tiistaina, toukokuuta 15, 2007

Maija norppa Poppanen goes Espoo

Luulen taas olevani kelvollinen ihminen kun kävin leikkimässä Maija Poppasta Espoossa. Mutta minkäs sille teet jos pikku neiti vaan näytti niin tyytyväiseltä siinä käsivarrella keinuessa, ja harvoinhan näinä rintaruokinta-fanaatikkojen aikana pääsee lasta syöttämään pullosta.(poltetaankohan nyt mutkin roviolla..). Mutta voi kun oli kiltti ja kauniisti syövä prinsessa! Siinä se viikon vanha Vanni oli, käsivarrella tyytyväisenä. Rukoilin vain ettei lapsella olisi absoluuttista sävelkorvaa kun hämäyslaulelin hänelle mieleen putkahtavia epäloogisia lauseyhdistelmiä. Samalla tietysti tehden jännittäviä puolihytkyviä heiluriliikkeitä, äidin lämmittäessä maitoa. Absolutely Charming!
En yleensä jakele neuvoja miten ihmisten pitäisi elää elämäänsä(paitsi serkulleni, ja nyt olen aika hyvin pidättäytynyt siitäkin) mutta jos kysytään, niin tottakai kerron viisaalla ja elämänläheisellä otteellani mielipiteeni aiheesta. Kun kysyjänä on vielä ennestään tuttu ihminen, uskon että hänellä on perspektiiviä erottaa oraakkelimainen totuus ja subjektiivinen "mun mielestä" -päätelmä. On surkuhupaisaa että lapseton ei-lemmikkiäkään omistava keskustelee asiantuntevana ja rauhoittavana lapsenhoidosta mutta toisaalta, kirjalliset suositukseni ovat lääkäri- ja professorisperheistä huikeat, kokemusta on hyvin eri-ikäisistä lapsista vauvoista pre-teineihin, sekä kotimaisista, että ulkomaisista versioista. Saanen myös muistuttaa(itseäni) että, kaikki hoitamani lapset säilyivät tallessa, talot eivät palaneet, koirat eivät kadonneet(päin vastoin, hevosiakin palauttelin) Yhden viisi kuukautisen kanssa kasvoimme yhdessä puoli vuotta Pariisissa, ja jenkeissä oli hujahtaa pari vuotta samoissa merkeissä.
Kun mm. kolmilapsisella perheen jokaisella lapsella on kylässä kolme kaveria..eri-ikäisiä lapsia alkaa olla kuusi..ja kun hoidettavana on vielä pari koiraa, pari hevosta ja kissa..ja vanhemmat ovat pitkällä viikonloppu vapaalla.. Alkaa hoito&selvityminen aiheesta jo kertyä kokemusta ja näkemystä, jota voi kysyttäessä jakaa. " Ei, kaksoset eivät mene "siinä samalla" kuin yksikin" ja "Ei, pienen vauvan kanssa aamusta iltaan kotona oleminen ei ole koko ajan unelmien täyttymys ja pelkkää iloa ja riemua päivästä toiseen kaikkien muidenkaan mielestä." "Kyllä, pari vuotiaan uhma kohtaukset voivat kestää yli vuodenkin ja niitä voi kutsua hullu-raivareiksi" Ja hei, arvoisat lapsia saaneet; kaikki potee huonoa omaatuntoa, kaikki tekee "virheitä", kaikki analysoi omaa vanhemmuuttaan, rooliaan vanhempana, parisuhdettaan, minuuttaan, hyvyyttään, parhauttaan, osaamistaan, kykenemistään, tulevaisuutta, menneisyyttä, valintoja, niiden tekemättömyyttä jne. jne. jne. jne. jne. (ja jne.)
Jos vähääkään pystyy hengähtämään jossain välissä ja uskomaan, että on ihan jees siinä mitä on niin on jo vähän enemmän voiton puolella kuin moni muu. Tai jos pärjää vaan vähemmillä yöunilla niin on hemmetin lucky..bas...öö..one!
ps. Maija Poppanen kirja julkaistiin vuonna 1934 written by
Pamela Lyndon Travers.

2 kommenttia:

hna kirjoitti...

Eksää ottanut kuvia!?!

Mutta kuvitteellisen Norpan lastenhoitokyvyt on kyllä mainittavat ja meilläkin on monesti mietitty mitä Norppa tekisi…

Voisiksä perustaa sellaisen tölöläisen help-linen?

norppa kirjoitti...

Musta te voisitte vaan tuoda ne lapset mulle.
Molemmat puhelimet on aina auki.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...