliset laskut.

Kuluttajaneuvonnan yhteyteystiedot

Myös muilla on ollut ongelmia kyseisen yrityksen kanssa:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9320101

http://murobbs.plaza.fi/yleista-keskustelua/566333-supershopping-fi.html

No jos vaikka vähän jotain laattaa ja maalia..

"Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.." Ei mikään mutta kun olen aivan varma, että jos tässä puolen vuoden sisällä en keksi kylpyhuoneeseen ratkaisua, aletaan sitä tarjoamaan ulkopuolisten toimesta. Mikä sinänsä ei pian ala tuntua yhtään hassummalta vaihtoehdolta..
Täytyy kyllä tunnustaa, että samoin kuin verhotangot ja vieläpä niiden kiinnitysmekanismit, myös hanat ja suihkut eivät lukeudu suurimpiin kiinnostuksen kohteisiini. Maalaminenhan on hauskaa. Tapetoinnistakin tulee varmasti ikimuistoista mutta hanat, laatat, allasmallit ja suihkunurkkaukset..*huoh*
Älkää käsittäkö väärin. Arvostan todella paljon yksityiskohtia ja muotoilua - en vain ole niitä ihmisiä, jotka nauttivat ajan käyttämisestään suihkutankojen ja sulkuventtiilien parissa.
Kenenkään on turha marista tässä maassa, ettei meillä ole vaihtoehtoja. Ainakin erilaisia suihkumalleja on enemmän kuin yksikään ihminen ehtii elämänsä aikana kaivata.. Verkkokaupoissahan niitä on sitten lisää mutta olen ehtinyt vasta puuduttamaan itseni alan liikkeissä. Tosin - myönnettäköön, että esim. Venuksen Kylpy liikkeessä, jossa tänään vierailin, oli hyvää ja ystävällistä palvelua. Se jos mikä tekee monestakin tuskallisesta tapahtumasta jopa ihan siedettävän.

SIKA Siististi cuul

Express Bussin mainokset ovat jo vuosia aiheuttaneet monelle puistatuksia. Halutessaan nuorentaa imagoaan trendikkääksi, Express Bussit palkkasivat keulahahmokseen -70 luvun anarkistinuorukaisen reggaemyssyineen, ja päättivät bussillamatkustamisen olevan "siististi cool".  Nyt, muutamia vuosia myöhemmin, nuorekas vaeltaja istuu jo keinutuolissa, pikku possu sylissään, ja EB(näin ystävien kesken) onkin "SIKA siististi cool".  Olisinpa halunnut olla kehittämässä ja myymässä tuota konseptia...
Oli miten oli, olen saanut tutustua tähän siististi cuuliin systeemiin nyt uuden työmatkareitityksen vuoksi. Eikä se ole hassumpi. Kotoa pysäkille pyrähtää 10 minuutissa, sikacuul tulee ajoissa ja matkalla ehtii ottamaan torkut, lukemaan sähköpostit tai vaikkapa ihan vain pohtimaan maailman menoa. Ns. pitkän matkan bussin etu on ettei se pysähtele minuutin välein vaan huristelee motaria pitkin tasaisesti, eikä kukaan huuda kännykään. Ja suomalainen nauttii kun istuakin saa ihan yksin. Junamatkalaisille tiedoksi; tänäänkin bussini oli jopa minuutin etuajassa perillä. Taitaa se sittenkin olla SIKAsiististicuulia näinä aikoina..

Hyvää ja Ihanaa kaikille

Sitä kaikkea Ihanaa ja Hyvää sekä Rauhaisaa kaikkea mitä ihminen vaan voi toiselle ihmiselle toivoa - nyt Jouluna sekä vuoden kaikkina muinakin päivinä.

Lumiharjut, here I come!

Vuoden pimein päivä alkoi hohtavan punaisella yllätyksellä. Kauppaveljiltä oli salaa saapunut sähäkkä Kona Firemountain nk. autotalliin(eihän sinne autoa mahdu, vielä)! Voi sitä iloa ja riemua kun syntymäpäiväsankaritar koeajoi kulkuneuvoa ympäri lumista pihaa aamutakissaan. Onneksi puhelimesta hyytyi akku joten tallenteet jäävät odottamaan asiallisempaa hetkeä. Mutta kyllä kelpaa huristella pitkin Lohjan harjun rinteitä heti kevään koittaessa. Miksei jo aiemmin, hyvinhän tuo näytti aamusellakin sujuvan..
Onnitteluja on myös sadellut heti aamusta asti, kiitos sosiaalisen median. Jos kaikki menee oikein hyvin, onnistuu illalla vielä ihastuttavien ihmisten kanssa kasvokkain kokoontuminen. Mutta mitäpä muutakaan puuhastelua kenelläkään voisi olla tähän aikaan vuodesta..Tämän vuoden pimein päivä tuntuu valoisalta ja iloiselta.
j.k. ja olipa huippukiva yllätys myös saada ihan henk.koht. tuunattu kangaskassi työpaikalle. Voi olla varma, ettei oma kassi mene sekaisin kenenkään toisen pussukan kanssa..voi vain kuvitella, mitä on mietitty kun tätäkin lahjaa on ajatuksella ja sydämellä puurrettu...

Jäälyhty - muovista

Kannatti herätä tänäänkin. Näin taas jotain uutta. Muovisen jäälyhdyn. Kyllä - muovisen. Oli sentään alle kolme euroa ja vaikuttavat ohjeet parillakin kielellä kyljessä.  Siis kynttilä muovikartion sisään ja "ta-daa" sinulla on kaunis jäälyhty. Paitsi se ei ole jäästä, eikä kaunis.

Myöhässä - Joulusta

Niin hyvin kuin kaikki mielessäni alkoi, kävi kuitenkin käytännössä niin, että olen auttamattomasti myöhässä joulusta. Lahjat ostamatta, koristeet hankkimatta ja jopa osa korteista postittamatta(tietäisipä edes mitkä niistä...) Niin, että tiedoksi vain Joulupukille - kuromiseen menee ainakin viikko, kannattaa tulla meidän ovelle vasta joskus loppiaisen tienoilla.
No. Onneksi on positiivinen luonne. Huolimatta siitä, ettei porkkanalaatikko tuoksu ja ässä-piparit valmistu pellillä, olen äärinmäisen iloinen, että pesukone tuli tänään kytkettyä. Myös kala-auton piipahtaminen uudella kotikadulla oli iloinen yllätys.
Muuten arki on ihan peruskunnossa. Muuttolaatikot ovat suurinmaksi osaksi purkamatta, suihkuhuone purettu muttei mitään käsitystä sen tulevasta toiminnallisuudesta ja villasukkia on hyvä olla ainakin kahdet jotta tarkenee.(kiitos isosiskoille, jotka lähettivät Pietarsaaresta todella tarpeellisen ja lämpimän joulupaketin) Kotiin ehtii töistä nykyisellä systeemillä iltaseitsemän aikaan. Ensimmäinen tunti siitä meneekin taloa lämmittäessä ja ruokaa tehdessä. Hyvässä lykyssä tulet syttyvät, eikä ruoka pala pohjaan. Toisinaan ei ole se hyvä lykky. 
jk. JA mikä tietysti  tässä on huolestuttavinta - jopa syntymäpäiväjuhlat ovat järjestämättä! Onneksi isoäiti-norppa täyttää vastapainoksi 80-vuotta pari päivää aikaisemmin, niin voin kerrankin ajatella, että on jokin todellinen Suurempi Juhla, jonka vuoksi pitää matalampaa profiilia..

Piharuokailijat lempipuuhassaan

Talon luovutuksen yhteydessä, ystävälliset ja sydämelliset myyjät jättivät meille paljon tarpeellista. Eivätkä vähäisemmät näistä suinkaan olleet lumikola ja -tuuppari, vaikkakin täällä on satanut lunta huomattavasti vähemmän mitä pääkaupunkiseudulla.

Puuvajasta löytyi myös suurikokoinen lintulauta, sekä entisen omistajan tyttärentyttären 3. luokalla tekemä lintulauta. Historiaa ja perinteitä arvostavana ihmisenä valjastin ne oitis hyötykäyttöön.

Turhanpanttina laudat eivät suinkaan ole olleet. Kovia ovat näiden huudien siivekkäät syömään. Aamurutiineihin kuuluukin lintulautojen täyttö, ja vaikka miten täyteen ne laittaisit, ovat ne illalla kotiin tullessa tyhjiä. Onneksi on viikonloput, että edes hieman pysyy kärryillä, kuka niitä jyviä oikein popsii.

Mielenkiintoista ja erikoista

Ensimmäinen viikonloppu ja ensimmäinen arkipäivä uusissa olosuhteissa on nyt kunnialla suoritettu. Tunnelma on melko erikoinen. En osaa sitä oikein muuten kuvailla. Olen toki erittäin innostunut, kiinnostunut ja utelias - mutta kaikki on vain niin - erilaista.
Ensinnäkin viikonloppuna oli sellainen olo, että on lähtenyt retkelle. "Tässä sitä lämmitetään mökkiä ja vähän puuhastellaan. Sitten lähdetään käymään paikallisessa kaupassa..missäs se nyt onkaan..ja lopuksi lämmitetään sauna kun ollaan puuhasteltu ulkona vähän lisää ".
Myös arkeen herääminen herätti pientä kummastelua. Ensimmäinen aamutoimi; uuniin pesällinen ja alakertaan toinen. Kuppi kahvia ja voileipä puiden rätistessä.
Talven yllättäessä ensimmäiseen työmatkaan motarilla meni rutkasti enemmän aikaa. Moottoritietä kutsun mielessäni nyt teleportiksi, koska tuntuu, että se ainakin hetkellisesti siirtää minut kahden todellisuuden välillä.

Topi ei voi ymmärtää miksi
täysin hyviä pähkinöitä annetaan
linnuille(!).

Tämän kaiken lisäksi, ehdin jo käydä esittäytymässä naapureille, laittamaan pihalintujen ruokinnan järjestykseen(miksi asua pihan ympäröimänä, jos pihalla ei ole seurattavaa)
Purkamaan muutamat muuttolaatikot(triljoona on vielä jäljellä), tiputtamaan kahvipannun liesituulettimeen, jäämään sukastani kiinni puuhellaan, sytyttämään kynttilän itsenäisyydellemme ja vetämään muutaman naulan irti purkupuutavarasta. Ihminen, joka keksi tuon maagisen laitteen, "naulanirrottajan" on nero. Haluaisin kiitellä häntä vuolaasti.
Nyt menen vielä pöyhimään hiilloksen ja laittamaan pellit kiinni. (ja kyllä äiti, olen jo tilannut häkävaroittimen)

ps. Orkidea puhkesi tänään kukkaan ja joulukaktus sen vieressä kirii minkä kerkiää

Viimeisiä fiilstelyjä

Viimeinen sunnuntain näissä merkeissä Vallilan lautalattioilla. Istun tyynyllä, kone sylissäni koska sohvan lähti eilen uuden kodin varastoon. Pöytänä toimii väärin päin käännetty muuttolaatikko ja sisustus on muutenkin hyvin riisuttu ja hmmm..kirpputorimainen.
Muuttaminen työpaikan pikkujoulujen jälkeen, ei ole ideaali ajatus. Ei ainakaan, jos on vielä solidaarisesti osallistunut jatkoille aamu viiteen.. Mutta kaikkien todennäköisyyslaskelmien vastaisesti iso osa irtamistosta siirtyi kuntarajojen välilä. Kiitos ystävien, jotka tulivat täällä ja siellä päässä jeesaamaan.
"Enää on jäljellä kaikkea pientä". Kaikki vähänkään muuttaneet tietävät, että se tarkoittaa vielä toista kokonaista päivää. Mutta parempi näin. Koska aikataulukapeikko on  todellinen, helpottaa kun tietää jo tässä vaiheessa, että ne suuret tavarat joista ei omin voimin selviydy, ovat pois urakasta.
Nyt pakkaamaan.
Hyvää mieltä kaikille pian lähestyvälle vuoden viimeiselle kuukaudelle!

Aamukampa harvenee

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Asunto on täyttynyt muuttolaatikoista ja aikataulut kuristavat kurkkua. Milloin itse asiassa voi muuttaa? Mitä vielä tarvitsee tässä kodissa? Mistä kaiken löytää perillä?(ei niin  mistään, voin kertoa) Ja mihin kaikki menee?...Samaan aikaan kun tunkee lenkkitossujaan ja puutarhakirjojaan harmaisiin muovilaatikoihin, pitäisi miettiä kylpyhuoneen kalusteita ja mahdollisia muita remonttitarpeita. Ei onnistu. Asia kerrallaan. Ensi muutetaan, sitten mietitään. Tai noh..
Vuodenaika on mitä sopivin muutolle. Jo viimeksi muuttaessani, uuden vuoden aattona, unelmoin, minkälaista olisi muuttaa kesällä. Kantaisi paitahihasillaan laatikoita, voisi pitää ovia auki, tavaroita voisi koota pihalle ja muuttoväki voisi iloisesti rupatella lintujen visertäessä ja nauttia kesätuulen pehmeästä virkistävyydestä... Mutta ei - nyt kun muutto on ajankohtainen, on luvattu parinkymmenen asteen pakkasia, lumikasojen vuoksi muuttoautoa ei edes pysty ajamaan oven lähelle ja muuttolaatikoita kantasessa sormet jäätyvät kiinni kanttoaukkoihin ennen kuin on edes ehtinyt liukastumaan sen ensimmäisen "särkyvää"-laatikon kanssa..

päätöksestä se vaan on kiinni,

että päättää kuulua jonnekin,

omaksua jonkun paikan omakseen niinkuin

alkukankean takin ylleen ja saada se mukautumaan

ruumiiseensa, nämä talot, kujat ja portinpielet

          Kaarina Valoaalto 

Ei muuta kuin hiukset päässä, 1980

Elämme jännittäviä aikoja

Syksyn jälkeen kasveihin ja kukkiin liittyvät bloggaukset ovat jääneet säälittävän vähiin. Aiheet ovat olleet tiukassa. Pari viherkasviani ovat kasvaneet, ja pysyneet vihreinä. Se on ollut jännittävintä mitä kasvimaailmassani on tapahtunut.
Mutta nyt ainoat kukalliset ovat päättäneet ryhdistäytyä. Orkidea II on heräämässä näin kaamoksen tullen henkiin. Pitkän mielenosoituskautensa jälkeen näyttää että kukintoja tulisi useampiakin. Eikä yhtään liian myöhään. Voiko olla ankeampaa kasvia kuin orkidea ilman kukkia? Pari tikkua töröttää pystyssä muutaman isomman lehden keskeltä.
Toinen yllätys on ollut Turun läheltä Kauselasta tuodut joulukaktuksen pistokkaat. Nyt näyttäisi, että myös sillä saralla saattaisi olla väriloistoa luvassa. No, eihän tässä nyt jouluunkaan ole ylenpalttisesti aikaa, sikäli mikäli kyseinen kasvi yhtään haluaa olla nimensä veroinen.

Avaimet puussa, ystävät koossa

Ihanaa, että tänä päivänä asioita voi saada onnistumaan vielä spontaanistikin. Muutama puhelinsoitto ja tekstiviesti, ja 12 hengen glögiseurue oli koolla. Eikä myöskään mennyt kuin hetkinen, niin kotiavaimet olivat todella spontaanisti pihapuussa. Käytännön vinkkinä kaikille; kannattaa tiputtaa ikkunasta avaimet alaovella odottaville hillitysti, ja välttää reippaampaa heittoliikettä, jos lähistöllä on pihapuita. Neljän metrin korkeudella olevat kotiavaimet voivat olla hetkellinen haaste. Onneksi suomalainen mies on toimelias. Muutama lumipallo ja ongelma oli ratkaistu.

Jännittävästä alusta huolimatta ilta oli onnistunut. Osa vieraista kysyi jo eteisessä  toisiltaan että "mitä te täällä teette?!", sohva tuli uudistettua, pari vierasta otti jopa välitorkut, pipoja testailtiin, emäntä heitti päälleen kahvit ja vanhojen muistelun lomassa sovittiin ainakin viidestä eri reissusta/matkasta mitä tullaan tekemään. Kerrankin samoissa juhlissa oli myös asunnon entinen ja nykyinen omistaja, ja kyllä, lupaan jättää oveen sen Varovasti -teipin. 

Ystävällinen palaute loskan keskeltä

Vaikka aamuyö valkeni Helsingissä kauniin valkoisena, ehti lumipeite päivän pidetessä muuttua armottomaksi loskamereksi. Tämä tuli myös aivan konkreettisesti koettua.  Astuessani Mannnerheimintiellä raitiovaunusta ja odottaessani tien ylitystä, ymmärsin ettei lähestyvä auto todellakaan aio hidastaa suojatien kohdalla. Olin toki turvallisesti jalankulkusaarrekkeella mutta autosta roiskuava likainen loska suihkusi päälleni kuin tykillä ammuttuna. (" yksi, kaksi, kolme...")
Auto oli MTK:n Saab. Kuskilla oli varmasti kiire. Ehkä hän oli myöhässä tärkeästä kokouksesta, jonne kaikki kokoontuivat siisteinä, kurattomina ja kuivina.
Muutamia tunteja myöhemmin, vaatteeni puhdistettua ja kuivuttua, laitoin MTK:lle ystävällistä palautetta. En tiedä tavoittaako palautteeni koskaan auton kuljettajaa tai vastaavatko he sähköpostiini mutta pienellä kaasun löysäämisellä, olisi moni auton ulkopuolella jatkanut päiväänsä huomattavasti puhtaampana ja iloisempana.
************
jk. Vastaus, jonka sain:

Kiitos viestistäsi. Ajoin aamulla tuota mainitsemaasi autoa ja pyydän nöyrimmästi anteeksi tapahtunutta - kuulostaa todella ikävältä (ja tiedän viime talven kokemuksesta miltä tuntuu). Huomasin oikein hyvin loskatilanteen Manskulla ja yritin vielä ajaa mahdollisimman kaukana tien reunasta mutta olisi pitänyt ajaa vielä hiljempaa. Pahoitteluni - voinko korvata jotain pesulakuluja tms?

Ei, en vaatinut pesulakuluja tms kompensaatiota. Olin vain iloinen, että me ihmiset halutessamme pystymme myös kommunikoimaan asioista fiksusti.

Tuulettuva alapohja ja höyrysulut

Kondenssiveden tiivistyminen, ryömintätilan tuuletus, höyrysulut, vesikatto ja yläpohjan lisäeristys...tässä vain muutama asia mitä olen viime päivinä miettinyt. Olen miettinyt myös ekologista eristämistä, kestävää energiankulutusta sekä esim. pellettikoreja, tehokoivua ja takkasydämiä. 

Pohdinnassa ovat olleet myös kimppakyydit, työmatkan kohtuullinen pituus ja asumispaikan luoma identiteetti(tähän palaamme varmasti vielä). Olen myös viettänyt  elämäni ensimmäisessä neljän tunnin (talon)kuntotarkastuksessa ja yrittänyt tulkita rakennuspiirustuksia parhaan ymmärrykseni mukaan. Eikä tässä vielä kaikki. Samaan aikaan on pitänyt suorittaa perinteinen pankkikierros marginaalikyselyineen.

Täytynee myös tunnustaa että lainhuudatukset, rasistustodistukset sekä maakaari ja kiinteistön saato ovat myös vaatineet hieman sisäistämistä.  Kaikki tämä kätevästi parin viikon sisällä muun puuhastelun ohella. 

En haluaisi housua. Ihmisellä on loppuelämänsä aikaa. On se sitten minkä pituinen tahansa. Sanokoot sananlaskut aikaisen madon nappaamisesta mitä tahansa. Kyllä haukalle aamuvirkku peipponenkin menee haukkapalasta. Onneksi on vielä kaksi päivää aikaa miettiä miten lisäeristäminen vaikuttaa ilman vaihtuvuuteen ja pitääkö harkita esim. LTO:ta..

nimm. eikö riitä että talossa on puuhella ja kasvimaa?

Maakaari ja kiinteistön saanto

Kaupat on nyt tehty

Nyt se on sitten virallista. Kotini ja omistamani asunto-osakkeet on myyty. Perjantaina allekirjoitimme kauppakirjan ja kävimme vielä juhlistamassa molemminpuolista onnea lasillisella pankin vieressä sijaitsevassa ravitsemusliikkeessä. Tai no, ehkä oma onneni puhkeaa kukkaan kun löydän paikan minne seuraavaksi pääni kallistaa.
Kannatti myydä itse. Missään vaiheessa ei ollut tilannetta mistä olisi mennyt sormi suuhun, tai olisi yleensäkään tarvittu välittäjän apua. Näytöt sujuivat helpommin koska ei tarvinnut lähteä pois kotoa, eikä sopassa ollut kolmatta osapuolta, jonka mukaan aikataulu olisi pitänyt sovittaa. Kuulin juuri myös tuttavalta miten välittäjä mm. hukkasi heidän kotiavaimensa ja toisesta välittäjästä eilen, joka väitti ostajalle, että asunto on jo myyty, vaikka välitettävä kohde oli erittäin vapaana.
 Itse olen etsintäprosessin aika todennut miten sovittuja tapaamisia peruutaan, sähköposteihin ei vastata, tiedot ovat puutteelliset - ja mikä hämmentävintä, koskaan et tiedä mikä sammakko sillä kertaa sieltä myynnin ammattilaisen suusta putkahtaa.. Nämä toki vain omia päällinmäisiä tunteita. Varmasti monella on myös muita kokemuksia mutta olen halunnut kyseenalaistaa toimialaa, jolla on erittäin suuri vaikutus ihmisten suurimpiin raha-asioihin ja tulevaisuuteen, enkä ole aina varma suhtaudutaanko niihin asian vaatimalla huolellisuudella.
Olisiko asunnostani saanut välittäjän kanssa enemmän. Ehkä - ehkä ei. Olisinko päässyt vähemmällä vaivalla. Ehkä - ehkä en. Oman asunnon myynnissä ehkä tärkeintä on, että selvittää mikä on asunnon käypä hinta ja päättää mikä on se neliöhinta, mihin on tyytyväinen. Enemmänkin saa pyytää. Monet pyytävät varmuuden vuoksi huomattavastikin enemmän. Ja varmasti joku tarjoaa huomattavasti vähemmän. Tärkeintä on, että miettii rauhassa ja tekee päätöksen sen perusteella miltä itsestä tuntuu.
Tarvittavat asiakirjat saa isännöitsijältä tilaamalta ja kauppakirjapohjan  netistä. Kun sen katsoo läpi, huomaa ettei ole myöskään mitään syytä maksaa montaa sataa euroa sen kirjoittamisesta kenellekään ulkopuoliselle.
Parasta koko prosessissa on, että omistamansa omaisuuden saa myydä kenelle haluaa. Tuli tavattua myös hahmoja joille ei olisi pystynyt luovuttamaankotinsa avaimia, vaikka asunnon myynnissä kyse onkin kaupanteosta, eikäTykkäämis-kerhon jäsenluettelon kasvattamisesta.
 Itselleni kävi loppujen lopuksi niin, että tapasin asuntoni ostajan teatterin aulassa. Olin samana iltana jo sopimassa kaupoista toisen ostajan kanssa mutta emme päässeet yhteisymmärrykseen yksityiskohdista. Siinä vaiheessa en ollut valmis tinkimään ja seurassamme ollut ystävän ystävä kiinnostui kodistani.  Seuraavana perjantaina tämä viehättävä nuori nainen tuli tutustumaan myyntikohteeseen. Annoin hänelle kuohuviinilasin käteen ja istutin hänet sohvalle nauttimaan Vallilan lämpimästä ja sympaattisesta tunnelmasta. Vietimme hauskan illan myös muiden kylään saapuneiden ystävien kanssa ja näin kohtasi kysyntä ja tarjonta.
Tämä siis oma kokemukseni kahden huoneen asunto-osakkeen myynnistä Helsingin Vallilasta, syksyllä 2010. Saa nähdä minne päätyy ponnistuslankulta ilmaan pyrähtänyt norppa. Tuleeko yliastuttu, oma ennätys vai yritetäänkö tässä sätkiä ilmassa tyhjän päällä pitkäänkin.

Ihmiset poistuvat hiljaa kuin valo (caj westberg)

Keitin kahvia ja sytytin kynttilät. On hautajaispäivän aamu. Tuntuu kuin aika olisi muuttanut muotoaan. Yhtäkkiä ei ole enää "puolen tunnin päästä pitää", vaan on vain hiljaista läsnäoloa, jossa valmistautuu jäähyväisiin. Pesee hampaat, pukeutuu. Varmistaa ettei sukkahousuissa ole reikää ja että kotiavaimet ovat mukana. Juo kupin kahvia toivoen, ettei koko aamua kahvikuppineen olisi, tietäen, ettei toivominen näissä asioissa ole ennenkään auttanut. On vain läsnäolo ja jäähyväiset.

Ei sitä vielä tiedä, miten

muiston varjo kasvaa.

Puun kuvajainen kasvaa

sateiseen veteen.

Mutta älä sure. Niinkuin surit:

ei maailma minua vie.

Minä kuljetan maailmaa.

Niinkuin rakkauden voima kuljettaa,

ottaa syliin eikä päästä.

Niinkuin maailmankaikkeus

on rajaton ajassa ja tilassa,

niin minä nukun 

rakkauden sylissä.

Sirkka Turkka

Vaikka on kesä, 1983

  

Viikko nutrausta

Tie helvettiinhän on kivetty hyvillä aikeilla. Olen varma, että olen jo aikoja sitten  iskenyt myös reunakivet omaan polkuuni ja ehkä jopa asentanut katuvalotkin menoa siivittämään. Mutta mitenkäs se Irwin lauloi aikoinaan; " kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan.."?
Työkaverini päättivät nutrata eli hankkia Nutriletin Quick Start -paketin viikoksi ja hieman pudottaa painoa. Minähän olen jo aikoja sitten päättänyt jättää väliin kaikki kuurit, vedonlyönnit ja muut itsekidutuksen muodot mutta niinpä vaan kävi, että huomasin nyökkääväni kun osallistumistani kysyttiin.
Nyt on menossa toinen päivä. Aamu alkoi mukavasti suklaa"pirtelöllä". Ei hassumpaa. Eikä eilisessä päivässäkään ollut tiukkoja kohtia. Nutrauksen lisäksi saa "ruokaansa" lisätä kuitenkin esim. makua antamaan vaikka rucolaa, versoja, salaattisipulia yms, joten aivan pelkkien jauhojen ja veden varassa ei tarvitse sinnitellä.
Ehkä ikä tuo tietynlaista varmuutta ja rentoutta tekemisiin. Ei ole yhtään sellainen "apuaaa, en saa mitään ruokaaaa" -olo, vaan ihan hyväntuulinen "tätä nyt tämä päivä" -tunnelma.
Lounaaksi on luvassa hieman epäillyttävä juustopasta mutta välipalaksi saa vielä kasvisliemen ja illalla kotona jopa jälkiruokavanukkaan. Eilinen päivällispasta oli hieman haastava. Pussisekoitus tehdään maitoon, eikä kotona ollut muuta kuin aina varalla olevaa hylamaitoa. No, hylamaitohan ei ruuan seassa yleensä niin ihmeelliseltä maistu mutta annoksesta tuli hieman...möhnäinen..Ei kaunis arvio ruuasta mutta sitä se suu- ja makutuntuma vain oli.
Ai, mikäkö on tavoitteeni? Se voisi olla kahden kilon tiputtaminen mutta sehän tulee takaisin heti seuraavalla viikolla kun ns. "normaali ruokailu" alkaa. Tavoitteeni on katkaista rutiinit. Kun vähitellen valuu arkirutiineihin, jotka eivät ehkä ole niitä parhaimpia - on äkillinen kuuri hyvä herätys. Kun normaalisti tulisi kotiin töistä pää himmeänä valon vähyydestä, alkaa suhtautua ruuankin laittamiseen ajattelematta. Mitä kaapista löytyy, on aivan hyvä. Myös annoskoko saattaa näin kaamoksen lähestyessä(vai onko se jo täällä?) nousta. Pieni herätyskuuri tähän väliin, osuu ajankohdallisesti juuri nappiin, ennen kuin mopo alkaa kokonaan liusua ojan puolelle. Lisäksi vielä Möllerin tuplaa ja kirkasvaloa niin ehkä marraskuustakin selvitään hengissä.