Ensin tulee alkushokki ja vahva kieltoreaktio. Haluaa vain sulkea puhelimen ja hokea että ei usko. Sydän hakkaa ja shokki menee läpi koko kehon.
Yhtäkkiä mikään ei ole niin kuin ennen. Aamulla vielä istui bussissa ja naureskeli. Seuraavana aamuna kaikki oli toisin. Lopullisesti.
Ajatukset kiertävät kehää. Uudelleen ja uudelleen. Ne palaavat samalle tuskaiselle ja musertavalle radalle. Myöhässä. Niin auttamattoman myöhässä. Epäusko, syyllisyys, kieltäminen, jossittelu, itku, epäusko, syyllisyys, kieltäminen, jossittelu, itku..epäusko..
Suru tulee vahvoina aaltoina. Lyö voimalla läpi, ja vetäytyy sitten. Vielä ei ole sen aika. Liian iso, liian tuskallinen hyväksyttäväksi. Vielä ei halua, eikä osaa irroittaa. Ei halua, eikä osaa. Ei halua. Eikä osaa.
Tekisi mieli juoda. Ja paljon. Hukuttaa kaikki lähenevät tunteet ennen kuin ne vyöryvät hyökynä päälle. Siirtää pahinta, vaikka pahin on jo tapahtunut. Se ei siirry.
Surutyöstä
Vesa-Matti Loirin myspace:ssa Ivalo levyltä Kun olet poissa
3 kommenttia:
Kuule. Tuutte vaikka koko perhe tänne saaristoon. Saat juoda, paljon. Löyty raparperiolut (ei prossia tosin) resepti, on pakkanen täynnä fetapiirasta ja mä voin vaikka leipoo (tai käydä kaupassa). Mennään merenrantaan ja otetaan sumpit mukaan.
Iso hali, rakas Ystava.
Kovasti lämpöisiä haleja. Ilmoita, jos haluat lähtä vaikka kävelylle meidän kanssa. Voitais hurauttaa sinne sun tykö ja käydään raikkaalla happihyppelyllä. Voit puhua jos haluat, mutta saat olla hiljaakin, jos niin haluat. Älä jää yksin. Olet rakas.
Lähetä kommentti